No, Punkalaitumelle ei tullut yhtään hakijaa. Alle 3000 ihmisen kunta, mutta seurakunnassa kuitenkin näyttäisi olevan kaksi pappia, joista kumpikaan ei jostain syystä ole kirkkoherran hommaa hakenut, ei vt-kirkkoherrakaan. Aika skutsissahan tuo tietysti on maantieteellisesti, moni ei ehkä halua muuttaa noin pikkuiselle paikkakunnalle tai ajaa pitkää matkaa ihmisten ilmoilta. Urjalan kirkkoherran virka oli myös auki, mutta siihen sentään tuli yksi hakija. (Muokkaan täydennyksen: sama henkilö on sekä Urjalan että Punkalaitumen vt. kirkkoherra. Tosin hän on ainakin jossain vaiheessa sanonut lehdistölle, ettei aio hakea Urjalan kirkkoherraksi.)
Olisin varmasti neljävuotiaana katsonut ennemmin Pokémonia tai kymmenen vanhana mieluummin rientänyt pyhäaamuna majanrakennuspuuhiin. No, jäikö Pokémon katsomatta tai maja rakentamatta? Ei.
JUMALANPALVELUKSEN sisään kasvetaan halki elämän. Eri kohdat ja ulottuvuudet resonoivat eri ikäisillä. Siksi jumalanpalveluselämää opetellaan kehdosta hautaan. Jumalanpalveluksella ja siihen sisältyvällä sakramentilla on lapsen silmissä juuri se arvo, mikä niille annetaan.
…jumalanpalveluksen koki henkilökohtaisesti tärkeänä 31 prosenttia kasvatuksen alan teologeista, 15 prosenttia nuorisotyöntekijöistä, 16 prosenttia varhaiskasvatuksenohjaajista ja 10 prosenttia lastenohjaajista.
Hyviä huomioita on entisellä nuorisopapilla. Hänkin muistaa, että lapsena jumalanpalveluksessa oli tylsää ja nyt hän on hyvin kiitollinen siitä. Muistan minäkin, että varsinkin saarnan aikana kirkossa oli tylsää, mutta silti koko perheellä jumalanpalvelukseen osallistumisesta on pääsääntöisesti valoisat muistot.
Ehkä ei noita pappeja kiinnosta hallinnollinen työ tai sitten ei pätevyys riitä. En tiedä, miten menee papeilla, mutta omalla alallani on myös ongelmia saada esimiestehtäviin ihmisiä. Yksi ilmeinen syy on, että palkka ei nouse suhteessa lisääntyvään vastuuseen ja työn vaativuuteen.
Voipi olla. Lisäksi katsoin, että tuo vt. kirkkoherra näytti olevan jo minimieläkeiän ylittänyt, joten ei ehkä senkään takia enää innostu hakemaan vakituiseksi.
Tuollaisen pikkuseurakunnan kirkkoherra varmasti pääsee papin perustyötäkin tekemään, mutta isommissa vaikuttaa menevän nykyään niin, että kirkkoherrat toimittavat esim. jumalanpalveluksia varsin harvoin. Voi olla, että siirtyminen hyvin hallintopamppupainotteiseen työnkuvaan ei kaikkia pappeja innosta. Samaa ongelmaahan on monilla muillakin aloilla, että uralla edetessään entistä vähemmän pääsee tekemään niitä asioita, joita on aikanaan opiskellut ja joita on ammatikseen halunnut. Kaikkein hankalin tilanne tässä on yliopistopuolella, jossa alemmat tehtävät ovat tyypillisesti määräaikaisia, eikä niissä voi olla loputtomasti. Kokeneempi tutkija joko siirtyy labra- ja kenttähommista hiirenkliksuttajaksi tai vaihtaa työpaikkaa kokonaan.
Pienissä seurakunnissa kirkkoherra pääsee tekemään juuri sitä papin työtä eikä ole vain hallintoihminen. Toisaalta taas yleensä näissä pienemmissä seurakunnissa myös painitaan aivan toisella tavalla talouden ja työvoimaresurssien vähyyden paineessa ja maantieteellisesti ne sijoittuvat hieman kauemmaksi kasvukeskuksista.
Isot seurakunnat osuvat yleensä puolestaan niihin kasvukeskuksiin, resursseja ja mahdollisuuksia on enemmän, mutta työ painottuu hallintoon eikä välttämättä edellytyksiä oman näyn toteuttamiselle ole juurikaan.
Pienten seurakuntien kirkkoherrojen työt eivät ole läheskään niin hallintopainotteisia kuin isoissa seurakunnissa. Toki hallinnollisia kokouksia on niissäkin, mutta kokousten asialistat ovat yleensä aika lyhyitä, ja viranhaltijapäätöksiäkin tehdään paljon vähemmän kuin isoissa seurakunnissa. Pienissä seurakunnissa on yleensä talouspäällikkö, joka voi käytännössä hoitaa ison osan seurakunnan hallintotehtävistä.
Hakemuksia kirkkoherran paikkoihin joissakin talousvaikeuksissa olevissa muuttotappioalueiden seurakunnissa karsii se, että työn luonne koetaan ikäväksi, jos toiminnan kehittämisen sijaan työlistalla odotetaan olevan jatkuvasti toiminnan ja tilojen karsimisasioita säästösyistä ilman, että juuri mitään on varaa kehittää parempaan suuntaan.
