Uudestisyntyä ja/vai tulla uskoon

Joh. 15:5, “Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

  • Jeesus on Sana ja Hänessä pysymällä uskova tekee kaiken.

Filippil.2:13, “sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.”

  • Tämä Jumalan vaikutus on mahdollista vain uskovassa.

Filippil. 4:13 Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.

  • Paavali on löytänyt syyn, Jeesuksen, joka on Paavalissa ja joka vahvistaa ja ohjaa hänet kaikkeen.

Ihminen luulee olevansa viisas ja luulee ymmärtävänsä, mitä Raamattuun pitää lisätä, muuttaa tai poistaa. Mutta tällaisista viisaista Paavali Roomalaiskirjeessä 1:22 antaa lausunnon:
“Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet”

  • On merkittävää, että Paavali juuri edusti viisautta, joka oli tyhmyyttä Jumalan silmissä. Sen hän sitten heittikin roskiin. Ei Paavali eikä Jeesus koskaan arvostelleet Kirjoituksia, vaan hermeneuttista kirjoitusten käsittelyä.

Ahaa, ymmärsin ilmeisesti viestisi väärin. Ajattelin sinun tarkoittavan, Raamattu on ainoa perusta, mutta viittasitkin Jeesukseen. Tästä olen tietenkin samaa mieltä.

Jeesus on Sana, Sana, joka tuli lihaksi. Jeesus ilmaisee itsensä Sanassa.

Tähän perustuu, ettei Raamatun merkitystä tarvi korostaa.

Tähän liittyen ja ehkä kantaasi tukee Benedictus XVI lausunto UK vierailun loppupuolella, kun hän kehotti palaamaan alkuperäiseen. Siitä oltiin kovinkin mielissään. Sitten esim. Italian tiedotuksessa lausunto kuului, että "meidän pitää palata alkuperäiseen Jumalan Sanaan ja kirkon traditioihin.

Jeesus kohdisti lähes kaikki moitteensa “kirkolliseen” tahoon, joka, jopa, teki tyhjäksi Jumalan Sanan ihmiskäskyillä. Siksi mainitsin, että tunnustuskirjat pätevät, poiketessaan Raamatusta.

Olen vahvasti sitä mieltä, että varsinainen tai todella radikaali uudestisyntyminen tapahtuu vasta uskovan kuoleman jälkeen. Ihminen kyllä uudestisyntyy tullessaan uskoon (uudestisyntymisen tärkein merkki onkin usko), mutta hän on siinä vaiheessa (ja eläessään sitten uskossa) vielä synnin rampauttama siinä määrin (esim. Gal. 5:17; Room. 7:14-25), että hän on todella vanhurskas ja täysin Jumalalle kelvollinen uudestisyntyneenä ihmisenä vain luetun vanhurskauden tähden, tai hän on maan päällä eläessään vanhurskas toivossa (in spe) ja uskossa (Room. 4:5), mutta todellisuudessa (in re) vielä jokapäiväisesti syntinen, joka tarvitsee hetkestä hetkeen Vapahtajaa.

Uudestisyntymiseen, joka tapahtuu vasta tulevaisuudessa, viittaa seuraava kohta:

Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. (Matt. 19:28)

1 tykkäys

Uudestisyntyminen ja uskoontulo ovat sama asia. Ihmisen kuollut henki, jonka Jumala on ihmiseen laittanut, herää eloon.
Raamattu kuvaa monella tavalla tätä mielenmuutoksena, sydämen vaihtamisena ja vanhurskauttamisena.
Lihalle ei tapahadu muuta kuin, että uskoontulleen ihmisen elävä henki alistaa lihan alleen ja kuolettaa sitä. “Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä”, sanoi Johannes Kastaja. Uskova ei hoida lihaa (lihallisia taipumuksia ja tunteita) vaan alistaa sen kuuliaiseksi uudestisyntyneelle hengelleen, vaikka prosessi olisi hidas ja päättyy vasta kuolemassa.

