Onko tuo nyt mikään ihme, sillä vasemmisto on vastustanut pitkään kristinuskoa. Vai mitä ajattelet kommunisteista ja vallankumousta tavoittelevista? Eikä kristinusko niin kovin kovassa huudossa ollut demareiden tai työväenliikkeen edusmiehienkään parissa. Kristinusko ei oikein sopinut heidän tavoitteisiinsa, kun he tavoittelivat sosialismia.
Mainitsemasi kokoomus on ollut aiemmin perinteisten arvojen, kodin, uskonnon ja isänmaan puolella, joten ei niin kovin suuri ihme ole, jos sieltä pappeja ja sotilaita löytyi.
Kyllä kyllä. On vain yksi asia jota pidän tässä huomioitavana. Sitä, että politiikka ja kristinusko on ollut aina olemassa. Kristinuskoa ovat käyttäneet hallitsijat ja kirkko ja valtio on ollut läheinen vallankäyttäjäkaksikko. Esimerkki eduskunnasta yritti myös kertoa että myös meillä valtion johdossa on ollut politiikan ja kirkon yhdistäviä koko itsenäisyyden ajan. Nyt kun vihreät ja vasemmisto jossakin tapauksessa puhuvat politiikkaa ja kristinuskoa yhdessä niin vasta nyt siitä on tullut ongelma ja vasta nyt se on politiikkaa jossa on likainen leima. Miksi? Eikö ole vain hyvä jos myös vasemmalta puolelta käytetään kristillistä ajattelua politiikan teossa? Vai onko vain oikeistolainen politikointi kristillistä, oikeaa ja sallittua politikointia?
Vihervasemmistolainen käsitys kristinuskosta on ikävä kyllä kaukana raamatullisesta kristinuskosta. Sitä sävyttävät tasa-arvoajatukset, liberaalit käsitykset, ihmisajattelun ylivertaisuus raamatullisten totuuksien äärellä jne. Kunpa he ottaisivatkin Raamatun todesta, mutta aina siitä tulee jotain Kai Sadinmaan tai Anna Kontulan vesittämää poliittista agendaa, jossa ei ole mitään evankeliumia jäljellä.
Kaikenlainen kristinuskon valjastaminen hyödyllisenä aasina vetämään MINKÄ TAHANSA poliittisen liikkeen vaunuja on väärin.
En ole itse nostanut tässä kysymyksessä mitenkään erityisesti esille oman elämäni aikana minua erityisesti häirinneitä punapappeja 1960-70-> luvuilla tai vihertävänpunaisia 2000-luvuilla. Jeesuksen oppi on kaikille, väristä riippumatta. Jeesuksen sanat ovat yleisinhimilliset.
Jeesuksen sanojen tulisi olla pohja, vahva perusta, mille kukin poliittinen liike sitten yrittäisi soveltaa omaa oppiaan miten me ihmiset eläisimme ja rakentaisimme yhteiskuntiamme tuolle Jeesuksen antamalle perustalle.
Koska varsinaisen politiikan kirjoittaminen on foorumilla kiellettyä niin en ota kantaa esimerkkeihisi. Ei siis voida pohtia sitä, että onko kristillisyys samaa kuin oikeistolaisuus, koska se vaatisi poliittisia esimerkkejä siitä, että mitä vaikkapa verotus, omaisuus, sosiaaliturva ym tulisi järjestää niin että se olisi myös kristillisesti hyväksyttävää ja oikein.
On mahdollista pohtia sitä, että onko vain oikeistolainen kristillisyys kristillisyyttä joka ei ole politiikkaa ja vasemmistolaisittain ajatteleva kristillisyys ei ole kristillisyyttä lainkaan vaan sitä pahaa politiikkaa. Ja tässä on mielestäni se ongelma jota ei tahdota nähdä. Eli ei nähdä että kun oikeistolaista politiikkaa yhdistää kristinuskoon niin se on kristillistä, mutta kun vasemmiston tai vihreiden politiikkaa yhdistää kristinuskoon niin se on politiikkaa ja vain siinä nähdään politiikkaa ja se politiikka on aina likaista ja väärää.
Mutta yritän taas lopettaa tähän. Olen varmasti sanonut kaiken mitä täällä voi sanoa.
Sinä sekoitat lajin ja suvun. Ei voi puhua tässä yhteydessä politiikasta ilman, että puhuu politiikan sisällöstä: onko se kristillistä vai ei. Toiset politiikat seuraavat kristillisestä ihmiskuvasta ja Jumalan ilmoituksesta, toiset taas sotivat näitä totuuksia vastaan.
Lisäksi tämä keskustelu lähti toiminnasta kirkon sisällä. @Sakarja aloitti ketjun lainaamalla kirjoitusta, jossa luki [lihavoitu oma]: “Poliittisen vasemmiston edustajat tekevät pikku hiljaa selvää jälkeä kirkon keskeisimmistä opinkappaleista.” Ketjussa moitittaisiin tietenkin oikeistolaisia, mikäli he tekisivät samaa. Sitä he eivät tee tällä hetkellä - eivät ainakaan ev.lut. -kirkon sisällä tietääkseni.
