Uskonnon ja politiikan sotkeutuminen


#61

Uskonto on jo itsessään aika repivä aihe, joka aiheuttaa erimielisyyksiä vaikka kuinka. Politiikka on toinen. Tästä on ajateltu, että ei kannata puhua politiikkaa uskontoa koskevalla foorumilla.


#62

Pilkoin ketjun. En oikein osannut löytää sopivaa otsikkoa. Ehdotuksia otetaan vastaan.


#63

Ei suinkaan ole kyse eri planeetasta. Miksi pitäisikään?

En allekirjoita sellaista väitettä, että olisi mahdotonta ratkaista mitenkään tuollaisia monimutkaisia asioita paljon helpomminkin.

Sitten vasta vaikeita ratkaisuja onkin tiedossa, kun asiat alkavät mennä järjestäin pieleen Euroopassa. Pelkään, että jos yhteiskunnallinen eriytyminen jatkuu nykymenoa, on edessä vielä sisällissota ja se vasta onkin jotain kauheaa. Kyllä ihmiset väistämättä alkavat nähdä syyllisiä vähän joka puolella, jos esimerkiksi hyvinvointivaltiot joudutaan ajamaan alas tms.

Kristityn näkökulmasta se on hyvin vaikea tilanne. Mutta niin on ateistin tai agnostikonkin. Hyvää yhteiskuntaa ei vain yksinkertaisesti voi pitää yllä, jos väestöryhmien väliset jännitteet kasvavat liikaa.


#64

Itse ajattelen nimenomaan kristittynä, että ainoa mahdollisuus on rakentaa rauhaa ja kärsivällisesti etsiä ratkaisuja sulkematta ketään uskonnollisista tai muista syistä ulkopuolelle. Euroopan unioni on ainakin tällä hetkellä se organisaatio, jossa tärkeimmät asiat päätetään. Suomalaisina meidän on hyvä olla siellä läsnä, missä päätökset tehdään.

Kansat ovat oikeutettuja puolustamaan rajojaan, ja säätämään omia lakejaan ym., mutta toisaalta meillä on maapallon asukkaina myös valtavasti yhteisiä etuja ja yhteisiä ongelmia. Tasapaino näiden roolien välillä on tärkeää. Jokaisella on vastuu lähiympäristöstä, mutta kun maailman kokonaisuudesssa kaikki vaikuttaa kaikkeen, sitä ei voi jättää huomiotta. Ei voi laittaa päätä pensaaseen, eikä voi kuvitella oravan lailla että “kaukana kavala maailma”. Siinäpä kivat kliseet !!

Väestöryhmien välinen jännite on keskeinen ongelma monessa maassa. Mutta on myös hyviä kokemuksia siitä, että ihmiset voivat elää rauhassa keskenään uskonnosta ja taustasta riippumatta. Populistien ja ennen kaikkea islamisaatiosta puhuvien tavoite ainakin näyttäisi olevan saada kannatusta puolueilleen ruokkimalla ihmisten ennakkoluuloisuutta ja esittämällä em. mahdollisuuden rauhanomaisesta elämästä mahdottomaksi. Toisin sanoen “puhtaita” kansallisuuksia ihannoivat esittävät syyllisiksi aina muunuskoiset, muualta tulleet ja oikeat ratkaisut ovat heidän mielestä vaihtoehto “valtaapitävien” löperyydelle, haihattelulle tai salaliitoille jne. He eivät ymmärtääkseni esitä todellista vaihtoehtoa mainitsemallesi jännitteen liikakasvulle. Päinvastoin, viha ja ennakkoluulot nimenomaan lisäävät jännitteitä, koska ne ovat omiaan kasvamaan kun niitä ruokitaan.

En ole mikään asiantuntija siinä, mitä näistä asioista maailmalla ja Euroopassa kirjoitetaan, mitä pelätään tai toivotaan. Voin erehtyä, mutta oma järkeni ja omatuntoni sanoo, että Eurooppa ei tätä tilannetta ratkaise ainakaan väkivallalla eikä väistämällä vastuutaan sekä niistä muualta tulleista joita täällä jo on, että niistä asiaan vaikuttavista ongelmista muissa maanosissa.