En ymmärrä mitään radikaalimpaa muutosta ihmisessä, kuin uskoontulo-uudestisyntyminen. Siinä tilassa hän kohtaa Jeesuksen kasvoista kasvoihin, liha on jäänyt ajalliseen aikaan. Taivaassa ei enää tapahdu mitään radikaalimpaa, koska taivaan perii täydellinen, täydelliseksi “tehty” osa ihmistä.

1 tykkäys

Oi jospa tuo tummentamani kohta todella olisi totta kaikkien kristittyjen kohdalla (myös uskoontulohetken jälkeen päivästä päivään, hetkestä hetkeen), niin meillä olisi jo täällä maan päällä täydellisten ihmisten seurakunta. :slight_smile:

1 tykkäys

Et ehkä huomannut, että viittasin ajattomuuteen Jeesuksen seurassa. Siellä kaikki entinen on mennyt. Siellä ei mikään kiusaa eikä häiritse, Jeesuksen seurassa.
Siellä ei myöskään enää synnytä uudesti.

1 tykkäys

Kiitos. Taisinpa lukea liian hätäisesti, ja ymmärtää siis väärin. On kuitenkin olemassa sellaistakin ajatustapaa, joka mielestäni ei ole realistista ja tosiasioita vastaavaa. (Eräs esim. väitti, ettei hän 27 vuoteen ollut tehnyt lainkaan syntiä.) Sellaisessa hengellisyydessä liha ei enää kiusaa tai hallitse lainkaan uskovaa (vrt. Room. 7:14-25; Gal. 5:17), tai sellaisessa hengellisyydessä uskova liihottaa muka tasajatkuisesti kaiken raadollisen “normaalielämän” yläpuolella, korkeissa hengellisissä sfääreissä, vapaana kaikesta itsekkäästä ja pahasta.

Olen henkilökohtaisesti seurannut Jeesusta 10-vuotiaasta lähtien. En ole tavannut missään tuollaista, joka voisi kertoa olleensa 27vuotta synnitön.

Tällainen väittämä on mielestäni muitten halu kertoa, mitä tuo henkilö on. Minullekin tuontuostakin, tälläkin palstalla, on ehdotettu, että ajattelisin olevani jotain enemmän kuin uskovat muissa paikallisissa Jumalan Seurakunnissa. Ei toteutunut täydellisyys alkuseurakunnissakaan, missään ja sen itse Jeesus tuo Ilmestyskirjan nuhteluissaan esille. Näin teki myös Paavali.

Kun puhutaan pyrkimyksestä pyhitykseen jopa täydellisyyteen, niin se on kuultu että ollaan jo saavutettu se.

Osmo Tiililän jostain kirjasta luin mainitsemani väitteen uskovasta, joka olisi omien sanojensa mukaan elänyt vuosikymmeniä synnitöntä elämää. Jos raamatullinen synninmääritelmä vesitetään, niin ilman muuta silloin voi elää melko helpostikin “synnitöntä” elämää. Ihminen voi tulla myös täysin sokeaksi omille virheilleen. Vaikka ihminen ajattelisi vilpittömästi olevansa täysin synnitön, hän voisi silti olla objektiivisesta näkökulmasta (Jumalan näkökulmasta) kaukana täydellisestä ihmisestä.

1 tykkäys

Muistatko mitä Tiililä oli mieltä tuosta 27 vuoden tapauksesta?

Hän oli sitä (siis täydellisyyden saavutus -ajatusta) vastaan. Kirja taisi olla Armonjärjestyksestä nimeltään, jos en väärin muista. Pääteoksessaan Systemaattinen teologia (osa 2) hän toisaalta puhuu positiivisemmin pyhityksestä kuin luterilaiset tai protestantit yleensä. Muistaakseni hän esim. Room. 7:14-25 -kohdan tulkitsee kirjassa niin, että se ei koskisi kristittyä ihmistä. Tiililä ei mielestäni loppupeleissä ollut kovin luterilainen lainkaan. Hänhän meinasi roomalaiskatoliseksi melkein ryhtyä viimeisinä aikoinaan.

Eivät ole. Uskoon tuleminen on hetkellinen asia kun taas uudestisyntyminen on koko elämän kestävä prosessi, jossa ihminen pikkuhiljaa ja vaiheittain muuttuu Kristuksen kaltaiseksi.

