Sinä olet nyt mennyt ihan eri keskusteluun, kuin se, mistä kävimme Diakonin kanssa. Asia koski tiettyä asiaa liittyen synninpäästöön. Hän kysyi niiden suhteen: "“Seurataanko siis traditiota, vai onko traditio se, että tehdään niin kuin pappi/piispa kulloinkin päättää?”.
Vastasin: “Tässä ja ortodoksisuuden kanssa on kuitenkin hyvä muistaa se, että me emme pyri liikaa systematisoimaan asioita, rakentamaan rationalisoitua järjestelmää näiden asioiden suhteesta, vaan luotamme siihen, että kirjain kuolettaa mutta “Henki tekee eläväksi” (2. Kor. 3).”
Tästä sinä sitten johdit keskusteluun johonkin ihan eri juttuun, jossa käytät jotain omituista systematisoinnin merkitystä. En jatka tästä aiheesta.
Kiitos kuitenkin sanailusta. Tartuin itse tähän että sanoit että on hyvä yleensäkin ortodoksisuuden kanssa muistaa että te ette pyri liikaa systematisoimaan asioita. Omasta mielestäni ortodoksit ovat jopa kristikunnan suurimpia systematisoijia.
Katolilaiset pohtivat, teoretisoivat, kääntelevät ja vääntelevät ja on melko suuri vapaus selittää monella tavalla asioita. Ortodoksit ovat rakentaneet järjestelmän.
Piispa Raimo on tänään vihkinyt diakoniksi pappiskanditaatti Emanuele Cianchin Pyhän Henrikin katedraalissa. Uusi diakoni palvelee Pyhän Perheen seurakunnassa Oulussa.
Miksiköhön muuten latinalaisen diakonin orari on piilossa vaatetuksen alla, eikä vaatteiden päällä, kuten ortodoksisella ja kreikkalais-katolisella diakonilla?!?
Pietari vastasi: »Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä – keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.
Dogmihistoriallisesti kaste on aina ollut ainutkertainen tapahtuma. Uskontunnustukseen lisäys on tullut ilmeisesti Jerusalemin uskontunnustuksen muotoilusta vuoden 325 jälkeen. Kaste on ollut niin ainutkertainen, että alunperin ei ollut myöskään kuin yksi mahdollisuus katua kasteen jälkeisiä syntejä.
Itse en ajattele että kasteessa saadaan anteeksi synteinä vain pahat teot. Niiden katuminen on mahdotonta, siis luetteloida jotenkin. Siksi ajattelen että synteinä uskontunnustuksessa tarkoitetaan nimenomaan sitä ominaisuuttani jolla lähden mukaan syntiin, haluani olla noudattamatta Jumalan tahtoa. Sen saan anteeksi kasteessa ja sitä ei voi saada anteeksi kuin kerran. Sen jälkeen saan pyytää anteeksi sitä että hölmöilen ja hekumoin pahoissa ajatuksissa ja teoissa. Mutta sitä minun ei oikeastaan tarvitse pyytää anteeksi että olen syntinen ihminen. Kaikki ovat ja se on itsestään selvää, eikä se poista vastuuta pahoista teoistani.
Tuo Apostolien tekojen kohta on tietenkin ongelmallinen siksi (kuten täälläkin tuli jo mainittua) että jotkut perustelevat sillä kastetta ainoastaan Jeesuksen nimeen.
Sama koskee tietysti lakiakin. Ps 119 on lain terapeuttisen funktion korostamista. Laki on lupa kulkea terveellistä tietä. Kanonit eivät korvaa lakia. Siispä kanonitkin tulisi voida tiivistää rakkauden kaksoiskäskyyn. Joka koskee kaikkia kristittyjä.
Kruus ei taida tuntea Helsinkiä kirjoittaessaan,että Kalasataman kerrostalopalo johtui mahdollisesti Paavalin kirkon toiminnasta. Eikä se kyllä edes vieressäkään ole eikä samaa seurakuntaakaan. Kalasatama kuuluu Kallion srk:n alueeseen.
Itselleni on vierasta yksittäisen onnettomuuden ja asiaan kuulumattomien ihmisten kodinmenettämisen väittäminen Jumalan kostoksi.
Kruus ehdottaa kirkkotilan vihkimistä uudelleen. Tehdäänkö luterilaisessa(kin) kirkossa sellaista? En ole itse kuullut.
