Jotenkin en nyt taas voinut olla vastaamatta tähän. Anteeksi jo valmiiksi.
Olen tässä sivustaseuranneena ehtinyt kuuntelemaan mm Areiopagin hvyiä podcasteja. Tämä erityisesti minua kiinnosti ja sen kuuntelinkin muutamaan kertaan. Ja se liittyy juuri tähän kysymykseen.
Kun edellä olevassa lainauksessa annat ymmärtää, että oikeastaan vika uskomattomuuteen on uskomattoman oma syy eli eräänlainen asennevika, niin tämä hyvä uskovaisten oma podcast pohtii juuri sitä, että voiko Jumalan kätkeytyminen olla todellinen ongelma. Onko siis olemassa todellakin ns. vilpitöntä epäuskoa vai onko epäuskoisuus aina epäuskojan oma asennevika ja peiliin katsomisen paikka. Itselleni Jumalan ongelma on ollut läsnä koko keskenkavuisuudesta alkaneen pohdinnan ajan lähemmäs puolen vuosisadan ajan. Miksi kysymys minua vaivaisi, jos vika olisi vain asenteessani joka ei vain halua ottaa Jumalan olemassaoloa todesta? Itse ajattelen, että otan kysymyksen vakavasti, koska haluan ottaa vakavasti ne ihmiset jotka todella väittävät Jumalan olevan olemassa. Mutta yhtä vakavasti otan myös kaiken sen minkä koen itselleni olevan osoituksena siitä, että mitään Jumalaa en pysty kokemaan uskottavana, todistettuna, todeksi osoitettuna. Jos Jumala siis on niin Hän on kätkeytynyt minulta.
Tuon Areiopagin käsittelemän John Schellenbergin suhteen olen samaa mieltä, jos Jumala on todellakin kristinuskon mukaisesti Hyvä Jumala. Itse pidän kyllä mahdollisena sitäkin, että Jumalan ei tarvitse olla Kaikille Hyvä Jumala ja silloin on mahdollista, että Hän ei kenties halua juuri minulle tulla todelliseksi eli ei halua minun uskovan Häneen. Taii sitten käsitykseni hyvyydestä on toinen ja Jumalan hyvyys ei edellytä sitä, että Hän olisi hyvä kaikille eli haluaisi kaikkien parasta, kaikkien pelastusta vaan Jumalan hyvyys on täydellistä niille joille Hän haluaa olla täydellinen ja sen ulkopuolella olemme me jotka olemme kenties luodut vain sitä tarkoitusta varten, että toimimme uskoville pahoina esimerkkeinä ja pelotteina Jumalan tuomion todellisuudesta joidenkin kohdalla.
Jos kuuntelet tuon puolen tunnin podcastin ja pohdit siinä esitettyjä vastaväitteitä Schellenbergin argumenttiin niin ehkä huomaat saman kuin minä, että vastaväitteet eivät ole kovinkaan hyviä ja toimivia. Ja tämänhän rivien välistä myöntää myös tohtori Aku Visalakin kun toteaa, että asia on vielä pahasti auki torjunnan suhteen.
Jos et jostakin syystä halua tuota kuunnella ja pohtia sen pohjalta, niin lyhyesti kyse on siis siitä, että argumentin mukaan Jumalan kätkeytyneisyys on väite Jumalan olemassaoloa vastaan, jos on olemassa vilpitöntä epäuskoa Jumalaa kohtaan. Tuohan oikeastaan on juuri sinun vastaväitteesi, eli että vilpittömyyttä ei ole, eikö niin? Sinun sanoistasihan saa kuvan, että riittäviä pertusteita on uskoa (“todisteita on joka puolella”). Itse olen vakuuttunut siitä, että vilpitöntä epäuskoa on ja uskoisin jopa itsenikin lukeutuvan sellaisten vilpittömien joukkoon. Mutta kenties muut voivat sanoa, että en ole vilpitön ja siten ansaitsenkin tulla tuomituksi epäuskoni vuoksi.
Tämä vain vastauksena kirjoitukseesi ja yleisestikin niin monesti esiin nostettuun väitteeseen siitä, että epäuskoinen on itse syypää epäuskoonsa. Toivottavasti ehdit kuunnella tuon äänitteen. En tällä kommentilla aio tulla sotkemaan keskustelua tämän enempää, mutta mielestäni koin oikeudekseni tämän verran tuoda esiin vastapuolen näkemyksiä.