Eli loppu, pyydän, taas tällä erää!
Älä siis enää vedä kehiin näitä käymättömiä yjv-viittauksia.
D
Ei se minusta niin kovin pahalta kuulostanut, mutta kiinnostaisi tietää, kuinka määrittelet uudestisyntymisen. Miten se tapahtuu ja voiko kristityissä olla myös uudestisyntymättömiä?
En osannut liittää tänne kirjoitelmaani Fratrekselle. Mitä voin kirjoittaa?
Vastaanko vain kysymyksiin?
Liittyi oikeastaan tuohon Jamesille kirjoittamaasi ja hänen uudestisyntymiseen tai uudestisyntymättömyyteensä. Keskustelu hankaloitui, kun vain osa viesteistä siirrettiin toiseen ketjuun, kun viestit liittyivät toisiinsa.
Mutta yleisestikin, miten ajattelit uudestisyntymästä? Onko se sama kuin uskoontulo (minusta on), joka voi tapahtua joko nopeasti äkkinäisenä muutoksena tai hitaasti pitkän prosessin kautta? Vai tapahtuuko se kasteessa lapsena? Ei tästä sen enempää.
Ok. Vastasitkin jo toiseen ketjuun.
Annat siis luvan todistaa täällä.
Itse kyllä katson, että ihminen uudestisyntyy ylhäältä kasteessa, vaikka ei hlökohtaisesti vielä sitä ymmärräkään, koska usko on myös saatuna Jumalalta ja siksi kastettu vauva on pelastettu.
Myöhemmin usein käy kuitenkin niin, että monesta eri syystä usko vähenee, jopa kuolee, (ei kuitenkaan kaikilla). Jos näin pääsee käymään, Jumala useimmiten kutsuu heitä palaamaan ‘Kasteen armo’. Jumala muokkaa ja vaikuttaa niin eri vaiheissa Pyhän Henkensä välityksellä, että ihminen joutuu paikalle missä saa palata armon alle, jatkaa lain alla tai ei usko enää. Sitä en tiedä miksi valitaan erilailla ja koska se tapahtuu. Eli ottaa uskossa vastaan syntiensä anteeksisaamisen on minulle lyhyesti se uudestisyntyminen ylhäältä ja lahjavanhurskaus, seuraukset ja hedelmät tulevat sitten kun tulevat tai eivät ehdi.
Se on se Jumalan teko kaikkien kohdalla, mitä ei näe, jos ei selvästi todista puolesta tai vastaan. Ratkaisukristillinen sanan varsinaisessa mielessä en ole.
Elätän toivoa luterilaisittain, että kuolemaansa mennessä kääntyneitä on jo paljon ja ne jotka ovat säilyttäneet kasteensa riittää uskoksi. Tätä on vaikea selittää, mutta uudestisyntymättömiä voi olla kristityissä, koska kaste ei kuitenkaan pelasta tehtynä tekona. (Minulle päivän selvä asia).
Sydämeen en siis näe, tuomita en voi ja Lutherkin todisti, että katolilaisia pelastui uskon kautta vielä kuolinvuoteellaan, kun kuulivat oikean Evankeliumin Kristuksesta syntiensä anteeksisaamiseksi ja sovitukseksi, lunastukseksi.
Syntinen olin jo syntyissäni, on minulle totta ja tuomiopäivä on tulevaisuus kuoleman jälkeen. Sitten vasta toinen ylösnousemus
Saa kysyä lisää, jos muut sallivat!
Tämä on siis minun näkemykseni luterilaisena, en lausu enää mitään arvioita kenenkään uskosta, enkä huomannut niin tekeväni.
Lainaan viestiäsi toisesta ketjusta, koska aihe kuuluu myös tälle puolelle eikä lainatussa ketjussa voi keskustella.
Johanneksen evankeliumin Jeesus sanoo, että "se on Jumalan teko [ἔργον τοῦ Θεοῦ], että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (6:29).
Nähdäkseni UT:n mukaan ei voi uskoa Jeesukseen Vapahtajanaan, ellei ole uudestisyntynyt. Samalla hetkellä kun on uudestisyntynyt, on uskova ja siksi pelastunut. Kun uskominen on Jumalan teko (ἔργον τοῦ Θεοῦ), niin järkeni sanoo, että rikoksiinsa kuolleiden uudestisyntyminen (Ef. 2:1,5,6) ja uskominen (Joh. 6:29, Kol. 2:12), on Jumalan vaikuttamaa, siis monergistista (yhden tekoa).
Usko syntyy siis Jumalan vaikutuksesta, enkä ymmärrä, kuinka se olisi sellaista vaikuttamista, jota Jumala ei olisi päättänyt vaikuttaa. Jos usko syntyisi niin, ettei sen syntymistä olisi päättänyt vaikuttaa ihminen eikä Jumala, se olisi nähdäkseni sama asia, kuin jos sanoisi, että uudestisyntyminen tapahtuu ilman Jumalan päättämistä tai tahtoa, koska samalla hetkellä kun ihminen uudestisyntyy, hän uskoo.
