Enkä sanonut. Lopeta valehtelu !
1 tykkäys
Olen samaa mieltä siitä, että Alf Rehn käyttäytyy typerästi, mutta törkypuheet taitavat olla hänelle oikein tarvamerkki. Saman asian, mutta sivistyneemmin, sanoo varsin moni. Eli Päivi Räsänen ja hänen tavallaan ajattelevat ja puhuvat saisivat olla mieluummin hiljaa tai olematta.
Mutta mikä sitten on paras reaktio tällaiseen? Mitä oikeastaan on tuo “taistelu pahaa vastaan”, jota tuot jälleen tarjolle? Olemme jutelleet tästä ennenkin. Minun ymmärtääkseni Raamattu antaa paljon ohjeita siihen, miten tulee suhtautua vihaan, pilkkaan ja syytteisiin. Ja ihan käytännön kokemus kertoo, että monesti parasta on antaa mennä toisesta korvasta ulos, kun jollakin on kakanheitto ohjelmassa. (Ei siis kakka, vaan puheet korvasta…)
Käydä vastaan totuudella.
Kun puhutaan yksityisesti tapahtuvista asioista ja henkilöistä, jotka eivät ole ihan välitöntä lähipiiriä tuo toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos toimii. Kun taas puhutaan yhteiskunnan tason asioista ainoa mikä toimii on rehellinen suora puhe, oikeudenkäynnit kunnianloukkauksista kun tarve vaatii, kovuus sille ettei anna toisten jyrätä yli ja anteeksipyytämättömyys siitä mihin todella uskoo.
Kun noin ei tehdä tulee kristityistä sylkykuppeja, joita saa vainota koska keksityt vääryydet vuosisatojen takaa. Vastapuolella on kaikki valtit käsistään heiltä puuttuu vain yksi, eli totuus. Se on heikko kohta ja siihen he romahtavat. Logos, pathos ja ethos. Tähän asti voittajat ovat käyttäneet pääasiassa vain kahta jälkimmäisiä hyvin ja unohtuneet logoksen, koska totuutta heillä ei ole.
Tämä on nyt kertauskurssia, mutta Jeesuksen seuraaminen ei todellakaan merkitse sitä, että kristitty sotii Jeesuksen puolesta, tai kuvittelee jäljittelevänsä häntä olemalla mahdollisimman kovasuinen tyyliin “te kyykäärmeen sikiöt”.
Jeesus ja apostolit antavat meille ohjeen rakastaa. Siihen liittyy toisinaan omasta asemasta luopuminen, häpeäkin. Kristityt ovat halki vuosisatojen löytäneet Kristuksen seuraamisen tavan nimenomaan maahanpoljettujen joukosta, köyhinä ja halveksittuina.
Sotket kaksi asiaa. Sananvapaus on yhteiskunnassamme ja maailmassamme tärkeä arvo. Sen puolustaminen tarkoittaa sitä, että niin ateistilla, muslimilla kuin kristitylläkin on vapaus sanoa mitä ajattelee ja mihin uskoo.
Uskonnonvapaus on myönteistä vapautta, ei taistelua Jumalan puolesta.
Itse olen mielelläni sovittelevaksi moitittu. Ja tiedoksi sinulle, että kyllä minulla silti periaatteita on.
2 tykkäystä
Ei rakastaminen tarkoita sopuisuutta. Kun lapsia kasvattaa pitää usein olla epäsopuisa sen puolesta, että lapset oppivat käyttäytymään hyvin. Ei jatkuva ymmärtäminen ole rakastavaa kasvatusta, vaikka nykyään monet niin kuvittelevatkin.
Mitä me kristityt täällä maapallolla olemme, niin olemme nimenomaan uskonsotureita sen puolesta, että taivas tulisi maan päälle. Emme siihen tietenkään pysty, mutta se on juuri sitä, mitä kohti pitää ankarasti kilvoitella.