Jerusalemin kirkkojen patriarkat ja johtajat kutsuvat kaikkia kristittyjä kaikkialla maailmassa paastoamaan ja rukoilemaan tiistaina 17.10. rauhan puolesta.
Virosta taas uutinen. Virossahan hyväksyttiin alkukesästä ns sukupuolineutraali avioliittolaki, joka astuu voimaan 1.1.2024. Pian sen jälkeen EELK:n (Viron Ev.lut kirkko) piispat ilmoittivat, että ensi vuodelle ei saa ottaa vastaan varauksia kirkollista vihkimistä varten ennen kuin “piiskoplik nõukogu”* ratkaisee, miten jatkossa toimitaan.
Tänään piiskoplik nõukogu on päättänyt, että EELK:ssa jatketaan kirkollisia avioliittoon vihkimisiä ja sen yhteydessä avioliiton juridisia rekisteröintejä samoilla edellytyksillä kuin ennenkin. Tämä tarkoittaa mm. sitä että vihittävät ovat eri sukupuolta.
*Piiskoplik nõukogu on kirkon elin, johon kuuluvat mm. piispat, rovastikuntien rovastit ja kirkkohallituksen jäsenet. Myös emeritus piispat saavat osallistua.
Nähtäväksi jää, aletaanko Virossakin vaatia myös samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä vedoten lakiin ja siihen, että kirkon on noudatettava lakia, koska papit hoitavat myös avioliiton juridisen rekisteröinnin.
Seurakunnan työntekijä paljastaa kokemansa ristiriidan: ”Haluaisin työntekijänä vaikuttaa kolehtikohteisiin. Joskus on ollut ristiriitainen tunne esirukouksen jälkeen ilmoittaa kohde, joka ei tue sitä, minkä puolesta juuri rukoiltiin.”
Kirkkokolehdit ovat nousseet syksyllä keskustelunaiheeksi niin kutsutun Venäjä-kohun jälkeen, kun julkisuudessa on puitu, tuleeko kirkoissa kerätä varoja lähetysjärjestöille, jotka tukevat Inkerin kirkon toimintaa.
Kirkkohallituksen ensi vuoden kolehdeista päätetään tänä syksynä tavallista myöhemmin. Syyskuuhun suunnitellut päätökset lykkääntyvät lokakuun loppupuolelle. 24. lokakuuta on piispainkokous, jossa piispat mahdollisesti ottavat asiaan kantaa.
Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko kolehteihin kertyy käteistä rahaa ja paljonko mobilepayn kautta. Itselläni on monenkokoista seteliä ja kolikkoa mukana ja todella mietin tarkkaan, mille puljulle lahjoitan mitäkin.
En ole kuljettanut käteistä mukana enää vuosikausiin ja maksan kolehdin silloin kun se on mahdollista Mobilepayllä. Joskus siitä mahdollisuudesta ei mainita mitään, mutta etsin Googlella järjestön sivut ja maksan siellä olevaan Mobilepay-numeroon.
Jos kohde on sellainen, jota en tahdo tukea, esim. Kirkon ulkomaanapu tai vastaava, maksan minne huvittaa, usein Kansanlähetykselle, Kylväjälle tai Sleylle. Huvittavaa on, ettei Kirkkohallitus ole kai vieläkään päässyt selvyyteen tulevaisuuden kolehdinmaksutavasta, vaikka sitä on mietitty ties kuinka kauan. Ja kolikkojen tilittämisestä saattaa tulla pian enemmän kuluja, kuin hyötyä. Aiemmin kun lähetysjärjestöillä ei ollut Mobilepaytä käytössä joitain vuosia sitten, nostin yleensä parikymppiä automaatista kolehtia varten, kun en muuten käyttänyt käteistä enää.
Meillä oli tänään kolehtikohteena Suomen lähetyslentäjät, ja pappi selitti kolehdin ilmoittamisen yhteydessä muutamalla lauseella, mitä tämä (ehkä tuntemattomamman puoleinen) järjestö käytännössä tekee. Mun mielestä hyvä käytäntö, että esitellään kolehtikohde kunnolla.
Hurja tilanne Kansanlähetyksellä kyllä. Lasten Donkki-lehti lopetetaan tässä irtisanomissetissä. Donkki on mullekin tullut aikanaan. Se on raamatunlukulehti, jossa on joka päivälle raamatunkohdat ja niihin liittyviä opetuksia, ja tietysti paljon muutakin matskua (toki tietoni asiasta ovat aika vanhoja). Positiivista oli, että Donkki oli ainakin tuolloin parikymmentä vuotta sitten suunnattu hieman isommille lapsille aina ripari-ikään asti, jolloin se ei suoraan kilpaillut esim. Sleyn Vinkin kanssa, vaan tarjosi materiaalia ikävaiheeseen, joka on usein väliinputoajana kristillisessä toiminnassa. (Sanoisin, että Vinkki menee alle 10-vuotiaille parhaiten ja Donkki sitten siihen 10-14-haarukkaan.)
Samalla lopetetaan Joulun aika -lehti, mikä on hieman hämmentävää. Käsittääkseni nämä erilliset joululehdet ovat yleisesti ottaen aika suosittu tuote? Niitä julkaisee moni eri taho.
Surullista lukea Moskovan patriarkaatin rappiosta. Kirkkopoliittisesti Moskova näytti ulkopuolelta katsoen olevan ihan oikealla asialla ennen Ukrainan sotaa, mutta nyt se on tainnut redusoitua valtion virastoksi.