Ehkäpä tuon pienen kirkon käytänteistä ristiriitoja aiheuttavissa asioissa löytyisi opittavaa myös Suomen ev.lut. kirkolle?
1 tykkäys
Niin, mutta kuten Rusama näiden kahden haastattelun perusteella näyttää kokeneen, suomalainen “malli” taitaa olla suurien rakenteiden ja hierarkian kautta jylläävä voimapolitiikka, ja kirkon perustusta nakertaa suoranainen tietämättömyys/välinpitämättömyys siitä mikä on kristillisyydessä oleellista. Suvaitsevaisuuden doktriini ei meillä (läheskään aina) merkitsekään sitä että keskityttäisiin oikeasti pääasiaan vaan siitä on tullut tapa jakaa kirkon väki hyviin ja huonoihin jäseniin. Rusama viittasi suoraan varsinkin lähetystyön heikkoon tuntemukseen, ja siihen miten asiaan liittyen kirkon ulkopuolelta haetaan perusteita omille toimille.
Toki meilläkin on niitä - ja itsekin ruohonjuuritasolla toimivana tätä näen - jotka keskittyvät oleelliseen. Vahvasti näyttää kuitenkin siltä, että kirkosta halutaan savustaa konservatiivinen ajattelu ulos, varsinkin avioliittoa koskien, ehkä myös papinvirkaa koskien (jälkimmäisessä kysymyksessähän elintila vanhakantaisilla on äärimmäisen pieni, mutta kehitys lienee siinä jämähtänyt paikoilleen kun sateenkaariväki on niin äänekästä).
Meillä ei siis ehkä historiallisesti tai sitten muuten vaan tulla ottamaan mallia pienistä luterilaisista kirkoista, jotka toimivat yhteisöperiaatteella, vaan pohjoismaisesta “kansankirkosta” jossa poliittinen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen on kovin keskeistä. @Stieleiche on perehtynyt täällä varmaan parhaiten pohjoismaiseen tilanteeseen, mutta käsittääkseni ainakin Ruotsissa ollaan lähellä sitä, että kaikkien pappien on vihittävä homopareja. Mikään ei oikeastaan ole meillä mennyt toisin kuin Ruotsin kirkossa, viiveellä ollaan seurattu.
2 tykkäystä
Uskoisin, että tuo “liberaali luterilainen” on juuri kertomassa, kummasta luterilaisesta kirkosta on kyse. Se ei siis välttämättä viittaa liberaalisuuteen verrattuna muihin kirkkoihin.
1 tykkäys
Ruotsissa vihkioikeus on kuulemani mukaan henkilökohtainen ihan valtakunnan lain perusteella, joten siellä ei pappeja voida velvoittaa vihkimään. Halutessaan kuka tahansa papeista voi myös luopua vihkioikeudestaan.
Näinhän ei ole Suomessa…
1 tykkäys
Ai se onkin noin? Mutta jos kirkon pappi haluaa kieltäytyä homoparin vihkipyynnöstä, joutuuko hän siis luopumaan kokonaan vihkioikeudesta? Eihän sekään olisi kovin hyvä ratkaisu oikean kristillisen avioliittoperinteen kannalta.
Mitä @ALG voisi kertoa Ruotsin tilanteesta?
Käsittääkseni Ruotsissa pappi voi niin katsoessaan olla vihkimättä vaikkapa eronnutta uuteen avioliittoon. Papilla on siis oikeus käyttää omaa harkintaa asiassa. Ei tarvitse luopua vihkioikeudesta.
2 tykkäystä
Ruotsin kirkon kirkolliskokouksessa on jo useamman kerran äänestetty siitä pitäisikö kaikki papit velvoittaa vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Viime vuonna asiasta viimeksi äänestettiin, ja asia tuli täpärästi torjutuksi. Tämän vuoden alussa kolme Ruotsin kirkon piispaa ilmoitti, että he eivät vihi enää pappisvirkaan heitä, jotka eivät suostu vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Eli ahtaaksi menee joka tapauksessa.
Islannin kirkkohan on jo useamman vuotta vaatinut kaikkia pappeja vihkimään kaikkia pareja eikä vihi siitä kieltäytyviä papeiksi.
4 tykkäystä
Ok, eli lähellä ollaan kuten totesin aiemmin.
Miten Norja ja Tanska?
