Tässä kertausta, että mikä tässä mättää. Laitan tämän selventävän kertauksen (T. Junkkaala) asiasta tänne, kun en keksi minne muuallekaan. Olen itse (en ole vaikuttaja kuitankaan) valmis kompromissiin ja ‘ponnen’ tunnustaminen ja oikeudet takaisin.
Itse olen sitä mieltä, mitä koko ajan olen ollutkin, että naisilla on täysi ihmisarvo, eikä heidän tule vaieta seurakunnassakaan. Perustuu tuollainen väärin ymmärrykseen, mutta perinteen ja tasapuolisuuden takia sekä erojen välttämiseksi olen valmis kompromissiin, vaikka eivät torjujatkaan syyttömiä ole tilanteeseen ollenkaan, muistan hyvin syvästi loukkaavia, perisynnillisiä tilanteita. Nykyinen jatkuva eripura ja eroamiset ovat väärin ja syntiä molemmin puolin.
Samansukupuolisten avioliittoon vihkimiset ovat järjenkin mukaan väärin ja luonnotonta, joten sellaista ei saa tehdä. Syntiä ei voi siunata, turhaa. Homot yms. eivät ole sen syntisempiä kuin me muutkaan ja armon evankeliumi on heidän yhtä hyvin. Kaikki eivä pysty sielläkään synnittömyyteen ja pidättyväisyyteen, joten vastaavat itse Jumalalle lohdutuksenaan yksin jatkuva armosta eläminen, (niin kuin muutkin).
Myös eronneiden uudelleen vihkimisiä tulisi tiukentaa, vaikka sekin on oma vastuu, ei kirkon, mutta säänntöjen ja moraalin tulisi olla selvät kristillisessä kirkossa. Ei armo voi olla halpaa kirkossa, eksyttää.
Mikä kärjistää kirkon ja herätysliikejärjestöjen suhdetta? - Seurakuntalainen
Pidän kiinni näkemyksestäni, vaikka en osaakaan kirjoittaa. Myönnän, että kysymys alkaa rassata uskoa Jumalaankin.
Tässä vielä puolustusta teologisestikin ja samaa mieltä olen, vaikka Kuula ei mitenkään suosikkeihini kuulu. Ihmeen vähän on puolusteluja, eivät halua sotkeutua kiusalliseen asiaan.
Kuula: Miksi kirkon johto ei sano suoraan, että naispappeuden vastustajat levittävät väärää oppia? - Kirkko ja kaupunki
Hieno kirjoitus keskusteluineen, joka ei kuitenkaan valaise ja anna yhtään mitään apua mihinkään- (Ilmari Karimies)