3 tykkäystä
Jaetta Joh 6:29 edeltää opetuslasten vilpitön kysymys: “Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?” (Joh 6:28) Ja Jeesus supisti sen kaiken uskomiseen. “Se on Jumalan teko, että te uskotte.” Tämä kohta nimenomaan vahvistaa uskonvanhurskausoppia, kuten olen ennenkin sanonut.
Et vastannut kysymykseen. Miten on mahdollista tai ymmärrettävää, että uudestisyntyminen ei ole Jumalan päättämisen asia? Uudestisyntyminen siis vain tapahtuu, vaikka ihminen ei siitä päätä eikä myöskään Jumala?
Kyllä. Uudestisyntyminen tapahtuu, kun usko syntyy.
Minä en voinut luterilaisena ymmärtää, enkä voi ymmärtää nytkään, kuinka voisi syntyä ilman synnyttäjän tahtopäätöstä. “He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” (Joh. 1:13) “Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” (Joh. 3:8)
Jos mies ja nainen, jotka ovat ennestään toisilleen tuntemattomat, viettävät aikaa yhdessä, ja toinen huomaa olevansa ihastunut toiseen, niin silloin voi sanoa, että toiseen kiinnittyminen tapahtuu ilman sitä edeltänyttä tahtopäätöstä. Kun on kyse rikoksiinsa kuolleen tai hengellisesti kuolleen kuolleista herättämisestä, niin se on nähdäkseni yksipuolisesti kuolleista herättäjän teko, eikä se tapahdu ilman kuolleista herättäjän tahtopäätöstä. Jos se kuolleistaherättämisteko tapahtuisi ilman Jumalan tahtopäätöstä, niin se olisi varmaan Jumalallekin ikään kuin yllätys?
2 tykkäystä
Minulla ei ole minkäänlaista loogista vaikeutta ymmärtää, että usko syntyy ilman toisen tahon suunnalta tulevaa pakkoa tai ilman omaa päätöstä. Minusta asia on aivan itsestäänselvä.
Monergistinen kääntyminen ei ole pakkokääntyminen. Ihmisen “maaperä” muokataan sellaiseksi, että se mielellään ottaa vastaan jumalallisia asioita ja uskoo niihin.
P.S. Jatketaan toisessa ketjussa, vaikka tämä liittyy myös tämän ketjun aiheeseen. Moderaattorin mukaan ilmeisesti aiheemme kuuluu voittopuolisesti toiseen viestiketjuun, joka on suljettu toistaiseksi.
Asiasta on toki vaikea loppuun saakka varmistua, mutta eipä Paavalillakaan ollut esittää muuta kuin:
“Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan?” (Room 9:20)
Olen kuitenkin aiemminkin sanonut, että ihmisen ominaisuudessa saattaa olla jotakin, joka avaa mysteeriä - se ei kuitenkaan tee asiasta ihmisen omaa valintaa, tyyliin:
-minun lampaani kuulevat minun ääntäni (=selittäisi uskon syntymisen syyn)
Nämä kaksi esimerkkiä ovat oikeastaan samanlaisia. Hengellisesti kuollutkin herää eloon, kun näkee elämän ja syttyy siitä.
Jumalan tahto on molemmissa mukana.
1 tykkäys
Jumalan sana on meidän ajatuksia, järkeämme paljon korkeampi, niin kuin taivas on maasta. Eikä sitä voi järki ottaa vastaan, vaan yksin usko, jonka Henki vaikuttaa sanansa kautta.
Jumala kääntää sydämen sanalla, Hengen vaikutuksesta, ottamaan sanan vastaan.
Uudestisyntyminen on sama kuin uskon syntyminen.
2 tykkäystä
Tuohon sanoisin amen.
Vain, jos uskon kohde on oikea Raamatun mukaan,. Totenapitäminen on alku, muttei riitä!
Eikö tämä ole ihan päivänselvää, olen koko ajan puhunut ilosanoman kuulemisesta syntyneestä uskosta:
“Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” (Room 10:17)
Tässä keskustelussa ei tietenkään ole kyse pelkästä Jumalan olemassaoloon tai Jeesuksen historiallisuuteen uskomisesta vaan ristiinnaulittuun turvautumisesta ja Jumalaan luottamisesta; uskosta Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen. Lienee kristinuskossa jokseenkin oikea uskon kohde - kyseisen uskon ollessa pelastuksen varsinainen pääinstrumentti, jossa uudestisyntyminenkin tapahtuu.
Tälle prosessille on monta nimeä, mm Sana eli Kristus otetaan vastaan. Ja kun Kristus on sisällä, henkilö on uudestisyntynyt, uusi luomus, Jumalan lapsi. Tämä sana “on teille ilosanomana julistettu” (1.Piet 1:3, 25). Takuulla vastaanottamisen arvoinen sana!
Traditioon ja Raamattuun liittyviä alempien kategorioiden erityisiä uskomisia ja uskomuksia on sitten paljonkin erilaisia eri kirkkokunnissa ja kristillisissä uskonyhteisöissä. Uskontunnustukset jopa määrittelevät Jumalan ja Kristuksen olemusta, mutta nekin ovat sekundaarisia vaikkakin tärkeitä ilmauksia.
“Ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.” (Jaak 1:21)
1 tykkäys