Paikallislehdessä olikin taannoin uutisia “kapinaseurakunnista”, jotka vastustivat kolehteja tietyille järjestöille. Lista oli kyllä pidempi.
Tässä vielä kolehtiaiheesta Uuden tien Santeri Marjokorven pääkirjoitus.
On kyllä osittain vähän hassu perustelu, että konservatiivien rankaisemisesta kärsivät maailman hädänalaiset. Kolehtien määrä kirkossa kun ei näillä päätöksillä vähene, vaan kolehti vain ohjautuu jollekin toiselle järjestölle. Hädänalaisia hekin auttavat, vaikka ehkä eri maassa ja erilaisessa tilanteessa olevia. Ei avun tarvitsijat maailmasta kesken lopu, eikä paikat joihin ohjata kolehtirahoja. Osa kotimaan kolehtikohteista on kyllä vähän erikoisia, en sitä kiistä.
2 tykkäystä
Kukin auttaa tavallaan, mutta herätysliikkeiden lähetysjärjestöt auttavat evankeliumi edellä, eikä pelkästää humanitaariseen apuun keskittyen, kuten vaikka Kirkon ulkomaanapu, joka katselee maailmaa omien värilinssiensä läpi.
Lisäksi kirkon omat organisaatiot ovat tehottomia suhteessa käytettyihin varoihin. Lähetysjärjestöt toiminevat paljon kustannustehokkaammin, koska ylimääräistä ei ole.
5 tykkäystä
Kyllä se avun väheneminen kohdistuu heihin joita Sley ja Sekl ovat auttaneet. Eivät muut järjestöt riennä apuun, heillä on omat kohteet.
2 tykkäystä
Vanhastaan monilla paikkakunnilla on pidetty tapana, että vaikka Sleyn kirkkopyhässä on ollut Sleyläinen pastori ja kirkkoon on tullut enemmän väkeä kolehti on ollut paitsi määrällisesti, myös per kävijä korkeampi.
Väitän, että osa saamatta jääneestä kolehdista siirtyy suoraksi kannatukseksi alkuvaiheessa (tästä tullaan varmasti näkemään jotain kampanjoita) mutta pitkällä aikavälillä varsinkin muutos tulee näkymään paitsi kolehdeissa, myös lähetysjärjestöjen taloudessa.
Syy muutokseen on paitsi kolehtipyhien vähenemisen myötä vähenevät tulot, myös kolehtipyhien myötä vähenevä näkyvyys seurakunnissa. Tähän asti on ollut vaikea dissata Sleytä ja Kansanlähetystä, kun ne on tunkeneet kolehtipyhien myötä väkisin viestintään ja esille. Nyt päätöksentekoelimissä pitää tosissaan lobata, että järjestöt saisi kolehdin kohteiksi. Viestinnällinen tappio ja seurakuntien arjessa näkyminen ovat isompi menetys kuin rahallinen tappio.
Veikkaan että tämä on yksi monista käänteistä joiden päässä on järjestöjen virallisen aseman poistaminen.
6 tykkäystä
Näin on, kirkkopyhiin sonnustautuneet sleyläiset ja kansanlähetysläiset ovat nostaneet noiden sunnuntaiden kolehtipottia, vaikkei kävijäkohtainen summa välttämättä olisikaan noussut. Ei ole tietoa laskevatko suntiot enää kävijämäärää. Arvioitahan voidaan kyllä saada, jolloin summan voi jakaa noin-kävijämäärällä.
Latvian luterilaisen kirkon arkkipiispa Jānis Vanags jää eläkkeelle. Eilen on ollut kiitosmessu, jossa Vanags luopui sauvastaan.
Kiinnostava nähdä, alkaako Latvian luterilaisessa kirkossa uusi keskustelu naisten pappisvirasta. Pappisvirka avattiin jo kerran naisille ja joitain naisia myös vihittiin papiksi ja he ovat säilyttäneet virkansa. Vanags kuitenkin kieltäytyi vihkimistä naisia papiksi, vaikka se olisi ollut kirkon säädösten mukaan mahdollista. Jossain vaiheessa Vanagsin yli kolmenkymmenen vuoden (1993-2025) piispuuden aikana kirkolliskokous päätti perua naisten mahdollisuuden pappisvirkaan.