Asiahan taitaa olla niin, että jos samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen hyväksyttäisiin Suomen ev.-lut. kirkossa, ei papilla silloin olisi oikeutta asiasta kieltäytyä. Sillä silloin hän syyllistyisi syrjintään. Seurakunnan virassa olevan papin kai pitää hoitaa virkatehtävänsä. Niin kauan kuin kirkko pysyy opetuksessa, että vihitään vain erisukupuolisia pareja, ei syrjintää ole. Hetkeäkään en epäile, ettei tätä asiaa tultaisi testaamaan oikeusistuimissa.
2 tykkäystä
Keskisuomalainen kirjoittaa näin:
Piispa puuttui peliin luettuaan Hämeen Sanomista, kuinka seurakunta aikoo viedä ehtoollista kotiin – “Todettiin yhdessä, että on selkeämpää näin”
Jutun löysin Facebookista ja siinä oli, kuten kuvitella saattaa, hyvin luokattomia kommentteja. Ihan oikein minusta on piispa puuttunut asiaan, että ei ihan kuka tahansa vapaaehtoinen voi lähteä ehtoollista kotiin kuljettamaan.
2 tykkäystä
Mutta Repokaan ei puutu sellaiseen uuteen liturgiseen käytäntöön kuin kirkkotilojen ja henkilökunnan luovuttaminen samaa sukupuolta olevien vihkimiseen ja siunaamiseen. Vihkiminen ehkä voi olla sivilivihkiminen mutta siunaaminen ei.
D
6 tykkäystä
Jos kirkkotila annetaan käyttöön samaa sukupuolta olevien siviilivihkimisiin, voivatko myös eri sukupuolta olevat saada siviilivihkimisen kirkkotilassa?
1 tykkäys
Tasa-arvoistahan se olisi kyllä.
D
Siviilisiunaus olisikin se hyvä ratkaisu, ehkä sen voisi uskoa seurakunnan siviilipalvelusmiehelle. Toki paikkana pitäisi olla jokin sivilisoidumpi paikka, kuin kirkko.
1 tykkäys
Eihän tässä pitäisi olla mitään ihmeellistä. Käytäntö tunnetaan ainakin katolisessa kirkossa…
Tunnetaanko katolisessa kirkossa käytäntö, että maallikot vievät ehtoollista kotiin sitä pyytäneille?
Englannissa tähän käytäntöön 80-luvulla törmäsin…Nimike taisi olla Extraodinary minister for Holy Communion - tai jotain sinnepäin…
Messun päätteeksi pappi siunasi maallikon, joka sitten lähti viemään hostiaa esim. kotiin sairauden vuoksi sidotulle henkilölle.
2 tykkäystä
Tietääkseni/Luullakseni nämä henkilöt on nimetty etukäteen niitä tapauksia varten, jossa ordinoidut henkilöt eivät pysty jakamaan ehtoollista kaikille.
2 tykkäystä
Katolisessa kirkossa haasteena lienee juuri pappispula länsimaissa - Suomen luterilaisessa kirkossa ongelma ei ole virkaan (pappis/diakonian virkaan) vihittyjen puute, vaan ohut ymmärrys karitatiivisen ja liturgisen syvästä yhteydestä. Koska yhteyttä ei ymmärretä (tai tahdota ymmärtää viikonloppujen pitämiseksi vapaana), diakonian vastaanotot ovat viikolla eikä diakonian virkaan vihittyjä ole töissä pyhänä kuin silloin tällöin.
Pidemmän päälle tämä ei kuitenkaan ole edes diakonian virkaan vihittyjen etu, sillä puhtaan auttamistyön voi hoitaa yhteiskuntakin. Siksi selkeämpi rooli liturgiassa ja opettamisessa olisi tärkeää palauttaa. Voisihan se työviikko olla vaikka su-to.
2 tykkäystä
Juuri näin. On ihanaa kun oman kirkkoni messuoppaassa erikseen sanotaan, että synnintunnustuksen ja Herran Pyhän Ehtoollisen asettamisen ajaksi saa halutessaan polvistua. Itse teen myös ristinmerkkejä niin usein, että todennäköisesti menisin katolisesta 
Olen myös aloittanut kumartamisen mm. Nikean uskontunnustuksen jokaisen kappaleen alussa kolminaisuuden ylistykseksi ja Sakarian kiitosvirren aikana, kun kolminaisuutta ylistetään. Näin myös (osa) pastorimme tekevät.
Omalla ajallani teen jooga-tyyppisiä harjoitteita, mutta niihin ei liity minkäänlaista henkisyyttä. Ne ovat vain sitä varten, että ne auttavat kehoni vasenta puolta toimimaan.
2 tykkäystä