#65

En minäkään toivo väkivaltaa, mutta pelkään että se on lopputuloksena Euroopassa. Hyvänä näyttönä tästä on Italian ja Itävallan poliittisen painopisteen siirtyminen maahanmuuttokriittiseen suuntaan. Jos tuo painopisteen siirtyminen auttaa vähentämään yhteiskuntiin kohdistuvaa painetta, niin tilanne saattaa pysyä rauhallisena. Mutta jos tilanne edelleen kärjistyy, veikkaan, että yhä radikaalimmat aatteet saavat sijaa. Niin on käynyt ennenkin, kun yhteiskunnallinen tilanne on ollut suurten massojen osalta huono.


#66

Mistä nämä kokemukset löytyvät ja millaisia ne ovat? Ovatko samanlaisia kuin nykymeno esimerkiksi Helsingin lasten ulkomaalaismäärissä (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006075990.html).


#67

Selvennätkö vähän?
Onko vieraskielisten kasvanut osuus siis ilman muuta rauhassa elämiseen negatiivisesti vaikuttavaa?

Tuossa kirjoittamassani kohdassa ajattelin toisaalta ihan omaa kokemusta tuntemieni tai läheltä seuraamieni ihmisten sovinnossa olemisesta, mutta myös esim. ystävien kertomuksia Saksasta. Vaikka kansallisuuksia on paljon enemmän kuin täällä ja tietenkin ongelmiakin, on myös pitkältä ajalta hyvää kerrottavaa.


#68

Hyvä, että Ei väkivallalle - mutta en tiedä, onko tuossa sinulla oikeastaan jotain vahvaa argumenttia että poliittinen painopisteen muutos aiheuttaa kärjistymistä ehkäisevästi. Sinä veikkaat noin, joku muu voi veikata, että kriittinen suhtautuminen ulkomaalaisiin (kaunis sana tuo kriittinen, ja toki asiassa on aste-eroja…) aiheuttaakin lisää kärjistymistä.

Oleellista on käsittääkseni se, miten erilaiset toimijat suhtautuvat itse ihmisiin. Ja tämä on myös se kristillisyyteen liittyvä näkökulma, jota täällä kai tulisi käsitellä. Eikä pelkkää politiikkaa.

Eli minusta ei ole ollenkaan vähäteltävä asia, että mainittu kriittisyys on populistisena ja valtaa eli ääniä tavoiteltaessa varsin värittynyttä ja emotionaalista. Osuessaan sopiviin kohteisiin se on vaarallista. On ero järkevän politiikan ja syyllisiä etsivän demagogian välillä.


#69

Ja tuo sana ‘ulkomaalainen’ ei myöskään kerro koko totuutta. Kriittisyys kohdistuu lähinnä kehitysmaalaisiin maahanmuuttajiin, eikä aivan syyttä. Se informaatio, mitä minulla on, viittaa vahvasti siihen, että erilaisten kulttuurien kohtaaminen johtaa monasti vakaviinkin ongelmiin.


#70

Suuret määrät vaikuttavat negatiivisesti. Tästä on esimerkkejä kaikista Euroopan maista, joissa maahanmuutto on alkanut. Niihin kaikkiin on muodostunut huonon maahanmuoton myötä alueita, joihin poliisi ei mene. Ei ainakaan ilman huolellista valmistautumista. Lähimmät tällaiset alueet löytyvät länsi-naapurista.

Sinä et edes osaa kuvitella, mitä olisi asua alueella, jossa ulkomaalaisia on 40 %, siksi sinulla on varaa toistella tuollaisia sanomalehtisloganeita. Taidatkin olla niin vanha, ettei sinua tämä kysymys henkilökohtaisesti koske. Mitäpä muista suomalaisista, kun on itse saanut nauttia luonnollisen paikallisen kulttuurin eduista: luottamuksesta, turvallisuudesta ja vakaudesta.