Logos, pathos ja ethos. Jokainen joka lukee minun tekstini kasvaa jonnekkin suuntaan väistämättä, ja jokainen joka lukee sinun tekstisi kasvaa jonnekin suuntaan väistämättä.
Tuo on ihan totta mitä sanonut kasvastuksesta ja se toimii muuallakin. En ole sanonut, että kaikki pitää sulattaa ja kaikkea ymmärtää.
Ehkä ymmärrän retoriikkasi välillä hiukan liian konkreettisesti.
Mutta tuossa kun viittaat oikeusjuttuihin ja kunnianloukkaussyytteisiin, niin arvelen, että ei se mikään hyvä yleisohje ole.
Minusta kristityt ovat totuuden puolella ja totuudellisia rakkaudessa. Ja hyvä tapa on keskustella, tuoda mielipiteet rohkeasti esiin, mutta kannattaa sananvapautta kaikille. Se on parempi kuin tehtailla oikeusjuttuja tässä maallisessa valtiossa. Ei meillä ole teokratiaa vaan tämä on jälkikristillinen Eurooppa.
Kristityt eivät kyllä minkään merkittävän kirkon tai uskonopin mukaan kilvoittele taivasta maan päälle sotimalla uskon puolesta.
Kirkko opettaa että kilvoittelu on nimenomaan omaa syntiä vastaan taistelemista.
Jumalan poika on lähettänyt meidät julistamaan evankeliumia eli ilosanomaa. Teetkö sinä niin?
1 tykkäys
Atte, siirsin yhden viestisi offtopikkiin. Ei mennä pojittelun linjoille. Asiassa!
Pitää osata olla kova niille jotka ovat kovia. Pehmeämpää sitten niille, jotka suhtautuvat myötämielisemmin. Tuo kovuus puuttuu tällä hetkellä noin täysin siitä, mitä kristityistä on julkisuudessa. Joka on erittäin paha asia, koska juuri tuo pieni kova porukka on ajamassa Suomea sitä kohti, että kohta vaikkapa opettaja erotetaan, jos hän on sanonut joskus Facebookissa kuinka rukoili illalla Jeesusta tms.
Päivi Räsäsen esimerkiksi ehdottomasti pitäisi nostaa oikeusjuttu Alf Rehniä vastaan törkeästä kunnianloukkauksesta. Sitä se on ja tiedämme kaikki, että tänä vihapuhepoliisin aikakautena samoista teksteistä olisi samantien käräjillä, jos kohteena olisi mikä tahansa muu ryhmä kuin kristityt.
1 tykkäys
Sisäisestä kilvoittelusta vielä lyhyt kommentti. Mielestäni asia on niin, että sisäisen kilvoittelu aikaansaa väistämättä ulkoisia tuloksia. Sisäiset tulokset tekevät omasta elämästä parempaa ja ulkoiset tulokset taas parantaa omaa ja muiden elämää ympärillä. Ulkoinen taas antaa oivalluksia sisäiseen kasvuun, ja vaikkapa hyväksymällä kaiken ulkopuolelta tulevan voit samalla rajoittaa merkittävästi kykyjäsi kilvoitella hyvin sisäisesti.
Oma suuri taistelunihan on ollut oman mielensisäinen aina. Aiemmin erityisesti siitä juontuvaa, että lapsuuteni oli psykologisesta mielessä aika karu. Joka taas on sekä siunaus, että kirous.
Luotan entisen sisäministerin arvioon siitä, mikä on kunnianloukkaus ja milloin siitä kannattaa syyttää vastapuolta. En itse osaa arvioida, sopiiko tämä tilanne siihen haarukkaan.
Olen samaa mieltä siihen asti, että ilmapiiri kristillistä sananvapautta kohtaan on koventunut. Keinoista olen eri mieltä, ja siihen odotan vastaustasi, miten evankeliumin levittäminen sopii uskonnäkemykseesi.