Ajattelen, että on täysin mahdollista, että asia tulee jossain vaiheessa taas käsittelyyn - mutta sitä en uskalla ennustaa, koska ja tuleeko nykyinen tilanne säilymään vai muuttumaan. Latvian kirkkohan kuuluu sekä luterilaiseen maailmanliittoon että konservatiivisen Kansainväliseen luterilaiseen neuvostoon.
2 tykkäystä
Kävin viime vuonna Latvian Riikan tuomiokirkossa messussa ja kiinnostuin kyseisen kirkon arkkipiispan historiasta. En tiedä oliko hän paikalla tuossa messussa, ehkä ei, mutta kertomus hänestä kosketti.
Varmasti erottaminen Neuvostoliiton hallinnon alla hyvästä virasta uskonsa takia ja siirto viemäriverkoston ja ikkunoiden puhdistushommiin vaikutti paljon, kunnes pääsi nykyiseen tehtäväänsä. Samaa voisi suositella meidänkin piispoille, voisi tehdä hyvää.
2 tykkäystä
Ei kai kaikki kolehtikohteet ole suunnattu hädänalaisille. Tuskin vaikkapa maanpuolustustahtoa edistämään pyrkivä Tammenlehvän perinneliitto ry varsinaisesti hädänalaisia auttaa. Ei vaikkapa Merimieskirkon tai tunturikappelien kolehdit varsinaisesti hädänalaisille ole suunnattu.
Kokonaan toinen asia on se, että missä määrin ihan oikeasti vaikkapa hädänalaisille kerätyistä kolehtivaroista kertyy apua, ja missä määrin kolehtirahat menevät vaikkapa kolehdin saavan järjestön yleisiin toimintakuluihin. Kolehtivarojen käytöstä ei ole minkäänlaista julkista raportointia, eikä kirkkohallituskaan ilmeisesti edelleenkään tarkista varojen tosiasiallista käyttöä. Yritin menneisyydessä selvittää erään virallisen kolehtikohteen osalta sitä, mitä toiminta on ollut oikeasti verrattuna kolehdin esittelytekstiin. Sain selville, että sitä toimintaa, joka kolehdin esittelytekstissä oli lukenut, ei enää vuosiin ollut olemassa kolehdin esittelytekstissä väitetyllä tavalla. Teksti oli jäänyt kirkkohallituksen kolehtiteksteihin sellaisena kuin toiminta oli ollut vuosia sitten. Toiminnan vuosien varrella muututtua kukaan ei ollut vaivautunut muuttamaan tekstejä. Kirkkohallitus oli hyväksynyt kolehdin entiseen kolehtikohteeseen vuosi toisensa jälkeen siinä muodossa kuin toiminta oli ollut menneisyydessä, ja varat oli ilmeisesti sitten käytetty sen mukaisesti kuin toiminta oli nykyisin. Kyse oli muusta järjestöstä kuin lähetysjärjestöstä. Järjestön nimi jääkööt tässä mainitsematta, kun kyse on vuosien takaisesta asiasta.
Joitain päiviä sitten tehty kolehtipäätös on vieläkin julkaisematta (kolehtikohteiden listaa ei ollut netissä julkaistussa esityslistassa ja kirkkohallitus julkaisi kokouksensa jälkeen päätöksistään pitkän tiedotteen, mutta ei ole vieläkään julkaissut pöytäkirjaansa liitteineen).
