Ymmärsinkö siis, että julkisesti esitettynä mielipiteenä tämä on ihan OK, joskaan ei hyvien tapojen mukaista? (Käänsin kappaleeni väitelauseiksi.)
“Homoseksuaalinen käytös on syntiä, avioliitto ei kuulu homoseksuaaleille, homoseksuaalit ovat ihmisinä rikkinäisiä ja heidän suuntautumisensa hyväksyminen sen oletetun synnynnäisyyden perusteella on täysin rinnastettavissa siihen, että pedofilia laillistettaisiin; homoseksuaalinen avioliitto on aivan yhtä tuomittava ja älytön kuin avioliitto vaikkapa oman koirulin tai hevosen kanssa; yhteiskunnan tulisi suojella lapsia yrittämällä estää näitä joutumasta kasvamaan samaa sukupuolta olevien perheissä.”
Onko minulla sinun mielestäsi oikeus väittää varmuudella ja kivenkovaan, että esimerkiksi sinä olet rikkinäinen ihminen ja tehdä tästä sinun rikkinäisyydestäsi poliittisia johtopäätöksiä, joilla pyrkisin rajaamaan sinun oikeuksiasi kapeammiksi kuin omiani? Täysin piittaamatta siitä, minkälaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia esim. asenteisiin ja siihen ilmapiiriin, jossa nuoret kasvavat, tällä väitteelläni olisi?
Mietin että jotain tämän viestisi kaltaista kirjoitan itsekin mutta ehdit ensin. Hyvin kirjoitit.
Ei sananvapauden pidä ulottua sellaiseen että toisista ihmisistä puhutaan niin kuin tiedämme homoista puhuttavan.
Jos kristillisyyttä ei muuten voi viedä eteenpäin kuin näin puhumalla, sitten pitääkin asialle laittaa yhteisesti stoppi. Ihan kristillisten arvojen mukaisesti voi puhua ja pitää uskoa esillä, mutta voi jättää puhumatta homoista @anon85899117 n kuvailemalla tavalla. On varmasti monia muita aihepiirejä joilla kristinuskoa viedään tänä päivänä eteenpäin sen omienkin arvojen mukaisesti. Homoseksuaalisuuden taivaspaikkaa emme tässä ajassa kuitenkaan pysty kukaan ratkaisemaan. Tärkeintä on että evankeliumia viedään eteenpäin, homovastaisuus ei saa jättää sitä alleen.
Lisäsin tuohon että miten, missä ja millä sanoilla asian esittää, sillä on merkitystä. En käyttäisi kenestäkään yksittäisestä ihmisestä enkä ihmisryhmästä julkisesti sanaa “rikkinäinen”.
En ota kantaa yksittäisiin henkilöihin, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin. Totean vain, että marttyyrinviittaa on sovitettu aika monen kristityn harteille tämänkin foorumin ketjuissa.
Olen kysynyt itseltäni, kumpi on pahempi juttu: se, että joku vanhoilliskristitty möläyttelijä joutuu eroamaan tehtävästään vai se, että homoseksuaali nuori ahdistuu huonon seksuaalimoraalin hedelmistä ja hyppää junan alle?
En enää pidä täysin huonona asiana sitä, että yhteiskunta on vetänyt tietyn rajan siihen, mikä on tässä asiassa sopivaa ja mikä ei. Se johtaa joidenkin yksilöiden kohdalla varmasti ylilyönteihin, mutta kokonaisuuden kannalta se saattaa sittenkin olla hyvä asia.
Rangaistuksia minulla ei ole ollut mielessäni ensinkään. Jos joku örveltää toistuvasti kännissä, siitä joutuu “vaikeuksiin”. Samanlaisiin vaikeuksiin kenties sietää joutua, jos toistuvasti paasaa sellaista tekstiä, jota minä yllä kuvasin.
Piilotin @Uskonsoturi n viimeisen viestin joka sisälsi agressiivista kieltä ja leimaamista. Ei enää sellaisia!!!
Pari viestiä aikaisemmassakin oli jo agressiivisuutta yli normaalin.
En olsallistu keskusteluun, joten en ota kantaa siihen, mutta keskustelua tulee kaikkien pystyä käymään asiallisuuteen pyrkien ja toisia leimaamatta. Tämä koskee kaikkia, joten muistakaa että isoveli tarkkailee käytöstänne.
Ei ole perusihmisoikeuksien vastaista, jos yhteisö ojentaa esim. toistuvasti kännissä örveltävää ihmistä tai ei halua pitää moista henkilöä edustustehtävissä. En ole tietenkään kannustamassa tai ymmärtämässä mitään, mikä ei perustu lakiin.
Mikä yhteisö? Vahvasti hierarkinen ns. yhteisö joka nykyinen yhteiskunta on?
Ajattelusi tämänhetkinen ongelma on, että huolimatta vuosikymmenien mediahallinnasta te kuulutte yhä vähemmistöön. Vähemmistöistä on vaikeaa päättää, kuinka ne muut pitäisi tuomita ajatusrikollisina.
No minusta vaikuttaa vähän hätävarjelun liioittelulta se, ettei saisi sanoa ääneen ja julkisesti, että avioliitto on instituutiona suunniteltu heteroseksuaalisen parisuhteen ja sen luonnollisen seurauksen (lasten syntyminen) pohjalta, ja heterosuhteen säätelyä varten, ja se tulisi säilyttää miehen ja naisen välisenä.
Tämä on paitsi näkemys, toki myös väite, josta voi herätä keskustelua. Mutta jos asiasta käydään keskustelua, debattia tai mitä hyvänsä täysin asiallisesti, ei ole nähdäkseni normaalia jos joku hyppää junan alle sen vuoksi.
Kuuluisiko samaan vapauteen mielestäsi paasata esimerkiksi, että kaikki vanhoilliskristityt kärsivät kehityspykologisen anaalivaiheen epäonnistumisesta juontuvaan kontrollifriikkiin ja häpeäongelmalliseen persoonallisuushäiriöön ja ovat siten rikkinäisiä ja että näiden ihmisten tulisi hakeutua eheytyshoitoon?
En pidä kovin kiinnostavana tai hedelmällisenä käsitellä jotakin geneeristä “joku jossakin jotakin” -juttua. Jos ei ole mitään tiettyjä tapauksia eikä tiettyjä “vaikeuksia” niin asiasta voi jaaritella vaikka tuomiopäivään saakka ilman mitään mielekästä tulosta, sillä jokaisella on mielessään ihan oma juttunsa jota puolustaa tai vastustaa.
Jos taas hakee vain yleisiä periaatteita, niin on parasta olla vetoamatta hämäräksi jääviin “aina moniin kristittyihin” tai “vaikeuksiin” joita ei kuitenkaan halua täsmentää.
Tuollaistahan jauhetaan jatkuvasti joka paikassa. Kyllä me olemme siihen ihan tottuneita, tuttua kauraa. Kun me konservatiivikristityt olemme se yksi vähemmistö jota saa vapaasti pilkata. Eli kaipa se kuuluu tämän yhteiskunnan sananvapauteen. Sen sijaan jos me uskallamme puolustaa naisen ja miehen avioliittoa, ollaan heti vetämässä sateenkaarinuorten itsemurhakorttia esiin.