Kristitty ei voi sallia ja hyväksyä tällaista. Paavalinkirkko on jo vuosikymmeniä ollut pahennuksen pesä, (siis ennen Kanalaakin). Pappien ja kirkkoherrojen ei pitäisi saada tuoda mitään vierasta tulta työpaikoilleen ilman vakavia seuraamuksia. Mitähän tälle voisi, kun piispat ja arkkipiispa eivät uskalla puuttua ja osa heistäkin on samanmielisiä ja vääriä?
Antti Kruus kertoo tuossa päivityksessään nunnasta, jolle oli kertonut Paavalin kirkon tilanteesta. Nunna oli vastannut: pitää luottaa Hyvään ja Pyhän Hengen työhön, Hän luo uutta ja kestävää.
En tällaista yhdistämistä itsekään tekisi, mutta Jumala voi kyllä puuttua tavalla tai toisella asioihin. Pahinta on, jos kirkko/seurakunta paatumuksessaan luopuu uskon perustasta niin pahasti, että Jumalakin hylkää sen oman onnensa nojaan. Silloin ei ole enää mitään tehtävissä ja käy kuin Sodoman ja Gomorran. Nyt ollaan jo lähellä sitä.
Onko tämä Kruusin esittämä tapaus sellainen jossa kirkko on mennyt rikki, niin sitä en osaa sanoa. Ymmärrän Kruusin ärtymyksen. Jayden Mars (Aarni Mikkola) kertoo laulussaan kipuilustaan uskonnollisen taustan ja homoseksuaalisuutensa kanssa.
Pohjimmiltaan kyse on siitä, että Jumala kyllä hyväksyy kaikki sellaisina kuin nämä ovat, mutta ei jätä ihmisiä sellaisiksi kuin nämä itse haluavat. Ja tämä on joillekin kauhistus. Jumala hyväksyy ihmiset, ei välttämättä heidän kuvaa ja näkyään itsestään.
“Kiitos maailman eniten mun paras tiimi, sekä erityisesti upeat vierailijat että tulitte Jaydenin messuun! Nyt tuhman tamman messun ovet on avoinna kaikille!”
Sanoittamalla ulostulonsa kirkon kielelle, Jayden Mars manifestoi messusymboliikalla ja kirkon valinnalla videon kuvauspaikaksioman inkarnaationsa naisena/drag artistina. Sikäli kyse on rienauksesta ja Paavalin seurakunnan kirkkoherra on ehkä hieman pihalla.
Olen jo vuosia pidättäytynyt menemästä kirkollisiin tilaisuuksiin Helsingin kirkkoinstituutiossa. Ehkä pidän linjani edelleen.
Kysyin äskettäin tekoälyltä, uskonelämän oivalliselta apulaiselta, onko olemassa tilanteita, joissa Jumala hylkäisi ihmisen. Vastaus oli jotenkin niin, että useimpien kristillisten suuntausten mukaan Jumala ei hylkää. Ihmisen synnit vain saavat aikaan kokemuksen erossa olemisesta.
Tässähän tapauksessa on kyse siitä saako kirkkotilassa tehdä musiikkivideoita.
Itse en ole kyseistä videota nähnyt, eikä kiinnostakaan, mutta kyseessähän ei ole ollut yleisötilaisuus.
Jostain muistini osista putkahti esiin muisto kaukaa sitten. En muista oliko kirkkoherran lupa, otaksun, mutta ainakin vanhempien. Hyvinkin tuttuja naamoja ja tässä on sellainen vihjaileva ja romanttinen viba. Sopii koulujen päättäjäisviikolle:
Ehkä siitäkin, mutta ehkä enemmän siitä, että millaisia musiikkivideoita kirkoissa voi kuvata. Vaihtoehdot kun eivät ole ainoastaan “ei mitään” tai “kaikki käy”.
Jumala voi paaduttaa ihmisen tai kansan. Silloin siltä tieltä ei ole enää välttämättä paluuta, ellei Jumala armossaan kurita ja vielä vedä puoleensa. Syvästä paatumuksesta se on vaikeaa, koska se voidaan rinnastaa Pyhän Hengen pilkkaan.
Nyt tuhman tamman messun ovet on avoinna kaikille!”