Sinun pitää lukea paremmin, mitä muut kirjoittavat.
Toisesta lauseesta samaa mieltä, ensimmäisestä sen verran että sateenkaariväki haluaisi ottaa hänet pride-marssille, tai ainakin kirkon edustajia.
Minä ottaisin vain ja ainoastaan Jeesuksen Jeesus-marssille, joita vappuina järjestetään ja jollaisilla itsekin olen pari kertaa marssinut. Siellä toivottavasti on Jeesus keulilla, ainakin Radio Dein auto on tai Kristityt yhdessä järjestön joku valitsema johtohahmo autolla, jotka vetävät kulkuetta ja toistavat katolla olevista kaiuttimista hengellisiä lauluja, joita kulkueessa olevat laulavat mukana.
Heh, ko. kirjassa mainitaan myös isoisäni veli. Sotilaspappi (lut.) kuoli sodan aikana sankarivainajia haudatessaan. Hänen ja isoisäni jälkeen jättämät teologiset kirjat. Erityisesti Osmo Tiililän tuotanto olivat yksi merkittävä inspiraation lähde minulle.
Itse asiaan. Minua tässä keskustelussa häiritsee se, että konservatiivisemmat kristilliset äänenpainot näyttävät aina olevan jotain perussuomalaisuutta tai trumpismia. Jotenkin tuloo sellainen fiilis, että perinteisen kirkkojenkin edustajia suvaitaan ja siedetään, kunhan he muistuttavat jättää mainitsematta, että sen enempää abortille kuin seksuaalivähemmistöjen kirkolliselle avioonvihkimiselle ei löydy teologisia perusteita.
Sitten kansanedustaja Kontula. Onko vai ei hän ortodoksisen Kirkon jäsen?
Minä taas niin, että Jeesus seuraisi vain itseään
Aloittaisi marssin yksin.
Ajan myötä hänen joukkoonsa liittyisivät sitten ne, jotka seurasivat Häntä hänen tekojensa ja opetuksiensa tähden.
Ortodoksi käsittääkseni. Ja siksi kyrsii hänne skeptiset lausunnot lutikoista. Viimeksi twitterissä. On helppoa kysellä vaikappa mikä on evl suhtautuminen kommunismiin. Ehkä voisi joskus kysellä omalta kirkoltaan ja pitää puheita ja saarnoja siellä.
*muoks Otan @TimoAnttila sanani takaisin. En ole varma onko Kontula ortodoksi. Hän on julkaisuut kyllä kirjan jota luetaan jollakin ortodoksisella katekumeenikurssilla, mutta niin on kai moni muukin.
Jos näin on, kansanedustaja Kontula tulisi haastaa “vapauttamaan” oma kirkkonsa ensin tai vähintäänkin samalla. Tälleesti katsottu hänen toimintansa näyttäytyy minulle hyvinkin populistisena. Ja miksi toimittajat ja suuri yleisö eivät ole kysyneet mitä mieltä hän on oman kirkkonsa opetuksesta jne.?
Toisaalta, ehkä minullakin olisi sitten oikeus ja velvollisuus alkaa näkyvämmin puolustamaan luterilaisen kirkon konservatiivisimpia tahoja.
Juuri tästä syystä minua närästää narina vihervasemmistolaisuudesta kirkollisessa yhteydessä. Koko käsite on persuilua tai trumpismia. Jos joku kannattaa kirkossa abortin ja homoliittojen puolesta, tämä joku ei ole vihervasemmistolainen vaan harhaoppinen.
Mutta termi on poliittinen ja poliittisen väännön tuominen kirkkoon synnyttää pelkästään Paavalin kammoamia turhia väittelyitä. Tämä foorumi malliesimerkkinä. Harhaoppien vastustamiseen ei tarvitse puoluepoliittisia värejä
Minusta on aika vaikea kuvitella sillä tavalla lokeroitua mieltä, että olisi erikseen poliittinen ja uskonnollinen osasto. Olen polittiisesti mitä suurimmassa määrin liikkuva äänestäjä eli olen äänestellyt elämäni aikana hyvinkin eri taustoja edustavia henkilöitä.
Mitä tulee pelättyyn vihervasemmistoon, niin yhdestä tai kahdesta Kai Sadinmaasta en vielä jaksa kauhistua yhtä vähän kuin jostain Päivi Räsäsestä. Olen ehkä jotenkin sokea - tai kuten nykyään sanotaan: elän kuplassa - että en näitä jakolinjoja arkisessa kirkonkäynnissäni juuri noteeraa. Yksi syy voi olla se, että minulla ei ole muuta herätysliiketaustaa kuin kaupunkilähiöiden betonibrutalistiset seurakunnat.
Tämäkin totta. Joillekin oikeistossa ja persujen keskuudessa erimielisyys heidän kanssaan on merkki kommunismista jne. samalla kun he itse ovat klassisen kristillisyyden rajamailla, ihqu aitoja aggressiivisia antiteisteja monien vihervasemmistolaisten lailla. Tai tee-se-itse -kristillisyyden/henkisyyden opetuslapsia.
