Uudestisyntyä ja/vai tulla uskoon

EI ainakaan Ison Katekismuksen kasteesta puhuvan kohdan mukaan. Tai CA IX Kasteesta puhuvan kohdan mukaan:

Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.

Luther uskoi aina. Hänet kastettiin ja hän uskoi Jumalaan. Ja sinä et tiedä mitään minu johdonmukaisuudestani. Älä luule pääseväsi pääni sisään.

En puhu mitä sattuu. Revivalismi, eli uskoontulon merkityksen korostaminen uskoenelämän ja pelastusvarmuuden merkkinä, on protestanttisuuden hedelmä 1500 -luvulta lähtien. Mutta ei Lutherin hedelmä. Aiheesta lisää esim. Phillip Cary “The Meaning of Protestant Theology” s. 249 - 252.

Helluntailaisuutta ei olisi olemassa ilman laitoskirkkoa. Ja laitoskirkkoa tai kirkkoa joka vainosi alkukristittyjä, ei ole ollut olemassakaan.

D

1 tykkäys

Uskon silti että ihmiset usein todellisesti tulevat uskoon. Kääntyvät, tekevät parannuksen, heräävät, löytävät Jeesuksen tai syntyvät uudesti. Sanoja on monia ja perinteitä sen mukaan missä hengellisessä joukossa on oltu ja ketä kuultu. He pyytävät syntejään anteeksi, myös ihmisiltä joita ovat satuttaneet. He lähtevät kertomaan hyvää sanomaa lähistölle, tai jopa lähetystyöhön. Raamatun sana alkaa heille elää. Syttyy halu kuulla paljon sanaa, mennä kirkkoon ja raamattupiiriin, alkaa tehdä hengellisiä lauluja tai tekstejä jne.

Hedbergiläisyydessä on ollut perinteenä puhua ”Armon kirkastumisesta” uskoon tulon sijasta tai myös sen ohella. Se johtuu kai siitä luterilaisesta opista että kaste on se ratkaisuhetki, johon uskon uudelleen herättyä ihminen palaa. Kuitenkin vaikutukset ovat saman tapaisia kuin em. käsitteiden yhteydessä havaitaan. Painotus on ehkä enemmän siinä että ihminen vapautuu, usko muuttuu ilon lähteeksi ja henkilökohtaiseksi. Mutta elämänmuutos siis omalla tavallaan kyseessä.

Minulla on päähänpinttymä: Ihmisellä on taipumus kaikissa kristinuskon kysymyksissä muuttaa oma (ydin)kokemus toisia ihmisiä velvottavaksi yleiseksi säännöksi. Niinpä syntyy näitä liikkeitä ja kirkkojakin tuhka tiheään. Ihmisen perusluonne on itsekeskeisyys. Se ei katoa vaikka hän uskoo Jumalaan ja tutkii sanaa nenä kiinni Raamatussa. Kun jonkun peruskokemus on voimallisesti ja kertaheitolla tapahtunut kääntymys, hän alkaa pitää sitä Raamattuun vedoten kaikkien uskovaisuuden mittarina. Kun joku on tullut toiseen tulokseen omassa elämässään, hän alkaa saarnata sitä oppia, unohtaen jotain muuta. Kun joku kokee ihmeen, hän luulee että kaikki voivat tai heidän suorastaan pitää kokea. Koska se on merkki. Joku painottaa iloa, toinen vakavuutta. Ja taas leijuu ilmassa ristiriitaisia vaatimuksia. Kristittyparka joka etsii hengellistä kotia. Ei tiedä mihin asentoon naama pitää vääntää kelvatakseen, osoittaakseen uskovaisuutta - yleensä kyllä virneeseen varmaan, mutta jossain sitäkin katsotaan pahalla.

Parempi olisi hyväksyä moninaisuus. Näin minä koen, entä sinä? Ja tietenkin avoimuus sen edessä mitä kaikkea kristillinen elämä on kaikkina aikoina ollut ja mitä eri näkökulmia Raamatustakin löytyy. Vaan ei, ihminen haluaa hallita ja luoda säännöstöjä.

