Mutta sitten.
Mennäänpä taas hänen nahkoihinsa, joka miettii omaa suhdettaan ehtoolliseen epävarmana. Asia tuli jälleen rippikoulutapaamisessakin esille.
Näin Erkki Koskenniemi opettaa Lutheria lainaillen:
Ehtoollisella kaikki saavat itselleen Herran ruumiin ja veren, yhtä hyvin epäuskoiset kuin uskovaisetkin. Epäuskoiselle Herran ateria koituu vain tuomioksi, uskovalle siunaukseksi. Näin Jumalan antama anteeksianto otetaan vastaan uskolla. Joka ei sitä tarvitse eikä sitä itselleen tahdo, pysyköön poissa ehtoolliselta.
Juuri tästä alkavat monen vaikeudet. Milloin olen tarpeeksi uskova tulemaan Herran ehtoolliselle? Mistä tiedän, etten kuitenkin saa itselleni tuomiota? Luther on tässä erinomaisen sielunhoidollinen. On turha verrata toisiinsa Jumalaa ja syntistä ihmistä. Silloin verrataan toisiinsa jalokiveä ja lantakokkaretta. Tämä ei kuitenkaan saa olla este Herran pöytään tulemiselle. “Jos todella haluat pitää silmällä omaa hurskauttasi ja puhtauttasi sekä ponnistella tilaan, missä mikään ei sinua enää kiusaa, silloin et voi tulla ehtoolliselle koskaan.”
Nimenomaan sellaiselle, joka kipuilee itsensä kanssa, on lohdullinen tieto se, ettei sakramentti ole meidän kelvollisuutemme varassa. On sellaisia, jotka eivät tarvitse armoa eivätkä anteeksiantoa. He pysykööt poissa ehtoolliselta. Toisin on sen asia, joka miettii omaa kelvollisuuttaan. Luther neuvoo häntä sanomaan näin: “Kovin mielelläni olisin kelvollinen. Ehtoolliselle en kuitenkaan tule kelvollisuuteni varassa, vaan sinun sanasi ja käskysi tähden, koska mielelläni olisin sinun opetuslapsesi. Kelvollisuuteni taas on mitä on.” Luther tietää, miten vaikeaa tämä on, sillä ihminen tahtoo aina tarkkailla enemmän itseään kuin niitä sanoja, jotka lähtevät Kristuksen suusta.
On minustakin hyvä, että kirkot pysyvät perinteissään. Itse harmistuin luterilaisen kirkon jumalanpalvelusuudistuksesta, sillä mielestäni siinä otettiin liikaa mallia vapaista suunnista. Tällä en nyt tarkoita moittia vapaiden suuntien käytäntöjä. Entisessä oli omasta mielestäni vain enemmän pyhyyttä. Nykyisessä mielestäni jonkinlainen kristityn normimalli tietyllä tavalla uskovaisena tulee korostetuksi. Ennen syntisen oli helpompi mennä kirkkoon, katsoa lattiaan, ristiä varovasti kätensä ja rukoilla hiljaa: armahda minua syntistä. Ja pitikö niitä outoja lauluosuuksia liturgioihin välttämättä lisätä, ja virsikirjauudistuskin on minusta epäonnistunut. Minut uudistus torjui silloin kauemmas kirkon yhteydestä. Ehkä suurempi osa kuitenkin virkistyi uudistuksesta.
Teologista työskentelyä en kuitenkaan halua jumittaa vanhoihin tai ikivanhoihin käsityksiin, sanoohan profeettakin, että lopun aikana ymmärrys lisääntyy. Ainakaan oma kutsumukseni ei ole lukkiutunut jonkin tietyn kirkon perinteeseen, vaan jatkuvasti prosessoin ja sanoitan teologiaa sujuvammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Kannatan jatkuvaa opinpuhdistusta ja jopa opinkehitystä, kunhan pitäydytään Kirjoituksiin.
Olen jokseenkin eri mieltä.
Uudistus lähensi meitä enemmänkin katolisen kirkon suuntaan, esimerkiksi nuo mielestäsi oudot laulelot ovat vanhaa traditiota. Ja vaikkapa Luther - hän kantilloi jopa evankeliumitekstit…
Messukäytännöt ovat kirkon ja jopa saman seurakunnan sisällä kirjavat. Ymmärrän hyvin että voi kaivat osallistumattomuutta ja vanhanaikaista hartautta. Sitäkin löytyy, vaikka ei ehkä joka nurkan takaa.