Kaivoin Systemaattinen teologia -kirjan esiin. Lainaus:

…Paavali antaa tässä kuvan itsestään sellaisena kuin hän on ilman Kristusta soveltamatta sitä mihinkään ajankohtaan. Hän näkee ihmisen hätätilan ilman Kristusta Kristuksesta käsin. Olen sitä mieltä, että “simul iustus et peccator” -oppia ei voida esittää paavalilaiseksi Room. 7:n nojalla.

Tiililä: Systemaattinen teologia II. 1954, 90.

Olin teini-ikäinen, kun Tiililä erosi evlut kirkosta. Hän viestitti tai vastasi kysymykseen, jota hänelle ei oltu ehditty tehdä helluntaiherätyksestä. “Onko koskaan nähty, että vihainen buldog-koira kaveeraisi kissan kanssa”.
Ei hän eroamisensa lähiaikoina ollutkaan tekemisissä helluntalaisten kanssa, vaikka meillä oli keskeisissä opeissa yhteisymmärrys. Oliko kysymyksessä riittävän arvostetun viitekehyksen puute, kun hän julkaisi muutaman roomalaiskatolisuutta ihaileva kirjoituksen.

Noin vuosi tai enemmän, ennen kuolemaansa, Tiililän ja helluntalaisten välille kuitenkin syntyi erinomaisen lämmin yhteys. “Egyptin hovin” loisto osoittautui vähemmän arvokkaaksi kuin Kristuksen pilkka.

Mitä pitemmällä on pyhityksessä, sitä huonommaksi itsensä tuntee ja usein huomaakin sellaiseksi itsensä. Silti Kristus sisäisesti uskovassa tuo täydellisyyden olotilan ja sellaisena me Jumalan eteen menemme:
Kol. 1:21,22,
" … hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakeen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä"

1:28, "Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa".

Meidän täydellisyytemme on Kristus ja sellaisina meidät asetetaan ja me asetamme jokaisen uskovan esille.

Laatikoimani (tummentamani) tekstisi haluaisin kaikkien kristittyjen ymmärtävän. Sen seurauksena ekumeniakin olisi todellista eikä vain näennäistä. Samoin rakkaus muissa kirkoissa eläviä kohtaan.

Timo,
laitoin nuo allaolevat kohdat jo aikaisemmin.
Mielestäni jo niistä käy selville, mitä Raamatussa oleva uskoon tuleminen on

Uudestisyntymästä Jeesus puhuu Nikodeemukselle, selventäen mitä Hes. 36:26,27, ennustus tarkoittaa.
Jeesus ihmetteli Nikodeemukselle, että kuinka hän ei sitä ymmärtänyt.

Tuon johanneksen evankeliumin kohdan jälkeen puhutaan järjestelmällisesti uskoon tulemisesta. Se on täysin Jumalan työ, niinkuin on opastuskin Pyhän Hengen kautta tapahtuvaa. Tämä on mahdollista uskoon tulleelle, koska siinä hetkessä Jeesus, Pyhän Hengen kautta jää asumaan ja opastamaan uskoon tullutta.

Olipa kryptista kirjoittelua. Joka tapauksessa luulisin, että sinäkin olit tietoinen siitä, että täällä ei toisesta kirkosta käytetä vihjaavia ilmauksia. Jos et, niin luehan säännöt. Tummentamastani kohdasta saa kyllä selvästi käsityksen siitä, että RKK olisi uskovalle jonkinlainen lankeemus. Ei tällaista enää.

1 tykkäys

Korjailin ilmaisuani ja poistin “lankeemuksen”.

Laitoskirkko, valtionkirkko, uskonnollinen ainoa vaihtoehto, ovat käsitteitä jotka linjautuvat keskenään. Ei mielestäni “rakettitiedettä”, millä tarkoitan että on kenen tahansa ymmärrykseen käypä. Ihmiset enenevästi kokevat että laitoskirkot eivät ole ihmisille välttämättömiä, koska niiden sanoma yltää vain sosiaalis-moraalisiin tarpeisiin, mikä sinänsä on tarpeellinen tehtävä, vaikkei autuuttava. Tämä kirkkojen suosion lasku perustuu kaikialla väheneviin jäseniin.

