Olarin seurakunnan pappi on saanut varoituksen Espoon tuomiokapitulilta.
Piispa Kaisamari Hintikka on sitä mieltä, että syy varoitukseen koskee tyyliä, ei aiheita. En ole lukenut kirjoituksia, mutta jos tasan samat asiat kirjoitettaisiin oikein asiakirjatyylillä, niin mahtaisiko silloin varoitus jäädä tulematta, rohkenen epäillä.
Kruusin mukaan kirkossa konservatiivisesti ajattelevat joutuvat tällä hetkellä kaitsennan kohteeksi ja vapaamieliset saavat toimia vastoin kirkon opetusta.
Ainakin ne Kruusin kirjoittelut, mitä olen Facessa nähnyt, ovat olleet sanankäytöltään aika luokattomia. Mutta tokihan aina voi spekuloida, että oliko se syy aihe vai tyyli.
Ehkä olisit eri mieltä jos olisit lukenut postauksia. Voi olla toki toisinkin.
Olen lukenut Kruusia jonkun verran, mutta vielä enemmän ystävieni ja tuttavieni päivityksiä, joissa ainakin virkakysymyksen ja avioliittoasian suhteen ollaan hyvin konservatiivisia. Ero on hyvin selvä nimenomaan tyylissä. En tunne Kruusia henkilökohtaisesti, mutta arvioin että pidäkkeetön kirjoittelu ei tee hyvää hänelle itselleen pappina eikä edesauta hänen kohtaamisiaan seurakuntalaisten kanssa. Varsinkin jutussa mainituissa poliittisissa kannanotoissa on todella vihainen ja jotenkin pelottavan yksisilmäinen sävy. Tunnen muita pappeja, jotka lankeavat välillä kiusaukseen politiikan jne suhteen, mutta muistavat aina lopulta “back to basics” eli palaavat siihen tosiasiaan että papin tehtävä on sitten palvella ihmisiä Jumalan sanan saattajina eikä riehua netissä. Jotkut harvat osaavat tuolla julkisessa kirjoittelussa oikeasti keskustella eli sietää myös eri mieltä olevia kommentoijia. Kruus on mielestäni lähinnä tuutannut omaa näkemystään ja sulkenut korvansa.
Tietenkin on niin, että netissä on kaikilla meillä jokin rooli. Riehuja voi olla elävässä elämässä normaalisti kohtaava ihminen. Verkon helppous on kavala juttu.
Juhana Tarvainen kirjoitti Sleyn sivulla hiljattain näin:
Luther selittää tavattoman yksinkertaisesti kahdeksannen käskyn selityksessä mistä tässä on kyse: ”Tässä on kysymys siitä, ettei kenenkään tarvitse elää ihmisten parissa julkisesti häväistynä ja kaikkien halveksimana. Yhtä vähän kuin Jumala tahtoo, että lähimmäisen rahaan ja omaisuuteen kajotaan, yhtä vähän hän tahtoo, että tämän maine, kunnia ja nuhteettomuus riistetään tai saa kolhuja.”
Myös Raamattu velvoittaa puhumaan vain sitä mikä on totta eikä mustamaalaa toista. Lisäksi on syytä vahtia omia sanoja tilanteissa, joissa tekisi mieli sivaltaa kielellä ikävästi toista. ”Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.” (1. Piet. 3:9)
Aiheena oli lähinnä se miten räikeästi HS panetteli konservatiivisia lähetysjärjestöjä. Uskon kuitenkin että Juhana on samaa mieltä että pitää muistaa noudattaa käskyä myös meidän jotka asetumme konsujen leiriin. Ei voi vaatia kunnioitusta jos “huutaa” näppäimistö savuten vailla itsehillintää.
Tätäkö tarkoitat? Mahdoitko lukea tarkasti?
Kuten mainitsin, en ole lukenut postauksia enkä mielestäni ottanut kantaa hänen kirjoituksiinsa.
Joo, ymmärsin mielestäni sinua oikein. Arvelet että asiallisestikaan ei saisi kirjoittaa mielipiteitä joita piispa pitää väärinä.
Minä olen siis todennut itse, että ei ole varotettu pappeja jotka puolustavat perinteisiä käsityksiä ja kyllä aika moni politiikkaankin välillä sotkeutuu. Joten olen eri mieltä - tyylistä on kysymys.
Päivi Räsänenhän ei ole pappi vaan ruustinna.
Tästähän olisi hyvä käynnistää keskustelu “Kristillisyys ja ideologia?” Missä määrin uskova voi olla mukana politiikassa, voiko olla jonkun poliittisen puolueen jäsen ja siten omata kyseisen poliittisen puolueen ideologian, vaiko olla vain aktiivisesti edistämättä minkään poliittisen puolueen ideologiaa ja käydä vain äänestämässä vaaleissa? Minulle kun jälkimmäinen tuntuu oikealle vaihtoehdolle.
Totta, Räsänen on asiallinen. Häntä ei syytteeseen ole asettanut kuitenkaan kirkko, jos kohta ei ole riittävästi tukenutkaan.
