Vartioidaan rajoja. Otetaan kiintiöpakolaisia, jotka ovat todistetusti hengenvaarassa, painottuen vainottuihin kristittyihin. Palautetaan ne maahanmuuttajat, joiden kotimaissa on turvallista, sekä rikoksentekijät. Huolehditaan, että muslimit pysyvät vähemmistönä. Oisko siinä alkuun?
Aina jos joku ehdottaa eurooppalaisen kulttuurin suojelua ja maltillista maahanmuuttopolitiikkaa, alkaa hirveä regressio ja natsittelu, miksi?
No, minusta sinulla ei ole mitään edellytyksiä arvioida Obamaa tavalla kaksi. Kaikki tietosi ovat vähintään toisen käden tietoja hänen tekemisistään, ja päätellen siitä, mitä väitteitä olet täällä hänestä esittänyt, lähdekritiikkisi tiedoillesi ei ole kovin vakuuttava.
Julmalta kirjoituksesi ei vaikuta, koska julmuus vaatisi jotain auktoriteettia, ja ylimielisyyskin on tässä vaiheessa jo vähän turhan korkealle kurottamista. Ei sinun mielipiteelläsi ole mitään merkitystä Obaman iankaikkisuuskohtalon suhteen, ja tuskin tuon tason ihminen jaksaa kiinnostua jonkun nettinimimerkin tuomioista muutenkaan. Ainoastaan se saa sanojansa vaikuttamaan vähemmän vakavasti otettavalla keskustelijalta, joka heittelee tuomioitaan kykenemättä perustelemaan niitä mitenkään.
Joten antaa tämän keskustelun minun puolestani olla. Tämä ei rakenna eikä hyödytä enää millään tavalla, ei myöskään sen suhteen, mitä itse pystyn tähän lisäämään.
Nyt sinulla ei selvästi ole mitään käsitystä siitä, mitä edellä kirjoitin. Eikä mitään käsitystä siitä, minkä verran ja mistä minä olen Obamasta lukenut. Yhtään tuttu esimerkiksi sellainen hahmo kuin Saul Alinsky, tai mitä tekemistä hänellä on ollut Obaman kanssa?
Nyt tajusit kaksi asiaa tarkalleen väärin. Ensimmäinen on se, että tavalla kaksi tai kohdalla kaksi ottaisin jotain kantaa jonkun iankaikkisuuskohtaloon. Toinen se, että kuvittelisin Obaman olevan minun arvioistani kiinnostunut.
Koko ajan olen sanonut, että minulla ei ole mitään käytännön syytä pitää Obamaa kristittynä. En ymmärrä, että mistä sinä vedät siihen jonkun iankaikkisuukohtalon varmuudella tietämisen tai oletuksen, että Obama itse olisi kiinnostunut minun arviostani.
Jostain kumman syystä tämä havaitaan vain yhteen suuntaan. Vähemmän vakavasti otettavat keskustelijat ovat myös niitä, jotka tekevät kristittyjä milloin kenestäkin. Sekin on sitä, että heittelee tuomioitaan kykenemättä perustelemaan niitä mitenkään.
Sopii, että jätetään asia. Jos ei tule enää lisää väärinkäsityksiä.
No ei kyllä sinunkaan. Omatkin lähteesi ovat lähes aina “kuulin tuttavani naapurin rouvalta illalliskutsuilla” -tyyppisiä, eli sellaisia, joita ei voi todentaa mistään. Ei siinä mitään, itsekin käytän tuollaisia osana nettijutustelua, mutta siinä vaiheessa kun alkaa arvostella toisten lähteiden vakuuttavuutta, on hyvä miettiä niiden omienkin lähteiden luonnetta.
No siinä vaiheessa kun väitän, että Yhdysvaltojen presidentti on ollut kahdeksan vuotta laittomasti vallassa, ja täysin avoimesti puhunut tästä, ja sitten vielä uhkailen lähteiden kysyjää bannilla, palataan asiaan. Useimmiten lähteeksi kyllä olen mielestäni laittanut esim lehtijutun, jos jotain olen väittänyt. Kuten esim tässä keskustelussa. Väitteesi mukaista lähdettä en missään vakavassa keskustelussa ole mielestäni kovin usein käyttänyt.
Mutta tämä keskustelu on ihan turha osaltani. Osoittaa jo taas tuon Alinskyn mukaan ottaminen. Vasemmistolaisten tai radikaalien ajatusten kannattaminen ei tee ihmisestä ei-kristittyä. Usein jopa täysin päin vastoin. Mutta oli miten oli, kyse on puhtaasti politiikasta, ei uskonnosta, eikä tässä keskustelussa ole mitään hyödyllistä, edelleenkään.
Se teko, joka Uudessa Seelannissa tehtiin muslimeja vastaan oli hirveä rikos. Ei mitään maata pilaa se, jos muslimeja asuu maassa. Mutta jos muslimien muutto jatkuu tasaiseen tahtiin, niin ongelmaksihan se lopulta koituu. Kehitysmaiden kulttuurit juurtuvat länsimaihin. Ja lopulta terroritekoja tehdään niin äärivalkoisten- kuin äärimuslimienkin toimesta. Ja ketkä siinä kärsivät: syyttömät.