Virsikirja on nykyisen työni vuoksi tuttu läpeensä.
Luterilainen kirkkomusiikki on käsittääkseni teologisesti hyvin vankalla pohjalla. Ajatuksena on paljolti se, ettemme kaihda musiikin moninaisuutta.
Luterilaiset pitävät reformaattorinsa tavoin musiikkia itsessään suurena Jumalan lahjana. Siihen suhtaudutaan vakavasti, sävelletään ja musisoidaan Jumalan kunniaksi, ja tehdään “parasta hänelle”. Musiikki ei ole vain täytettä, ei pelkkä välinekään. Sen voima hengellisesti puhuvana ja voimakkaana ilmiönä käsitetään rikkaalla tavalla. Soittimet eivät edusta maallisuutta itsessään kuten jotkut kirkkoisät opettivat ja kuten ortodoksit edelleen näkevät. On kysymys siitä, että käytetään soittimia ja myös musiikin keinovaroja ja tyylejä hyvin ja “Soli Deo Gloria” -periaatteella.
Kansankoraali oli aikanaan kova juttu. Nyt “kansa” laulaa monin kielin ja monin sävelin ympäri maailmaa. Ympäröivän musiikkikulttuurin ja kirkkomusiikin vuorovaikutus on rikasta ja elävää.
Pahimmat ylilyönnit mielestäni liittyvät poppiin ja tangomessuihin sun muihin.
Yleisesti sanoisin, että kirkossa tulee olla sekä perinteinen virsi että nykyinen hengellinen laulu, myös ns. gospel arvossaan.
Perusmessu on mielestäni hyvin suunniteltu ja musiikillisesti pyhän aiheen sekä messun eri osien suhteen sanomaa tukeva.
Joskus voi poikkeuksena viettää erityismessuja gospelin tms. tahtiin. Luterilainen virsi ja konstailematon seurakunnan ja kuoron yhteiseen lauluun perustuva musiikki riittää ylivoimaisesti useimmiten.
Ei minun mielestäni, vaikka vanhakin oli hyvä. Se ehkä ei toiminyt, että muutettiin joidenkin sanoja perinteisistä. Myös uusi virsikirjan lisävihko on ihan ok. Ei kuten Kummeleissa odotettiin
Lähtee vähän “lapasesta”. Viite on tunnustuskirjoihin ja viite on vakaaseen luterilaisuuden edustajaan ja hänen toistuvaan kehoitukseen, mikä on tunnustuskirjoja vastaan, ja saa ollakin, mutta liika vimma olla oikeassa sotkee kaikki.
Antinomismi on laista piittaamattomuutta, ajatus siitä, että uskova ei voi tehdä syntiä ja/tai laki ei häntä koske. Ex opere operato tarkoittaa tehtynä tekona, eli sakramentti vaikuttaisi ilman vastaanottajan uskoa. Tämä ei ole Janatuisen julistusta.
On ihan ok sanoa että “syökää ja juokaa syntinne pois ja alottakaa viikko puhtaalta pöydältä”.
Se tarkoittaa anteeksiantamista ja mahdollisuutta elää tekemättä uudelleen sitä mitä on saanut anteeksi. Ainakin jonkin aikaa tai tunnin. Näin armonvälineet toimivat.
Arvostan, taas, että vaivauduit.
Ei-suomalaisilla sanoilla keskustelu on tarpeetonta, kun raamatullisuus on perusta. Sen lisäksi, että se on tarpeetonta, se ei ole myöskään asiaa hyödyttävää käsittelyä.
Voisit aivan hyvin tiedustella Janatuiselta asiaa ja tunnustuskirjan tekstin tulkintaa?. Minä olen sen tehnyt enkä edusta mitää helluntalaista tiedustelua, vaan niinkuin jokainen Raamattua lukeva uskova (miksei uskomatonkin) sen on tehnyt. Yleisesti Janatuiseen tunnetaan ystävyyttä, helluntalaisetkin. Mm. RV:n ensimmäisella sivulla pari vuotta sitten oli hänestä laaja artikkeli kuvien kanssa.