Mielestäni evankeliumia on vaikeaa levittää ihmisille, jotka eivät kunnioita kristittyjä. Kunnioitusta ei saa, jos ei sitä vaadi. Voitte olla varmoja, että esimerkiksi Alf Rehn olisi nopeasti käräjillä, jos hänet vedettäisiin lokaan vastaavasti. Tietää ettei kristittyjä tarvitse kunnioittaa kun vaan käännellään poskia, joten käyttäytyy epäkunnioittavasti.
Ei kunnianloukkaussyytteissä ole mitään epäkristillistä eikä hävettävää. Koville pitää olla julkisuudessa kova takaisin. Ei ole mitään muuta keinoa, ja se on ihan täysin myös kristillistä.
Niin… mistähän posken kääntämisen opetuksen olet lukenut…?
Mielestäni sinun pitäisi päivittää tietosi siitä, mitä Raamattu opettaa ja mitä kirkko opettaa.
Näin sanon ottaen huomioon sen, mitä kerroit taisteluistasi ja taustastasi. Oma elämä ja tausta selittää aina jotain, mutta se ei poista vastuuta. Tämä liittyy siis erityisesti tuohon väitteeseesi, että kristittyjen on evankeliumia julistaakseen vaadittava kunnioitusta. Ei, näin se ei toimi.
Vielä kerran: Tässä on kaksi asiaa sekaisin.
- sananvapaus ja uskonvapaus on tärkeää, ja kristityillä on syytä niitä puolustaa
- kristityn pääasiallinen tehtävä ei ole kamppailla toisin uskovia vastaan, vaan olla Jumalan rakkauden kanavina
1 tykkäys
Kunnioitus yhteiskunnan tasolla ihmisryhmänä joka on tasaveroinen muiden ihmisryhmien kanssa.
Yksilötasolla kunnioituksen saa tekojensa kautta. Kun puhutaan yhteiskunnan tasolla ei teoilla ja sanomisilla ole merkitystä ja ihmisryhmä saa kunnioituksen vain, kun se pitää koko ajan huolen siitä, ettei sen ihmisarvoa loukata. Jos annetaan loukata on tulokset nopeasti aika ikävät.
Terveiden rajojen asettaminen yhteiskunnallisella tasolla on tällä hetkellä kristityillä ryhmänä täysin kateissa. Joka näkyy pinnalla tällä hetkellä Ruotsalaa ja Räsästä vastaan olevina rajuina hyökkäyksinä. Jotka ovat esimerkkejä, keulakuvia sille miten sopii käyttäytyä kristittyjä kohtaan.
Ilman muuta voidaan “vaatia” tasaveroisuutta. Se ei ole kuitenkaan edellytys evankeliumin kertomiselle. Evankeliumi ja Jumalan valtakunta leviää ihmiseltä ihmiselle ympäri maailmaa. Myös siellä, missä on pieni vähemmistö kristittyjä, usein myös vainottuja. Ensin ei ole vaatimus kunnioitukseen, ensin on sanoma.
Tavallaan ymmärrän jaottelusi yksilön ja yhteiskunnan tasoihin.
Mutta kyllä ne ovat myös yhteydessä toisiinsa.
En usko, että taisteluasenne kantaa missään maassa hyvää hedelmää. Meidän ensisijainen tavoitteemme ei myös ole saada kunnioitusta, jotta voisimme olla rauhassa kristittyjä. Tavoite on apostolien ohjeidenkin mukaan elää rauhassa, mikäli se meistä riippuu. Ja olla tunnettuja siitä, että rakastamme ja kunnioitamme. Myös esivallan kunnioittamisesta Raamatussa puhutaan aika selvästi. Sekään ei tarkoita kaikkeen suostumista. Mutta sitä periaatetta, että kristinusko ei ole rettelöintiä eikä reviiritaistelua. Kristityt kunnioittavat esivaltaa silloinkin, kun se on heidän mielestään liian maallinen, ja kun se on ristiriidassa uskomme kanssa. Mielestäni se nostaa esim. oikeusjuttujen kynnystä aika paljon.