Ulkomaalaiskysymys on täysin poliittinen kysymys, sillä se laajuudessaan koskettaa koko yhteiskuntaa ja yhteiskunnan jatkuvuutta. Siksi se vaatii poliittista ratkaisua, eikä kysymystä voi ajatella vain sen kautta miten suhtautuu yksittäisiin ihmisiin, eli itse ihmisiin. Samalla tämä yksittäisiin ihmisiin suhtautuminen osaltaan tapahtuu sen perusteella, minkälainen poliittinen tausta kussakin tilanteessa on.

Arvelinkin, etteivät esimerkkisi olisi mitään painoarvoisia historiallisia tai yhteiskuntia koskevia esimerkkejä. Sen sijaan, en olisi uskonut, että viitsisit esittää ystävien kertomuksia Saksasta esimerkkeinä tai omia kokemuksia joltakin paikkakunnalta, jossa ulkomaalaisia on vähän. Teet sen alkeellisen virheen tässä keskustelussa, että ajattelet kaiken maahanmuuton olevan samanlaista. Kuitenkin maahanmuuttoa on laadullisesti erilaista - on nimittäin eri asia muuttaako Suomeen virolainen tai turkkilainen perhe - ja määrällisesti erilaista - on eri asia muuttaako Suomeen 1000 vai 10000 ihmistä (mikä oli nettomaahanmuutto muutama vuosi sitten, ja mikä tekee sadassa vuodessa miljoona ihmistä, jotta ymmärtäisit suuruusluokan). Selvää on jokaiselle, että yksittäiset ihmiset erilaisista taustoista ja jopa uskonnoista voivat ystävystyä. Mutta kun puhutaan kansojen ja valtioiden kohtaloista on tilanne paljon vaikeampi kuin ystävyyssuhteet tai naapureiden sopu. Sitä paitsi, ystäviäkin voivat sitoa lojaalisuuden siteet tavalla, jotka laittavat ystävät toisiaan vastaan.

Tavanomaisissakin ihmisten välisissä suhteissa pohja sovulle on siinä, että on jokin yhteinen koodi, jonka varassa eletään. Tämä voi olla vain alkuperäis- tai valtaväestön koodi, muu on valloittavaa imperialismia. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa tällaista koodia ei ole, vaan koodit kilpailevat keskenään. Samalla ryhmät alkavat kilpailla keskenään. Tämä johtaa siihen, että ensin myös yksittäisten ihmisten kohdalla, jotka ovat eri ryhmistä, alkaa syntyä enemmän hankausta ja enemmän ristiriitoja.

Voit itse pohtia sitä, miksi eri kulttuurit eri koodit ylipäänsä ovat olemassa? Ja vielä eri alueilla?

Vielä lopuksi: Jos Eurooppa olisi kristillinen, mitään maahanmuutto-kysymystä ei olisi. Muslimien maahanmuutto olisi käytännössä nollassa. Muutenkin maahanmuutto olisi noin kymmenes- tai sadasosa nykyisestä, niin kuin oli ennen maallistumista.


#71

Tässä on niin negatiivinen ja henkilökohtainen sävy että katson parhaaksi olla jatkamatta keskustelua aiheesta kanssasi.


#72

Juuri tuo kristillisyyteen liittyvä ajatus lähimmäisen rakastamisesta on se, joka on aiheessa polttopisteessä.

Tehdäänpä tällainen muotoilu: Kristityt saattavat ajatella, että lähimmäisen rakastamiseen sisältyy erottamattomasti se, että jos kehitysmaissa on köyhiä ihmisiä, jotka ovat näköalattomia ja jotka haluavat haleutua muualle, nämä pitää ottaa vastaan omille asuinalueille. Muuten toimitaan ei-kristilisesti. Kuten huomataan, tämä ajatus tuntuu sellaiselta, että kristitty voi oitis ajatella, että tämä on myös Jumalan tahto. Samalla kuitenkin saattaa jäädä huomaamatta, että muotoilu on äärimmäisen abstrakti ja jotta kunnollisen muotoilun voisi tehdä, sen pitäisi ottaa huomioon niin suuri määrä asioita, että varmasti vähintään tohtorin väitöskirja siitä syntyisi heti alkuun.