On jotenkin ei-systemaattista tiukkailla Janatuisen todennäköisten tulkintojen puolesta, kun systeemi rakennetaan raamatunvastaisuudesta. Uskoisin, että tämä itse itsestäsi määritelty ominaisuus, systemaatikko, tai opillinen arvo, voi toimia vain raamatullisesti, mitä uskovaiseen tulee.
Ja mitä tulee kahteen sakramenttiin, pelastavaan kasteeseen ja autuuttavaan ehtoolliseen, niin ne voi todeta tällaisiksi tunnustuskirjoja lukemalla, muunmuasssa. Myös YJV 1999 vahvistaa ne toimiviksi ja samalla määrittelee kaikki sen vastaisen “lain” vastaisuudeksi, ei ole mitään vanhurskauttavaa …, jos ei ole saanut sakramentaalista kastetta ja sen jälkeen nauttinut viikottain ehtoollista syntien sovitukseksi.
Meillä on aika paljon sanoja joita ei Raamatusta löydy. Ja paljon Raamatusta nousevia asioita joita ei Raamatussa kateta yhdellä sanalla. Antinomismi on yksi tällainen.
Ja tämä usein esittämäsi kohta on missä? Kuten olen aiemmin esittänyt, vääristelet. YJV ei väitä että kaste on pelastusautomaatti, kuten ei ole ehtoollinenkaan. Saatikka että pelastuksen ehtona olisi viikottainen ehtoollinen.
Eivätkö Tunnustuskirjat puhu tällaisesta ex opere operato meiningistä. Älä vääristele.
Ehkä helluntailaisuudessa kuten muissakin vapaissa suunnissa on istutettu uskovien mieleen tai ainakin annettu ymmärtää, että kirkolliset eivät elä yhtä kirkkaassa Hengen valossa - jos ovat edes uudestisyntyneet.
-He eivät ole tulleet uskoon niinkuin me
-He eivät rukoile niinkuin me
-He eivät lue Raamattua niinkuin me
-He eivät ylistä niinkuin me
-He eivät puhu kielillä niinkuin me
-Heillä ei ole muitakaan armolahjoja niinkuin meillä
-He eivät maksa kymmenyksiä niinkuin me
-He eivät ole kuuliaisia niinkuin me…
“Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse.” (Ilm 3:17) “Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” (Matt 5:3)
Toki tasapuolisuuden nimissä on heti perään kirjoitettava, että kirkolliset kai helposti ajattelevat vapaista suunnista niin, että siellä on lähinnä hihhuleita, joita armoa ymmärtämättömät laki- ja hurmahenkiset maallikot johtavat milloin tuleen ja milloin veteen, puoskaroivat sielunhoidossa ja pelottelevat ihmisiä maailmanlopulla ja helvetillä.
Sanot, että vääristelen. Olet toistanut sitä useassa yhteydessä ja olen aina vastannut. Olet lopettanut, kun olet vastauksen saanut. Toistan nyt kolmannen tai neljännen kerran: Lausuma on Sammeli Juntusen tiivistelmä, jonka hä on esittänyt julkisessa keskustelussa. Kehoitin jo sinua konsultoitumaan Juntuselta, et ole siitä kieltäytynyt etkä ilmoittanut ohittavasi koko kysymyksen tai tyytyväsi vastauksiini. Tällainen lyhyt töksäyttely ei ilmeisesti piirry muistiisi.
Mitä tunnustuskirjoihin tulee, niin niihin en vetoa. Ainoastaan tässä Janatuisen tapauksessa otin sen esille, koska tunnustuskirjat ja/tai Janatuinen “muistaa” pätkissä.
Ja yhtä monennen kerran: et voi vedota jonkun tiivistelmään jostakin asiakirjasta ja sanoa että asiakirja sanoo näin ja näin. Sammeli ei missään opeta kasteen pelastavan tehtynä tekona. Tässä yksi Sammelin sanominen aiheesta (kursivointi minun):
“Kastehan on joka tapauksessa myös Kristuksen asettama sakramentti, jossa kastettavalle lahjoitetaan omaksi Kristuksen tekemä sovitustyö, Pyhä Henki ja uusi elämä. Jotta kaste voisi toimia sellaisena, siihen on liityttävä ymmärrettävä evankeliumin julistus ja opetus Kristuksesta, hänen tahdostaan ja kasteen merkityksestä. Sitä edustaa rippikoulu.”