Varhaisilla kristityillä on tästä meille aika paljon sanottavaa. He olivat mm. oppineet kantapään kautta sen, että ei Messias tullutkaan kuninkaana ja valtiaana, vaan Herran kärsivänä palvelijana.
Kuuluuko mielestänne uskonnon- ja sananvapauden piiriin oikeus missä vain, milloin vain ja kenelle vain sanoa, että homoseksuaalinen käytös on syntiä, että avioliitto ei kuulu homoseksuaaleille, että homoseksuaalit ovat ihmisinä rikkinäisiä ja että heidän suuntautumisensa hyväksyminen sen oletetun synnynnäisyyden perusteella on täysin rinnastettavissa siihen, että pedofilia laillistettaisiin ja että homoseksuaalinen avioliitto on aivan yhtä tuomittava ja älytön kuin avioliitto vaikkapa oman koirulin tai hevosen kanssa ja että yhteiskunnan tulisi suojella lapsia yrittämällä estää näitä joutumasta kasvamaan samaa sukupuolta olevien perheissä?
Ny kun taivastellaan sitä, että kristityt ovat joutuneet mielipiteidensä vuoksi vaikeuksiin, jos yllä olevan kaltaista asennetta levittää, mielestäni on syytäkin joutua kohtuullisiin vaikeuksiin. Suomen nuorisoa ja lapsia ja miksei kaikkia muitakin on suojeltava yllä olevalta nähdäkseni kammottavalta asenteelta.
Luin taas järkyttäviä lukuja nuorten homoseksuaalien itsemurhatilastoista ja olen syvästi huolissani klassisen kristinuskon seksuaalimoraalia koskevan opetuksen nähdäkseni huonoista ja suorastaan tappavista hedelmistä maailmassa.
Mitenhän minun kristittynä tulisi yrittää noita hedelmiä parantaa? Ideoita? Lohdun ja näkemyksen sanoja tämän foorumin viisailta kristityiltä?
Pystyttekö tavoittamaan, että jos joku on sitä mieltä, mitä ensimmäisessä kappaleessa kuvasin, on todella vaikeaa olettaa minkäänlaista keskusteluyhteyttä? Siinä on kyseessä niin suuren luokan epäkunnioitus ja halveksunta toisia ihmisiä kohtaan, että en mitenkään kykene näkemään sitä edes kristityn toiminnaksi.
Ja tämä viesti vain ja ainoastaan osaksi keskustelua, ei miksikään hyökkäykseksi. En lähtökohtaisesti ajattele, että kukaan tällä foorumilla ajattelisi niin kuin ensimmäisessä kappaleessa kirjoitan.
1 tykkäys
Olen ymmärtänyt, että epäasialliset ja epärakentavat onelinerit ovat kiellettyjä. Ei, en haluaa tappaa ketään enkä ole koskaan halunnut enkä tule koskaan haluamaan. Mitä kehittävää katsot kommenttisi tuovan keskusteluun?
Mitäpä jos pikemminkin aloittaisit vaikkapa vastaamalla rehellisesti kysymykseeni?
Kaikissa noissa asioissa olisi mielestäni kysyttävä ennemmin “onko mielestänne hyvien tapojen mukaista sanoa missä vain, milloin vain ja kenelle vain…”. jne. Kaikesta tuosta voidaan sinänsä keskustella ja saa olla eri mieltä.
Mielestäni ajatuksissaan ei koskaan pitäisi joutua vaikeuksiin yli sen, että esimerkiksi tällä palstalla on säännöt keskusteluun.
Mitä se kertoo ihmisestä, jos jonkun tuntemattoman ikävä kommentti satuttaa? Mielestäni tällöin joko ollaan osattu maaliin, tai henkilö on aivan liian epävakaa. Kyllä ihmisen tulee sietää eri tavoin ajattelevaa, ei muutoin yhdessäolo ole mahdollista.