Näkisin kokemusmaailmani perusteella asian niin, että monet ihmiset voivat itse hyvin suuressa määrin vaikuttaa omaan mielialaansa ja psyykkiseen hyvinvointiinsa (jotkut voivat jopa kokonaan selättää masennuksensa, josta ovat kärsineet jopa epätoivon rajoille asti), mutta on mitä ilmeisimmin olemassa myös ihmisiä, joihin mikään keskustelu- tai itseterapia, asioiden henkilökohtainen prosessointi tai elämäntapamuutos ei ratkaisevasti tilannetta muuttavalla tavalla vaikuta. Esim. maanisdepressiivisyys on perinnöllinen vaiva, josta juuri kukaan ei käsittääkseni ole parantunut. Lääkehoito on olennainen osa kyseisen sairauden hoidossa. Kunnon lääkitystä ei menneinä vuosisatoina vaivaan ole ollut olemassa.
Maanisdepressiivisyydestä kärsinyt tunnettu runoilija Byron kirjoitti:
Jos ilonpäiväs kirjaan viet
ja lasket aikas autuaan, niin tiedät, arvoltas ken liet:
parasta, ettet olisikaan.