Viime vuonna suosituskolehtikohteena oli mukana esimerkiksi Lasten ja Nuorten keskuksen kolehti pyhäkoulutyön kehittämiseen (joka sekään ei kai ole varsinaisesti hädänalaisille suunnattu kolehti). Seurakuntien pyhäkouluissa aikoinaan laajasti jaetun Pyhäkoulu-lehden julkaisu loppui noin 10 vuotta sitten. Sitä seurakunnissa hyödynnettyä aineistoa tuo järjestö aikoinaan julkaisi. Lasten ja Nuorten keskuksella on muuten kyllä toimintaa lapsiin ja nuoriin liittyen, mutta pyhäkouluihin liittyen sillä on jäljellä suppea verkkosivu, jota ei juurikaan tunnu päivitetyn viime vuosina ja jonka aineistoja ei juuri missään seurakunnista pyhäkouluja järjestettäessä käytetä. Suosituskolehti nimenomaan pyhäkouluja koskien tälle järjestölle on menneiden aikojen peruna yhä kirkkohallituksen listoilla.
En kauheasti ihmettelisi, jos tuon kolehdinkin osalta tilanne olisi muotoutunut sen tyyppiseksi, että (suositus)kolehdin saaja käyttää kolehtirahat väljästi johonkin nykyiseen työhönsä (kuten vaikkapa lastenkirkko -sivuston kehittämiseen tai johonkin muuhun lapsityöhön), mutta ei välttämättä nimenomaisesti pyhäkoulutyön kehittämiseen, joka kuitenkin kolehtia antaville lahjoituskohteeksi sanotaan. Sitä en tiedä, paljonko kolehtia asiaan liittyen on kertynyt.
Omasta mielestäni kolehtikohteet tulisi kirkkohallituksessa pitää ajan tasalla siten, että mihin rahaa sanotaan kolehtia kerättäessä kerättävän, siihen se myös täysimääräisesti käytettäisiin.
2 tykkäystä
Syöpä vei sitten lopulta. Kristus nousi kuolleista!
Rakas työtoverimme Elina Susanna Siukonen (1983 – 2025) on nukkunut pois - Suomen Lähetysseura
1 tykkäys
Isä esipaimen ohjaa uuden vuoden alkaessa laumaa kohti Kristusta ja rakkautta:
Evl piispainkokous kokoustaa Iisalmessa. Lähetysjärjetöjenkin asemaa varmaan pohditaan, sillä esityslistalla on mm seuraavia asioita.
-Mikä on kirkon rooli lähetyksessä?
-Miten lähetystyö organisoidaan tulevaisuuden kirkossa?
-Miten ymmärretään kirkon ja lähetysjärjestöjen tehtävät suhteessa toisiinsa?
-Pidetäänkö edelleen tarkoituksenmukaisena järjestelmää, jossa kirkolliskokous päättää piispainkokouksen esityksestä kirkon lähetysjärjestöksi hyväksymisestä?
-Miten hoidamme suhteitamme kumppanuuskirkkoihin?
-Minkälaiset roolit ovat Suomen ev.-lut. kirkolla ja yhteistyötä tekevällä lähetysjärjestöllä?
-Miten arvioimme nykyistä lähetyksen peruslinjausta ja sen pohjalta syntyneitä perussopimuksia järjestöjen kanssa? Onko sopimusjärjestelmä toimiva ja vastaavatko nykyiset ohjauskeskustelut ja niistä raportointi tarkoitustaan?
-Kirkon keskusrahaston ja seurakuntien taloudellisen tuen järjestäminen lähetysjärjestöille?
-Minkälaista koulutusta lähetystyöntekijöiltä edellytetään tulevaisuudessa?
-Miten käynnissä olevat muutosneuvottelut vaikuttavat kirkkohallituksen tehtäviin ja toimintaan lähetyksen kysymyksissä?
Minulla on huono tunne tästä. Voinee johtua siitä, että on vaikea enää luottaa piispainkokouksen toimivanpastoraalisesti oikein, vaan menevän yleisen mielipiteen mukaan. Toivottavasti olen väärässä.
D
6 tykkäystä
En tunne uutta arkkipiispaa, mutta mielenkiintoinen seikka on ehkä se, että vaikka kyseessä onkin lähellä sijaitseva Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkko ei vihkimyksessä ollut paikalla yhtään Suomen ev.lut. kirkon piispaa. Sen sijaan Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola oli paikalla, osin varmaan myös Kansainvälisen luterilaisen neuvoston nokkamiehen ominaisuudessa.
