En tiedä tätä tapausta, mutta hiukan vastaava tilanne nähtiin jo tämän vuoden maaliskuussa:
Tässä tilanteessa Vänskä ei jättänyt eriävää mielipidettä, vaikka jälkeenpäin olisi halunnutkin.
Kirkkohallituksen täysistunto teki muutaman sanan muutoksen kolehtien määräytymisperusteiden sanamuotoihin kokouksessaan tiistaina.
Nyt perusteissa sanotaan, että ”kirkon viralliset lähetysjärjestöt ja Kirkon Ulkomaanapu, jotka ovat solmineet kirkkohallituksen kanssa perussopimuksen, voivat saada virallisia kolehteja ja suosituskolehteja.”
Aiempien perusteiden mukaan kaikille lähetystyön sopimusjärjestöille osoitettiin vähintään yksi virallinen kolehti vuodessa.
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Pekka Huokunan mukaan taustalla on joidenkin seurakuntien kannanotto sen puolesta, että seurakuntien ei olisi pakollista kerätä kolehtia niille järjestöille, joita ne eivät tue myöskään talousarviomäärärahoin tai joiden kanssa seurakunnalla ei ole yhteistyötä.
– Toisaalta taustalla on se, että uusi muotoilu kannustaa lähetysjärjestöjä entistäkin tarkemmin huomioimaan hakemuksissaan kolehtien määräytymisperusteet ja valintakriteerit, Huokuna sanoo.
Suuri menetys pienelle järjestölle
Pieni muutos sanamuodossa voi merkitä pienelle järjestölle suurta taloudellista menetystä. Jos virallinen kolehti jäisi saamatta, se tarkoittaisi kahden pioneerialueella työskentelevän lähetystyöntekijän työn loppumista, Kylväjän talousjohtaja Mikko Puhalainen toteaa.
Kirkkohallituksen täysistunnon jäsen Vuokko Vänskä halusi etsiä yhteistyöhakuista ratkaisua, eikä jättänyt eriävää mielipidettä, vaikka harkitsi sitä.
– Kyllä minua jäi hiukan vaivaamaan, etten sitä jättänyt.
Vänskä toimi pitkään Kansanlähetyksen lähetystyöntekijänä Japanissa.
Hän kertoo yrittäneensä pitää esillä lähetystyön käytännön näkökulmaa, johon pitäisi tällaista päätöstä tehtäessä keskittyä enemmän kuin kotimaan kirkkopolitiikkaan.
Tappiomielialaa ei pidä lietsoa.
Tappiomielialaa ei kuitenkaan pidä lietsoa, Vänskä huomauttaa.
– Sanamuodon muutos ei vielä merkitse, etteivät kaikki lähetysjärjestöt saisi virallista kolehtia. Ei pidä mennä asioiden edelle, eikä luovuttaa. Paljon on seurakuntia, jotka haluavat kerätä kolehdin kaikille järjestöille.
Vänskän mielestä penkissä istuvalle seurakuntalaiselle voisi antaa päätösvaltaa.
– Jos kokee, että ei haluaa tukea jotakin järjestöä, haaviin voi laittaa sentin tai napin, Vuokko Vänskä sanoo.
Nyt sitten tehtiin päätös, etteivät kaikki enää saa virallista kolehtia, vaan nämä varsinaista lähetystyötä tekevät Sekl ja Sley jätettiin ulkopuolelle, selvää jatkumoa alkuvuoden päätökselle.
Itse olen jo muutaman vuoden laittanut kolehtiin Mobilepayllä tai muulla tavoin kännykällä haluamilleni järjestöille, olipa kolehdin kohteena sitten joku muu, koska en ole käyttänyt käteistä rahaa enää vuosiin ja kolehdin maksu olisi muuten mahdotonta. Suosittelen muillekin.