Ja se mikä on pelottavaa, on kyseessä sellainen kehityskulku, jonka seuraukset tulevat näkyviin vasta ehkä sukupolven tai kahden tai kolmen päästä, mutta ovat varmuudella kuitenkin tulossa. Ja jos ne seuraukset ovat katastrofaalisia, kuten ne näyttävät jo monilla paikoin olevan, aiheuttavat tämän päivän hyväntahtoiset päätökset karut seuraukset vuosikymmenien päässä omille lähimmäisillemme, jotka muuten olisivat eläneet turvallisessa yhteiskunnassa.

Siksi tämän päivän lähimmäisenrakkaus voi olla täydellinen karhunpalvelus tulevaisuuden lähimmäisille. Tämä siksi, että kun maahamme muuttava väki tulee totaalisesti erilaisista kulttuurillisista olosuhteista riittävän suurin määrin, he pyrkivät säilyttämään oman identiteettinsä ja se kääntyy lopulta meitä vastaan.

Asia on samantapainen kuin mitä se on ilmastonmuutoksen kanssa: tänä päivänä voidaan ajaa täyttä höyryä eteenpäin, mutta kun muutoksen seuraukset realisoituvat yhä runsaammissa määrin, ovat globaalin kurjuuden siemenet itäneet täyteen mittaansa.


#73

Peukutin nevalaisen viestiä sisällön pohjalta, mutta itse vältän tekemästä mitään arvioita keskustelijoista ja heidän taustoistaan.

Minulla itselläni on kuitenkin vakaa näkemys siitä, että tämä maahanmuuttokysymys on Euroopan kohtalonkysymys. Minulla oli näes jo 1990 luvun loppupuolella ja 2000- luvun alkupuolella sellainen käsitys, että on pähkähullua siirtää teollisuutta suurissa määrin Kiinaan halvan työvoiman ja vapaan saastutusoikeuden perässä. Arvasin, että Kiina nousee maailmanmahdiksi ja että sen kanssa ollaan vielä vaikeuksissa, kun se kasvaa riittävästi. Nyt nuo Euroopan ‘avoimen yhteiskunnan’ ja arvoliberalismin airueet ovat huolestuneita Kiinan noususta. No shit Sherlock! Minä osasin tätä odottaa jo alusta asti. Ja Venäjältä tulevan energian kanssa on täsmälleen sama juttu. Venäjä tekee väistämättä valtapolitiikkaa energiavaroillaan. Silti kaikenmaailman hömppäpoliitikot vetelevät kaasuputkia ja tilailevat jopa ydinvoimaloita.

Venäjän maakaupat strategisten kohteiden lähistöiltä ovat niin ilmeisiä, että jotain kieroa niissä on. Kenties itse nuo maakaupat on tarkoitettu kiinnittämään huomio väärään kohteeseen ja todellinen myyräntyö tehdään jossain muualla.

Maahanmuuton kanssa on ihan sama juttu. Sen kanssa tulee ennemmin tai myöhemmin vakavia ongelmia myös meidän maahamme, jos ‘avoin yhteiskunta’ ja arvoliberaalisuus erektiossa emme pidä varaamme. Tulijat eivät ole arvoliberaaleja. He ovat oma ryhmänsä, joka rakentaa omia näkemyksiään. Ei meidän.

Tulevaisuudessa Euroopassa tehdään lisää terrori-iskuja. Mutta Unkari, Puola, Tsekki ja muut Itä-Euroopan maat saavat olla niiltä rauhassa. Ja syy siihen on aivan ilmeinen: he eivät ala kantaa vierasta iestä.


#74

Kunnioitan asennettasi.
En kuitenkaan ole kykenevä keskustelemaan sinunkaan kanssasi aiheesta, ainakaan noin yksityiskohtaisesti kuin sinulla on tapana. Sorry!