Tämä aihe luisuu rinnettä alas kohti politiikkaa, joten painan jarrua omassa kärryssäni. Totean vain, että edellä vertasin siis nyt moitittua pappia ja toisia pappeja siksi, että he liikkuessaan sosiaalisen median polarisoituneessa maailmassa kohtaavat samat kiusaukset kuin me muutkin. Toiset pystyvät keskustelemaan kunnioittavasti, vaikka pysyvät vakaumuksessaan tunnetuissa kysymyksissä. Oltakoon piispa Hintikan motiiveista tai koko hänen piispuudestaankin mitä mieltä tahansa, hän on tässä suhteessa oikeassa: Tyylillä eli käytöstavoilla on merkitystä.
En näe mitään estettä kristityn osallistumiselle politiikkaan, kun määritelmänä on “yhteisistä asioista päättäminen”.
Ongelmaksi tulee kuitenkin se, että on ilmeisen vaikea olla aktiivi poliitikko ryhtymättä tekemään sitä mitä oletetaan siinä kulttuurissa: Mustaamaan vastustajia siksi että oma puolue ja oma eturyhmä saisi enemmän ääniä ja valtaa.
Tämä ongelma kumuloituu, jos kristitty sattuu olemaan pappi.
Tiedän kyllä pappejakin, jotka ovat saaneet tuomiokapitulilta moitteita ihan asiallisesti esitetyistä väitteistä koskien mm. avioliittoasiaa ja sateenkaari-ideologiaa, mutta sinulla ilmeisesti on heistäkin parempaa tietoa.
Älähän nyt. Tottakai sinulla on tietoa niistä tapauksista. Miksi kiistäisin?
Tämä keskustelu alkoi vähän huonosta lähtökohdasta kun arvioit Kruusin tapauksen käsittelyä ennen kuin olet lukenut hänen juttujaan. Mutta ei minun toki olisi tarvinnut siihen tarttua.
Vielä haluan korostaa, että minusta erityisesti papin voimakkaat poliittiset kannanotot ovat aina ikäviä, olkoon hänen puoluekantansa mikä hyvänsä. Tämä on siis eri asia kuin se, että pappislupaus velvoittaa julistamaan Jumalan sanaa, vaikka yleinen mielipide olisi sen vastainen.
Mutta etkö sinä silloin osallistu yhteisistä asiosta päättämiseen ideologisesti, eli tietyn poliitisen puolueen ohjelman mukaisen ajattelun ja ryhmäkurin mukaisesti, alistuen siiheen, vaikka se sotisi kristinuskoa vastaan?
Tuota tuota, ei Päivi Räsänen ole ruustinna, edes lainausmerkeissä, koska hänen miehensä ei ole kirkkoherra, ei entinenkään.
Tutkintapyynnön teki evl pappi. Poliisi katsoi alunperin että rikosta ei ollut tapahtunut (päätös on minulla itsellänikin jossakin koneen syövereissä). Tutkintapyynnössä oli selkeitä valheita/mutua. Valtakunnansyyttäjä Toiviainen aloitti ajojahdin omilla valtuuksillaan. En tiedä Toiviaisen kirkollisista yhteyksistä.
D
Siinä on suuri viisaus, että kirkko on kieltänyt jo aikojen alussa pappien osallistumisen puoluepolitiikkaan. Tärkeisiin yhteiskunnallisiin asioihin voi toki pappikin kristillisestä tulokulmasta tuoda ajatukset esiin.
Tuoreehko tapaus Suomesta:
Vuodelta 2009, mutta tapausten harvinaisuuden takia ei vielä liian vanha esimerkki. Mitä tuollainen kielto siis tarkoittaa:
Toimituskiellon aikana Repo ei saa toimittaa kirkollisia toimituksia eikä käyttää viittaa eikä muita papillisia tunnuksia.
Käytännössä ei voi toimia pappina.
Kerrankin olen ortodoksisen kirkon kanssa samaa mieltä. Kristinuskoa on mahdotonta sovittaa yhteen ideologian kanssa.
Kyllä, mutta jos tässä nyt vielä halutaan pysyä uutisen aiheessa niin Espoon piispa reagoi Espoon papin käytökseen.
Sen sijaan Räsästä koskeva tutkintapyyntö tuli yhdeltä papilta jolla ei kai ole mitään mandaattia sellaiseen. Eli kirkko ei ollut aloitteellinen, vaan yksilö joka olisi yhtä hyvin voinut olla maallikko. Syyte on myös maallisen oikeuden toimintaa, joten asia ei ole mitenkään samaa puuta kuin piispallinen kaitsenta. Tästä huolimatta, kuten sanoin, kirkko piispoineen olisi voinut tukea enemmän Räsäsen sananvapautta.
Tähän viittasin jo. Kai sitä voi sanoa ryhmäkuriksi että pitää seistä rintamassa, ja niellä jotain mitä yksilönä ei tekisi. Pahempaa on vielä tuo, että “kuri” vie toisten mustamaalaamiseen ja katteettomaan oman ryhmän kehumiseen.
Miten muuten sitten kukaan kristitty voisi vaikuttaa yhteiskunnan arvovalintoihin ja esimerkiksi uskonnonvapauden positiivisen tulkinnan säilymiseen, jos kaikki kristityt jäisivät katsomoon ja antaisivat muiden hoitaa päätökset?