Kyllä keskustelusta aina on hyötyä. Ja monen silmät varmasti avautuvat, kun tapahtumia vain seuraa riittävän pitkään.
Politiikka ja uskonto sekoittuvat aina. Niitä ei voi täysin erottaa toisistaan. Joidenkin maiden aborttivastaisuus kumpuaa uskonnosta samoin kuin naisten pakkohuivitus.
Ja kun uskontojen tietyt erimielisyydet kläshäävät (kas, en keksinyt tähän sopivaa suomen kielen sanaa), niin touhu menee lopulta rumaksi.
Vasemmistolaisten aatteiden kannatus ei tee ihmisestä ei-kristittyä, mutta USA:ssa ei ole yhtään mainittavan kokoista vasemistopuoluetta. Demokraatit ovat oikeistolainen arvoliberaalinen puolue.
Jotenkin tulee mieleen se, että millä perusteella jotkut pitävät poliitikkoa X (esimerkiksi sitten Obama) hyvänä ja luotettavana ja kristittynä ja USA:ssa syntyneenä jne. Ja jotkut eivät.
Jos molempia mielipiteitä esiintyy on todennäköisyys oikeaan osumiseen 50% & 50%.
Mutta jotkut lähtökohtaisesti uskovat tuohon kaikkeen positiiviseen poliitikosta X ? Miksikö? Siksikö jos henkilö X edustaa toiseutta? Sekö pyhittää?
Vaikka kenialaisen muslimi-isän poika saattaisi 50% todennäköisyydellä olla itsekin muslimi, ihan neutraalisti häneen suhtautuenkin voisi näin ajatella.
Poliitikko X:llä on myös kaksi sukulaista, jotka ovat oleskelleet laittomasti Amerikassa, vältellen karkoitusta. Sekin saattaisi (ihan neutraalisti suhtautuen) herättää pohtimaan 50% todennäköisyydellä, olisiko poliitikko X itsekin syhtynyt USA:n ulkopuolella.
Lähde:
https://www.nbcnews.com/news/us-news/obamas-kenyan-born-uncle-allowed-remain-us-flna2D11690121
Mutta jotkut tahtovat vakaasti uskoa mitä poliitikko X sanoo. Miksi?
Minulle on sinänsä samantekevää onko Obama syntynyt Amerikassa vai ei, mutta jos siitä riippuu USA:ssa presidentiksi kelpaavuus, niin asialla on varmaan siellä painoarvoa. Joka tapauksessa presidenttinä entinen.
Osa vasemmiston ajatuksista on ihan hyviä. Mutta miten mahtaisi esimerkiksi Suomen käydä, jos Li Andersson ja kumppanit saisivat vallan? Olisiko heidän politiikkansa täysin vasemmistolaista, jossa erinäiset tuet ja etuudet räjähtäisivät käteen ja vieläpä yritysten toimintaedellytykset heikkenisivät rajusti?
Kohtaisiko Suomea Venezuelan tie (tosin suhteessa Nilsiän vs Venezuelan öljyvarat) vai pysyttäisiinkö kuitenkin vielä sellaisissa rajoissa, joissa ei talous lopulta sakkaisi totaalisesti?
Tämähän pätee vain silloin, jos mielipiteet on muodostettu tismalleen yhtä vahvoin perustein.
Joo mutta pointtini oli se, että mitä em ”eurooppalaisten havahtuminen” merkitsee käytännössä meille kristityille. Yritin provosoituneena kuvata sitä miten epämääräiseltä asian päivittely tuntuu. Ikäänkuin Eurooppa ja tai Suomi olisi oma planeetta.
Politiikka on aina keskustelua ja pohdintaa kun se on järkevää. Populistit ratsastavat ihmisten peloilla ja pettymyksillä. He osoittavat syylliset ja luovat kuvan helpoista ratkaisuista. Kun on aika ottaa vastuu, helppous loppuu. Lopulta ihmiskunnalla ei ole muuta järkevää asennetta kuin sovinnon ja rauhan rakentaminen. Ei ole muuta edes New Yorkin, Pariisin, Lontoon, Madridin, Moskovan jne jälkeen. Emmekä voi tyystin estää sitä että nousee joku Le Pen ja joku Halla-aho ja joku Breivik. Mutta silti on vain rakennettava. Pakoon pallolta ei pääse.
Muistukkeena: jos jaksaisitte olla keskustelematta politiikasta. Näinä viimeisinä aikoina se on toki vaikeaa, mutta silti 
En ole koskaan ymmärtänyt mitä niin kauhean sopimatonta politiikassa on? Saahan täällä keskustella kaikista muistakin asioista maan ja taivaan väliltä.
Uskonto on jo itsessään aika repivä aihe, joka aiheuttaa erimielisyyksiä vaikka kuinka. Politiikka on toinen. Tästä on ajateltu, että ei kannata puhua politiikkaa uskontoa koskevalla foorumilla.
Pilkoin ketjun. En oikein osannut löytää sopivaa otsikkoa. Ehdotuksia otetaan vastaan.