Eiköhän se muuten pidä edelleen paikkaansa että kaava on: Herätys > herätysliike > liike. Nuorena kuultu ajatus… Eli on aitoa ja elävää syttymistä. Lopulta kangistutaan. Ei tuo silti “laitoskirkon” tai “kasvatuskristillisyyden” kipupisteitä ja heikkouksia poista.

Kiirastorstai. Perinteisesti päivä jolloin ihmiset ovat lähteneet ehtoolliselle. Hiukan joulun tapaan, vanhoja tapoja kunnioittaen. Nyt ei moni mahdu, eikä lähde.
En tiedä onko uskoon tuloja tapahtunut kiirastorstaina tai jouluaamuna. Varmasti usko on virkistynyt tai kaipuu herännyt. Luultavasti kokemuksen kestävyydessä ei ole suuria eroja siihen että herätyskokous tai missiotapahtuma on säväyttänyt, kunnes taas on pitänyt lähteä etsimään parempaa.

Vaan ken saapuu syntisenä,
nääntyvänä, nälkäisenä,
Herran luokse tulla saa.
Heikkoa Kristus armahtaa.

Hyvää kiirastorstaita!

4 tykkäystä

En kiistä uskoontuloa, mutta sen kiistän että se olisi ainoa oikea malli. Kyllä Lutherinkin aikaan ihmisillä oli hengellisiä kokemuksia, mutta he eivät eläneet maailmassa jossa ei sanaa ja sakramentteja olisi ollut jo edeltäkäsin. Sen kiistän ehdottomasti, että uskoa mitataan uskoontulon kokemuksen perusteella, niin kuin tässäkin ketjussa on tuotu ilmi.

D

3 tykkäystä

Tunnen hyvin luterilaisen uskovan naisen, joka aivan varmasti on uskova mutta ei ole tullut uskoon vaan on uskonut pienestä pitäen.

4 tykkäystä

Hän on kasvanut uskoon ja niin olen minäkin tehnyt. Minua nuorena ahdisti, kun ajattelin, että en ole tullut uskoon, mutta myöhemmin tajusin, että uskoon voi kasvaakin.

4 tykkäystä

Valvojille:

Vasta nyt huomasin tällaisen yhdistelyn. En ole oikein selvillä ‘tiekartasta’, eli miksi tähän monta vuotta vanhaan ketjuun on lisätty viimeisiä kommentejani, jotka ovat olleet muualla?

Jotta asiat voisi pitää järjestyksessä, eli liittää kommentit sinne missä ne on tehty, niin oisi hyvä, että ‘siirroista’ olisi jokin maininta.

Minä uskon että näin käy kaikilla. Sana ja sakramentit vaikuttavat meissä koko ajan ja enenevästi. Se ei tarkoita paremmaksi tuloa, vaan sitä, että opin entistä enemmän luottamaan minulle lahjana annettuun sanaan ja sakramentteihin ja vähemmän itseeni jumalasuhteessani. Samalla teen todennäköisesti enemmän hyvää lähimmäisillenikin.

D

6 tykkäystä

Milloin @tortoise on tullut uskoon? Miten määrittelet uskoon tulemisen ja kasteen suhteen? Ovatko ajatuksesi kasteesta, uudestisyntymisestä ja uskoontulosta elämäsi aikana muuttuneet radikaalisti?

Mihin nämä kysymykset liittyvät ? :grin:

Ei keskusteluketjuun, vain uteliaisuuteeni.

2 tykkäystä

Harmi että tortoise poisti hyvän kuvauksensa asiasta. Toisaalta voin ymmärtää sen liian henkilökohtaisena avautumisena, jota ei halua jättää tänne pysyvästi näkyviin.

En tarkkaan tiedä tai ymmärrä, miksi Glacialis kysyit sitä juuri tortoiselta, joka ehkä vähiten on täällä edustanut ratkaisukristillisyyttä, tai ehkä juuri siksi? Omasta puolestani voin sanoa, että tapoja ja teitä tulla tai olla uskossa on monia riippuen vähän elämäntarinastakin. Kastekäsityskin voi olla monenlainen, lisäksi kasteella voidaan ymmärtää useampikin asioita. Puhutaan Johanneksen kasteesta, Jeesuksen nimeen tehtävästä kasteesta, uskoontulon kasteesta tai henkikasteesta.