Kirkko, church, chiesa, église, igreja edustavat tyhjästä ‘putkahtanutta’ sana. Voit lähteä ensimmäisestä UT merkinnästä alkukielellä, koskien uskoontulleitten seurakuntaa, eli kaikki alkaa sanasta ek-klesia. Muusta joukosta erottuva, erillään oleva ryhmä. Kun sitten UT käännettiin muille kielille, niin kullakin kielellä oli oma vastaava sana, tarkoittaen ek-klesia’a. Raamattu nimittää tätä uskovien muusta ympäröivästä maailmasta erillään eläviä omiaan uloskutsuttujen joukoksi, ek-klesiaksi, Jumalan Seurakunnaksi. Eli tämä kirkko-sana sanana on ei-mistään.

“Tällaiset uhriutumisen narraatiot ovat lähinnä säälittäviä” - ilmaisusi on huima mutta käsitettävissä vain “pahalla tahdolla”, asiallisuudesta puhumattakaan.

Mitä Lutherin poliittis-yhteiskunnalliseen asemaan tulee, niin hän oli merkittävä työkalu Saksan alueen poliittiselle toiminnalle, mikä vastusti paavia. On muistettava, että paavin pyrkimys ja kiinnostus oli kansan kokonainen hallinta, ei heidän taivasosansa ja siksi suurin osaa Saksanalueen valtapyrkimyksistä vastusti paavia. Sitten he huomasivat uskonnollisen vaikutuksen tuen politikoilleen ja loivat Lutherille tilan ja suojauksen toimia alueellaan. Protestanttien alueella Luther hallitsi uskonnollisissa asioissa.

Uudessa Testamentissa uskoontulo on kaiken alku, mutta kaikki ei tule uskoon, koska aina ihmiselle esitetään kysymys “tahdotko, että minä sinut pelastan” . Ihminen ikäänkuin käyttää peruuttamatonta Jumalan häneen luomaa ‘kykyä’, eli tekee niinkuin itse haluaa.

Pietarin helluntaisaarna oli kutsu parannukseen, tulla uskoon. Se ja Jeesuksen toiminta Evankeliumeissa kertoo saman, antaa saman mallin. Näin sitten toimittiin siitä lähtien ja ihmisiä tuli uskoon, v. 33 Jerusalemissa, Gazan tiellä, Areiopagilla Samariassa jne. aina tähän päivään asti. On totta, että “kirkollisuus” (olen perustellut termin edellä) tarvi ‘tehokkaampaa’ tapaa saada ihmiset jäsenyyteensä. Alettiin kastamaan vastasyntyneitä. Kirkkoon liittymisen metodina sitä ei voida arvostella ellei sen vaikutusta olisi laajennettu itseymmärryksellä, minkä Luther sai paavilta.
Lutherin ensimmäisiä alotteita uskoontultuaan oli poistaa lapsikasteen pelastava voima. On johdonmukaista puoleltasi sanoa, ettei Luther ole koskaan tullut uskoon, jolla jälkitulkinnalla poistuisi kasteen uskoontulon vaikuttava voima, — tai ainakin laimenisi.
Mikään hengellinen kokemus ei kompensoi, korvaa muuta Raamatun opetusta, vaan liittyy ja tukee kaikkea sinne kirjoitettua.

“… niin keksittiin …” tätä ja sen jälkeistä tekstiäsi pidän jopa sinun omien tällä julkaistujen mielipiteittesi vastaisena. Ei ole hyväksi puhua ihan mitä sattuu. On terveellistä tutkia edes se mitä mieltä itse on, nimenomaan tästä Raamatun keskeisimmästä kysymyksestä, mikä on ‘vaatimus’ päästä sisälle Jumalan Valtakuntaan, vt.

Hebr. 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

Mitä uskoon tulee niin sen ‘alku’ on Isän veto, eli uskoo, että Jumala on, mikä on vastaus Isän vetoon ja sitä seuraa palkitseminen, uudestisyntyminen, uskoon tulo, mikä on vain Jumalan työ, kun ihminen suostuu sen kohteeksi.

1 tykkäys