Aivan. Sellaisia me olemme. Siksi pitää olla varovainen, kun tulee vastaan asia johon niin haluaisi uskoa…
Uskon esimerkiksi, että käyttämäni lääkkeet toimivat sairauteni hoidossa. Siitä todisteena ovat omien kokemusten lisäksi monet tieteelliset tutkimukset. Silti hieman siinäkin nuo sivuvaikutukset epäilyttävät.
Toisaalta en usko esimerkiksi homeopatian auttavaan sairauteeni. Siitä ei ole muuta todistetta, kuin sen markkinoijien puheet mystisestä veden muistista. Että mukamas kun vaikuttavaa ainetta sotketaan suhteessa yksi molekyyli kahteen maailmankaikkeuteen, saadaan kovin tehokas lääke…
Tarkoitin oikeastaan itsesi ulkopuolisia asioita.
Minusta voi uskoa sen mitä itsessä tapahtuu, vaikka tästä ei olisi sitä tukevia tieteellisiä tutkimuksia. Vastasit ehkä helpoimmalla tavalla. Entä sitten kun tiede ja oma kokemus eivät kohtaa?
Kun on kyse ihmisessä itsessään tapahtuvista asioista täytyy olla varovainen, että oma usko, tai halu uskoa, ei muutu valheeksi. Mutta täytyy varoa myös, että ei kieltäydy uskomasta sitä mitä toinen on kokenut. Kuten parantuminen tai muutos seksuaalisessa suuntautuneisuudessa uskoontulon yhteydessä, (Tästä ei ehkä enempää tässä ketjussa.)
Mutta kuten sanoin, jokin asia itsesi ulkopuolelta, johon uskot, koska on riittävästi ns. todisteita. Meneekö tulkinnan ja uskomisen halun puolelle?