Kyllä tuota samaa ongelmaa on jokseenkin kaikilla herätysliikkeillä ja muillakin kirkon liepeillä olevilla liikkeillä. Kun katsoo kesätapahtumien valokuvia vuosikymmenten varrella, joissa aikoinaan on osallistujana ollut erityisesti nimenomaan nuoria ja nuoria aikuisia, niin vaikuttaa siltä, että jokseenkin kaikissa tapahtumissa on tapahtunut keski-iän nousua. Alle 30 -vuotiaita osallistujia hengellisissä kesätapahtumissa on Suviseuroja ja eräitä muita poikkeuksia lukuun ottamatta tyypillisesti huomattavasti vähemmän kuin mitä näiden ikäluokkien osuus on Suomen väestöstä. Suomen väestöstä alle 30-vuotiaita on nykyisin 33 %. Hengellisillä kesäjuhlilla on suhteessa enemmän nuoria kuin sunnuntaiaamun perusjumalanpalveluksissa tyypillisesti, mutta näiden osuus kävijöistä on yleensä pienempää kuin 60-80 -vuotiaiden ikäluokkaansa nähden, ja lähes kaikissa hengellisistä kesätapahtumista on kysymys ratkottavana siitä, miten uudet sukupolvet saadaan sitoutettua mukaan, ja mitä käy, kun vanhempi sukupolvi ajan edetessä poistuu. Monella herätysliikkeellä on aktiivinen rippikoulun jälkeinen työ, joka heijastuu sitten myös kesäjuhlien kävijäkuntaan, mutta sekään ei ole nuorten ja nuorten aikuisten joukossa nykyään osallistujamäärillä mitattuna niin vetovoimaista suhteessa kilpaileviin ajankäyttövaihtoehtoihin kuin mitä menneinä vuosikymmeninä on ollut.
Mitä körttimummoihin tulee, niin kyllä pääosa pitkään toiminnassa olleista ihmisistä muutoksia näkee. Mutta yhdistävä tekijä ovat mm. Siionin virret. Tänäkin vuonna herättäjäkansa veisasi pelastusvarmuudesta mm. Siionin virren 2 sanoin:
1. Käy kohti isänmaatansa
tien kaidan matkalaiset,
ja maailmassa vieraassa
he ovat muukalaiset.
Ei asuntoa pysyvää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä matkallansa.
2. Yöt, päivät tietään etsivät
keskellä maisen huolen,
vaan kotinsa he tietävät
saavansa tuolla puolen.
Ja isänmaata ihanaa
se matka aina tarkoittaa,
he sinne ikävöivät.
9. Vahvista heikko uskomme
alhossa kiusausten,
suo, ettei sammu toivomme
helteissä ahdistusten.
Rakkauttasi tuntemaan
ja jälkiäsi seuraamaan,
ah, auta, Herra Jeesus.
Vaikka puheiden seassa on liberaalimpaakin opetusta ja osa uusista Siionin virsistä on agnostisempia kuin vanhat Siionin virret, silti veisataan yhä myös niitä vanhoja herännäisvirsiä, joissa turvaudutaan Jeesukseen ja joissa taivas on kaidan tien kulkijoiden matkan selkeä määränpää. Kun lauluja ja puheita on monenlaisia, voi asennoitua myös niin, että koittaa kuulla kustakin sitä, mikä on hyvää, vaikkei kaikkea muuta allekirjoittaisikaan.