1 tykkäys
Iloitsen kyllä siitä, ettei sinne Suomen evl-kirkon piispoja kutsuttu, varmaan tarkoituksella. Kuuntelin eilen Patmosradiosta Pohjolan tämän kesän linjapuheen ja kyllä hän ainakin arvoiltaan on sata kertaa parempi kuin meidän piispakunta.
1 tykkäys
Sata kertaa on kyllä vahvasti sanottu, vaikka menköönkin sanonnan piikkiin. Eivät ne piispamme nyt niin arvottomia ole. Enkä niputtaisi kaikkia lähes kymmentä piispaa samaan.
Lähinnä mieleen tulevat arkkipiispa ja naiset. Muissa piispoissa olen nähnyt aiemmin monissa paljon hyvääkin, mutta viimeaikaiset tapahtumat ovat syöneet uskottavuutta. Piispojen tehtävä olisi olla paimenia, jotka oikeasti estävät väärien asioiden tunkeutumista kirkkoon ja nyt näin ei ole toimittu. Arkkipiispa on tietysti pahin ja naiset perässä.
Oulun piispa, entinen KH:n kansliapäällikkö herätti aluksi toiveita paremmasta, samoin Salomäki, mutta sittemmin hekin ovat myöntyneet kompromisseihin painostuksen keskellä. Kuopion piispan näin muutama vuosi sitten Jerusalemissa osallistumassa ensimmäisen palestiinalaisen naispapin vihkiäisiin, sympatiat hänellä löytyvät sinnepäin, mutta inhoa Israelin ystäviä kohtaan lausuntojensa perusteella.
Laajasalo on henkilönä hyvä tyyppi, Mellunkylän poikia, stadin jätkä, mutta turhan liberaali kaikessa. Pisteet kuitenkin konservatiivienkin puolustuksesta. Olin paikalla kun hän vihki Kansanlähetyksen uudet tilat Helsingissä. Jos saadaan joskus uusia piispoja, toivon heidän pitävän kirkkoa raamatullisessa ruodussa, ei maailman perässä kulkijoina.
3 tykkäystä
Tämmöiset uutiset ovat valopilkkuja negatiivisuuden keskellä, puhutaan sitten kirkosta tai yhteiskunnasta yleensä. Hengellinen laulu yhdistää, kantaa sanomaa eteenpäin ja virkistää meitä väsyviä muukalaisia vaelluksessamme.
5 tykkäystä
Kirja: Etelän evankelistat Lapissa - Laestadius ja Hedberg tunturimailla. 172 sivua, Väyläkirjat, ilmestyy lokakuussa 2025.
Kirja kertoo evankelisen liikkeen yhden haaran, Todistajaseuran, lähetysmatkoista Lappiin 1920-1940. Saarnaajat kulkevat polkupyörillä, keskustelevat ja väittelevät kaikkialla, iltaisin he saarnaavat. Kirja on kooste heidän matkapäiväkirjoistaan, joihin he dokumentoivat kaiken mitä huomaavat paikallisista ihmisistä ja heidän elinoloistaan.
Evankelinen oppi jossa kaste on tärkeä, törmää sikäläiseen ja silloiseen lestadiolaiseen oppiin, jossa jo silloin näkyy vain me -oppia. Väittelyt ovat kiihkeitä. Olen ollut toimittamassa tätä kirjaa. Suosittelen.
4 tykkäystä
Muistelin kirjoittaneen tänne Viron lähetyskeskuksen johtajan Leevi Reinarun eläkkeelle jäämisestä, mutta en näköjään ole kirjoittanut. Reinaru on johtanut lähetyskeskusta käytännössä koko sen olemassaolon ajan, noin 30 vuotta.
Lähetyskeskuksen uudeksi johtajaksi oli viisi hakijaa, joista lähetyskeskuksen neuvosto/johtokunta valitsi yksimielisesti Esa Luukkalan. Esa Luukkala on Rauhan sanan lähetystyössä Virossa. Hänet on vihitty papiksi 2001 Norjassa, jossa hän toimi pappina vuoteen 2010. Sen jälkeen hän on toiminut Äksin seurakunnan kirkkoherrana.
1 tykkäys