Jos viittaat YJV:sta, niin viittaa siihen, älä jonkun jossakin sanomaan johonkin ilmeisen dokumentoimattomaan lausahdukseen aiheesta. Se on vääristelyä ja väärinymmärrystä. Sopii varmaan jonkun pirtaan, mutta ei edusta luterilaista käsitystä aiheesta.
Evankeliumia ei voi eikä saa opettaa ilman rakkauden lakia ja käskyä. Ja rakkaus puolestaan toteuttaa kaikki muut lait ja käskyt, joten niihin on jopa vahingollista keskittyä. Kristitty ei ole kirjaimen vaan Hengen palvelija.
Kristitty on kutsuttu seuraamaan Jumalan tahtoa ja karttamaan pahaa. Pelastuksen perustukseksi ei kuitenkaan voi asettaa onnistumista rakkauden noudattamisessa, sillä lihamme eli vanha luontomme haraa vastaan eikä koskaan pyhity. Sitä voidaan “kuolettaa” Hengen kautta, mutta silti se roikkuu meissä hautaan saakka.
Pelastus perustuu Kristukseen, joka ilosanoman uskomisen kautta otetaan vastaan ja uudestisynnyttää meidät, ja uskon aitous ilmenee pahan karttamisena ja tuon uuden luomuksen vanhurskaana mielenlaatuna, joka ainakin jossakin määrin ilmenee laupeuden tekoina.
Ongelmia tulee varmasti, jos jompikumpi kielletään: joko vanha luonto tai uusi luomus, ja ne on pidettävä erillään. Meissä on inhimillinen puoli ja jumalallinen puoli kuten oli Jeesuksessakin; hänellä tosin ilman syntiä.
Jokainen Jeesukseen Kristukseen uskova kristitty voi iloita ja sanoa: Tasan tämmöisenäni eli syntisenä ja pyhänä kelpaan Jumalalle.
Tietenkin kun voit tulkita sen pahantahtoisesti. Laitappa linkki tähän Sammelin tiivistykseen. Minä esitin jo yhden Sammelisitaatin, joka osoittaa että kaste ei ole pelastusautomaatti.
Ei, tässä et yhteydessä et sanonut Sammelista mitään. Ei Sammelinnä lausahdus ole kanonisoitu tulkinta YJV:sta.
Olen näiden vuosien aikana usein joutunut etsimään sinua varten todisteita mitä tiedän. Korostan, että tiedän. Koska Juntusesta voi tulla vaikka sinun piispa ja käsittääkseni jopa kannatat häntä ja olet kait ollut hänen kanssaan tekemisissäkin, niin jos et usko minua, niin kysy Juntuselta keskusteluun paikallis- alueellisessa lehdessä, johon osallistui mm. Toivo Loikkanenkin. En laittanut Sammelia mitenkään epäedulliseen asemaan, kun olen hänen tiivistelmäänsä muissakin kirjoituksissani viitannut. Kiitin häntä, että sellaiseen vaivautuui. Sinä esitit Sammelisirtaatin ja niin tein minäkin. Jos et usko minua niin lopeta, ainakin tämän johdosta, nimittelyni, – löytynnee kyllä muita syitä.
Samaan vaivannäköön kehotan sinua Mailis Janatuisenkin kehoituksen suhteen. Vähän sinua autan: Menen TV7 sivulle ja hae Janatuisen opetusvideoita, ainakin niissä mainitsemani lusuma löytyy lopussa.
Ihmettelen avuttomuuttasi, mutta enempää en auta.
Vielä: Etten olisi sanonut. Etkö lukenut nyt tässä ja aikaemmissa asiaa koskevissa vatauksissani sinulle, että tiivistelmä on Sammeli Juntusen.
Ei voi tulla tässä kisassa. Oman piispani eläköityessä tilanne on toinen.
Niin olet usein sanonut. Sillä ei ole merkitystä. Niin ei sanota YJV:ssa. Mutta voithan linkittää tuon tiivistelmän. Ethän sinä Raamattua siteeratessasikaan vetoa jonkun tulkintaa Raamatusta vaan tekstiin itseensä.
Jokaiselta löytyy irtokommentteja ja kehotuksia ja jos niistä päättelee ihmisen koko teologian tai uskonkäsityksen (Sammelin tapauksessa ilmeisesti katolisen kirkon ja luterilaisen kirkon käsityksen), niin yleensä menee metsään. Niin kuin nytkin.