Jos yritän jotain sanoa vielä ketjun otsikon pohjalta, se lienee kaikki mitä minulla olisi tähän annettavaa.

Politiikka on ilman muuta välttämätöntä ja hyvä asia, jos sillä tarkoitaan päätöksentekoa ja neuvottelua siitä, miten resurssit jaetaan yhteiskunnassa. Politiikka ei ole itsessään pahaa, mutta siinä on eettisiä näkökohtia, miten sitä tehdään, eli miten tuota rahanjakoa perustellaan ja minkälaisia asenteita siihen liittyvä keskustelu sisältää.

“Uskonnon ja politiikan sotkeutuminen” on vähän jännä ilmaus. Uskonnot ovat tietenkin aina mukana politiikassa. Sekä niin, että uskonnolliset ristiriidat ja virtaukset ovat keskustelun aiheena että niin, että poliitikot itse yleensä ovat jossain suhteessa uskontoon. Ei näitä voi erottaa.

Kristinusko sisältää keskeisinä opetuksinaan lähimmäisen rakastamisen, ja myös vastuun hädänalaisista “muukalaisista”. Se puolestaan ei merkitse poliittista järjettömyyttä ja esim. silmien sulkemista joidenkin muiden uskontojen ongelmallisten piirteiden kohdalla. Populistinen politikointi tarttuu ehkä osittain oikeisiin ongelmiin, mutta käyttää polttoaineenaan ihmisten negatiivisia tunteita, vahvistaa ennakkoluuloja ja tekee ihmisten eriarvoisuudesta normin. En usko, että on selvästi osoitettu, että tietynlaiset tiukat otteet estävät terrorismia ja luovat turvallisen Euroopan. En usko muihinkaan yksinkertaisiin väitteisiin ja ratkaisuihin. Kaikkea rauhaa ja sovintoa rakentavaa työtä tulee tehdä kaikkialla. Ei ole oikein vakuuttaa ihmisille, että meillä on vain tiettyjä vaihtoehtoja. Esim. eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan vastakohta ei ole vaikuttaminen kehitysmaihin, vaan molemmat ovat merkityksellisiä. Eikä kotimaassamme ole vastakkain vanhustenhuolto ja turvapaikanhakijoiden kohtelu. Mielikuvapolitiikka pistää ne sotimaan keskenään, mutta käytännössä täällä on hoidettava kaikki asiat vastuullisesti.


#75

Tuo rauhan ja sovinnon hakemisen ihanne toimii vain, jos kaikki kansat ja johtajat sitä yhteisesti vievät eteenpäin.

Näin ei vain näytä olevan. Kiinalaisten strateginen tavoite näyttää olevan poliittisen ja taloudellisen vallan globaali kahmiminen. Siihen ei lähimmäisen rakkaus kuulu vähääkään.

Jos tuota tendenssiä vastaan ei taistella riittävän tehokkaasti, otta Kiina Euroopastakin niskalenkin. Rauhan ja sovinnon rakentaminen Kiinan kanssa ei onnistu.

Ensin tapahtuu se, että kun Kiinan ihmisoikeustilannetta arvostellaan, Kiina näyttää tavalla tai toisella voimaansa. Jos tilanne pääsee tarpeeksi pahaksi, voi kokonainen kansakunta joutua kyykkyyn sen vuoksi.

Ajatellaanpa vaikkapa Kanadan suorittamaa kiinalaisjohtajan pidätystä. Siitä seurasi Kiinassa vangitun kanadalaisen vankeusrangaistuksen koventaminen kuolemantuomioksi. On siis selvää, ettei rauhan ja sovinnonhakemisen tie johda hyvään, vaan päin vastoin pahaan.

Kun Kiinan valta tuosta kasvaa, niin entistä armottomampia vastatoimia on luvassa. Siitä saamme kiittää kommunistista ideologiaa ja ateismia, joka on vaarallinen maailmankatsomus silloin, kun se näkee kollektiivisen kansan tärkeimpänä yksikkönä ja yksilöt uhrattavina. Tietysti aina uhrataan jonkun muun kuin oman suvun yksilöt.