Ei suinkaan ole kyse eri planeetasta. Miksi pitäisikään?
En allekirjoita sellaista väitettä, että olisi mahdotonta ratkaista mitenkään tuollaisia monimutkaisia asioita paljon helpomminkin.
Sitten vasta vaikeita ratkaisuja onkin tiedossa, kun asiat alkavät mennä järjestäin pieleen Euroopassa. Pelkään, että jos yhteiskunnallinen eriytyminen jatkuu nykymenoa, on edessä vielä sisällissota ja se vasta onkin jotain kauheaa. Kyllä ihmiset väistämättä alkavat nähdä syyllisiä vähän joka puolella, jos esimerkiksi hyvinvointivaltiot joudutaan ajamaan alas tms.
Kristityn näkökulmasta se on hyvin vaikea tilanne. Mutta niin on ateistin tai agnostikonkin. Hyvää yhteiskuntaa ei vain yksinkertaisesti voi pitää yllä, jos väestöryhmien väliset jännitteet kasvavat liikaa.
Itse ajattelen nimenomaan kristittynä, että ainoa mahdollisuus on rakentaa rauhaa ja kärsivällisesti etsiä ratkaisuja sulkematta ketään uskonnollisista tai muista syistä ulkopuolelle. Euroopan unioni on ainakin tällä hetkellä se organisaatio, jossa tärkeimmät asiat päätetään. Suomalaisina meidän on hyvä olla siellä läsnä, missä päätökset tehdään.
Kansat ovat oikeutettuja puolustamaan rajojaan, ja säätämään omia lakejaan ym., mutta toisaalta meillä on maapallon asukkaina myös valtavasti yhteisiä etuja ja yhteisiä ongelmia. Tasapaino näiden roolien välillä on tärkeää. Jokaisella on vastuu lähiympäristöstä, mutta kun maailman kokonaisuudesssa kaikki vaikuttaa kaikkeen, sitä ei voi jättää huomiotta. Ei voi laittaa päätä pensaaseen, eikä voi kuvitella oravan lailla että “kaukana kavala maailma”. Siinäpä kivat kliseet !!
Väestöryhmien välinen jännite on keskeinen ongelma monessa maassa. Mutta on myös hyviä kokemuksia siitä, että ihmiset voivat elää rauhassa keskenään uskonnosta ja taustasta riippumatta. Populistien ja ennen kaikkea islamisaatiosta puhuvien tavoite ainakin näyttäisi olevan saada kannatusta puolueilleen ruokkimalla ihmisten ennakkoluuloisuutta ja esittämällä em. mahdollisuuden rauhanomaisesta elämästä mahdottomaksi. Toisin sanoen “puhtaita” kansallisuuksia ihannoivat esittävät syyllisiksi aina muunuskoiset, muualta tulleet ja oikeat ratkaisut ovat heidän mielestä vaihtoehto “valtaapitävien” löperyydelle, haihattelulle tai salaliitoille jne. He eivät ymmärtääkseni esitä todellista vaihtoehtoa mainitsemallesi jännitteen liikakasvulle. Päinvastoin, viha ja ennakkoluulot nimenomaan lisäävät jännitteitä, koska ne ovat omiaan kasvamaan kun niitä ruokitaan.
En ole mikään asiantuntija siinä, mitä näistä asioista maailmalla ja Euroopassa kirjoitetaan, mitä pelätään tai toivotaan. Voin erehtyä, mutta oma järkeni ja omatuntoni sanoo, että Eurooppa ei tätä tilannetta ratkaise ainakaan väkivallalla eikä väistämällä vastuutaan sekä niistä muualta tulleista joita täällä jo on, että niistä asiaan vaikuttavista ongelmista muissa maanosissa.
En minäkään toivo väkivaltaa, mutta pelkään että se on lopputuloksena Euroopassa. Hyvänä näyttönä tästä on Italian ja Itävallan poliittisen painopisteen siirtyminen maahanmuuttokriittiseen suuntaan. Jos tuo painopisteen siirtyminen auttaa vähentämään yhteiskuntiin kohdistuvaa painetta, niin tilanne saattaa pysyä rauhallisena. Mutta jos tilanne edelleen kärjistyy, veikkaan, että yhä radikaalimmat aatteet saavat sijaa. Niin on käynyt ennenkin, kun yhteiskunnallinen tilanne on ollut suurten massojen osalta huono.
Mistä nämä kokemukset löytyvät ja millaisia ne ovat? Ovatko samanlaisia kuin nykymeno esimerkiksi Helsingin lasten ulkomaalaismäärissä (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006075990.html).
Selvennätkö vähän?
Onko vieraskielisten kasvanut osuus siis ilman muuta rauhassa elämiseen negatiivisesti vaikuttavaa?
Tuossa kirjoittamassani kohdassa ajattelin toisaalta ihan omaa kokemusta tuntemieni tai läheltä seuraamieni ihmisten sovinnossa olemisesta, mutta myös esim. ystävien kertomuksia Saksasta. Vaikka kansallisuuksia on paljon enemmän kuin täällä ja tietenkin ongelmiakin, on myös pitkältä ajalta hyvää kerrottavaa.