#76

No, kun historiaa lukee, niin kyllä mikä tahansa totalitarismi tekee tuota samaa. Myös kristillinen…


#77

Stalinin puna-armeija varmasti ajatteli myös mainitsemallani tavalla.

Muuten ei voi millään ymmärtää, miksi kk- ampujat odottelivat omia joukkoja mahdollisen perääntymisen suhteen ja ampuivat sitten omia miehiä. En tiedä, että missään muussa armeijassa olisi tällaista harjoitettu (ainakaan 2. maailmansodan aikana), mutta tietoni ovat toki rajalliset.

Edit: japanilaiset joukot tulivat nyt vasta mieleeni. Hehän eivät varmasti ole ateisteja sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta turhat kamikaze juoksut kohti vihollistulta varmaan kuolemaan ovat mielenkiintoinen vaikkakin erittäin traaginen piirre heidän uskonnossaan/kulttuurissaan.


#78

Asia on joka kohdassa päinvastoin kuin sanot.

Oikeisiin ongelmiin tarttumista kutsutaan aina välittömästi populismiksi.

Oikeisiin ongelmiin tarttuminen tietenkin herättää välittömästi asiallista halua ja intoa ratkaista ne. Nämä ratkaisut ovat joskus tai useinkin muotoa “lakataan antamasta taholle x asia y” tai “rajoitetaan tahon x vapautta asiassa z”. Joka sitten voidaan jälkikäteen, pahantahtoisesti, tulkita pelkästään “negatiiviseksi tunteeksi”. Etenkin jos halutaan olla tekemättä asialle mitään ja halutaan syyllistää ja leimata niitä, joiden mielestä sille pitäisi tehdä.

Hyveisiin kuuluu se, että ensin mennään tosiasiat edellä. Sitten tutkitaan keinoja tavoitteisiin pääsemiseksi. Sitten aletaan toimimaan. Tosin jos on pelkuri ja haluaa miellyttää kaikkia, niin todennäköisesti ei syyllisty mihinkään. Mutta ei myöskään ansaitse mitään eikä tee hyvää kenellekään.

Olen ihan varma, että kukaan täällä ei osaa selittää, mitä tarkoittaa ‘ennakkoluulo’. Yleensä kyse on asiasta, jossa ei ole sen enempää ennakkoa kuin luuloa. Järjen käyttö tarkoittaa sitä, että ei aseta itselleen rimaa, jonka mukaan mitään päätöstä ei saa tehdä ennen kuin on perillä jokaisen yksilön henkilökohtaisista tunteista, omasta näkökulmasta ja kaikista syistä. Järjen käyttö edellyttää sitä, että asiaa lähestytään jonkinlaisen odotuksen kanssa. Ja sitä, että päätökset on tehtävä tarvittaessa keskiarvon mukaan.

Jos ennakkoluulot, silloin kun sellaisia todella on, todella ovat huono asia tai väärin, niin tällaisen näkemyksen kannattajaan voi päteä loogisesti vain kaksi asiaa: Joko a) hänellä on tarkka tieto joka asiasta, mihin hän ottaa kantaa tai b) hänellä ei ole tietoa eikä mielipidettä mistään. Vaikka paljon useammin c) hänellä on mielipide, mutta ei tietoa, joten hän ei oikeasti sanoillaan pyri kriminalisoimaan mielipidettä, vaan tietoa, joka on hänen valitun mielipiteensä vastaista.

Ihmiset ovat eriarvoisia miljoonilla eri tavoilla, miljoonista eri syistä, miljoonissa eri tilanteissa. Siitä ei tarvitse tehdä mitään normia kun se on osa tätä todellisuutta kaikilla sen tasoilla. Jokainen päätös, minkä kukaan koskaan tekee, eriarvoistaa jotain. Eriarvoisuudesta vapaa maailma on täysin pöpi ajatus, eikä sillä ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Perustelen tämän jutun metafyysisen pohjan toiste jos joku kysyy.

Lasten kasvatus on rinnasteinen tälle. On olemassa aikuisia, jotka eivät kykene kieltämään mitään tai rankaisemaan mistään, koska he kokevat, että kaikki kieltäminen tai rankaiseminen on vihaa lasta kohtaan. He eivät ole kypsyneet tarpeeksi osatakseen erottaa tietoa (mitä lapsen pitää ymmärtää), moraalia (mikä on oikea keino saada lapsi ymmärtämään) ja tunnetta (miltä aikuisesta tai lapsesta tuntuu kun lasta yritetään saada ymmärtämään) toisistaan, vaan tunne saa määritellä keinot, jolloin tiedolla ei ole yhtään mitään merkitystä.


#79

Varo, ettei liika itsevarmuus suista sinua ylpeyteen.

Ennakkoluulo on prokatalipsistä, προκατάληψη, eli sitä, että ‘tempaa jotakin haltuunsa liian aikaisin’. Προ-suffiksi tarkoittaa ennenaikaisuutta, ja verbi κατάληψη merkitsee yksinkertaisesti ‘kouraan sieppaamista’ - sitä, että “ottaa kopin”. Ληψη pohjautuu ottamista tarkoittavaan λαμβάνω-verbiin, ja κατα-prefiksi tarkoittaa alaspäin suuntautuvaa toimintaa. Ennakkoluulo on siis sitä, että arvio asiasta, henkilöstä, tilanteesta, tapahtumien kulusta tmv. otetaan haltuun ennenaikaisesti. Hieman kuin kirjoittaisi kritiikin ennen kirjan lukemista tai ottaisi mikrofonin puhujan kädestä ennen kuin tämä ehtii sanoa mitään, kun ei hänellä kuitenkaan voi olla mitään järkevää sanottavaa.


#80

Itse asiaan liittyen pari linkkiä. On käsittääkseni todellinen ilmiö, että siinä missä poliittinen oikeisto paikoin politisoi kristinuskoa, se vetoaa hyvin moniin konservatiiveihin ja kristityiksi identifioituviin, ja niitä jotka vahvasti arvostavat kristillistä Eurooppaa (tai ideaa siitä). Mutta varsinaisia kirkossakävijöitä uskon politisoiminen kiinnostaa vähemmän kuin nk. kulttuurikristittyjä. Saati sitten kirkkoja ja niiden johtajia itseäänkään. Se on mielenkiintoinen paradoksi.

Tunnustavia kristittyjä homma silti alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa, jos kirkot ja kristinusko menettävät uskottavuuttaan politisoitumisen myötä. Yhdysvalloissahan evankelikaalien tekopyhyys on konservatiivikristittyjenkin keskuudessa yleinen naurunaihe. Hyvin monelle kristitylle Trumpin äänestäminen oli lähinnä pienempi paha.

Toki politisoituminen voi myös käydä vasemmalle. Siinä esim. Kirkko ja kaupunki -lehti on mennyt liian pitkälle. Mutta sanoisin, että meidän konservatiivien kannattaa myös pitää kiinni omasta uskottavuudestamme vastustamalla kaikkea politisoitumista. Kristinuskon hienous on siinäkin, että se yhdistää ihmisiä eri taustoista, myös poliittisista taustoista. Jokaisen henkilökohtaista poliittista vakaumusta on syytä kunnioittaa, mutta itse olen haparoivasti sitä mieltä että samalla meidän pitää katsoa Jeesukseen, tutkailla ennen kaikkea itseämme ja yrittää karsia poliittisista näkemyksistämme se mikä ei ole raamatullista ja kunniaksi Jumalalle. En nyt ala puhua nöyryydestä koska en ole itse oikeasti nöyrä, ehkä olisi parempi puhua rukouksen ja säännöllisen seurakuntayhteyden merkityksestä.

Näkisin itse asian lähinnä niin, ettei sovi liikaa lipsua maallista valtaa hamuavan kulttuurikristillisyyden puolelle. Henkilökohtainen ei ole poliittista. Usko on paljon isompi asia kuin poliittiset kiistat.