Urho Muroma yhdisti näistä kolme viimeistä, helluntailaiset taas erottavat uskoontulon henkikasteesta. Heillä uskoontulon jälkeinen kaste on enemmänkin merkki sitoutumisesta uskoon, kuin Pyhän Hengen saamisesta. Myöhemmin saatava Pyhän Hengen kaste kätten päällepanemisen kautta tai muulla tavalla herättää Pyhän Hengen armolahjat käyttöön. Muroma taas vastusti tällaista, mutta koki kyllä voimallisen uskoontulon ja kyllä viidennessä liikkeessä on kielilläkin puhuttu ja profetoitu. Silti hän oli lapsikasteen kannalla helluntailaisista poiketen.

Raamattu kuvaa tätä kohtaa Apostolien teoissa:

1 Apolloksen ollessa Korintissa Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia 2 ja kysyi heiltä: »Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?» »Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä», nämä vastasivat. 3 »Millä kasteella teidät sitten on kastettu?» kysyi Paavali. He vastasivat: »Johanneksen kasteella.» 4 Silloin Paavali sanoi: »Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen.» 5 Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, 6 ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat. 7 Heitä oli arviolta kaksitoista miestä.
Apostolien teot 19:1‭-‬7 FB92

https://bible.com/bible/330/act.19.1-7.FB92

1 tykkäys

olen antanut jo nuorena elämäni Herralle mutta on välillä poikettu aivan väärään suuntaan ja langenneena olen tehnyt kaikenlaista jotka pitäs oppia antamaan itselleen anteeksi, mutta nyt
haluan päästä taas kiinni Jumalaan mutta kuinka ja millä keinoin saan raamatun lukemisen kiinnostavaksi?
Onko missään esim kysymyksiä minkä avulla voisi alkaa tutkimaan sanaa?

3 tykkäystä

Raamattu kannesta kanteen -opetusohjelma on hyvä. Olen kuunnellut sitä jo yli kymmenen vuotta. Opetukset ovat kuunneltavissa Sansan sivuilla sekä Radio Dein taajuuksilla arkisin klo 6, 21 ja 02.

Opetus kestää vajaa puoli tuntia kerrallaan ja sen yhteydessä käsitellään tietty raamatunpaikka, joka on hyvä lukea myös itse ennen tai jälkeen opetuksen.

https://rkk-sansa.net/kuuntele/

3 tykkäystä

Itse olen sekä lukenut että kuunnellut Raamattua. Kirjastoista saa Raamatun luettuna CD-levyinä. Yksi levy kestää tunnin, mutta yllättävän paljon materiaalia siihen mahtuu. Se on melko joutuisa tapa käydä Raamattua läpi, jos muutaman tunnin sitä päivässä jaksaa kuunnella.

Raamatun lukemiseen minulla ei ole kikkoja. Jotkut määrittävät itselleen jonkin määrän lukuja, joita päivässä lukevat.

Itse olen jo lukenut Raamatun läpi ja nyt minulla on ns. kommentaareja apuna tekstin ymmärtämisessä. Suosittelen siis järjestystä

  1. lue/kuuntele Raamattu läpi
  2. sitten lue/kuuntele kommentaarin kanssa, vaikka tuon mainitun Jukka Norvannon opetusten kanssa; muitakin vaihtoehtoja löytyy, kannattaa tutustua kirjaston valikoimiin.
1 tykkäys

Minusta kristillinen kaste on aika hyvä lähtökohta ja katumus (katumuksen sakramentti) on sen uudistamista. Uskon laadusta ja siihen syntymisen muodoista voidaan sitten keskustella ja riidellä paruusiaan asti, mutta ehkä, kenties tuosta kasteesta ja katumuksesta kaikki kristityt ovat samaa mieltä.(?)

2 tykkäystä

Edit. Liikaa henkilökohtaisia asioita. Kiitos tykkääjille.

3 tykkäystä

Uudestisyntyminen ja uudestisyntymisen peso (loutron, ei baptizo) ja Pyhän Hengen uudistus ovat kaikki samaa. Pyhän Hengen työ on kaste Kristukseen, eli vedetön kaste. Sen merkiksi asia julistetaan ulkopuolisille vesikasteessa, eli todistuksenakin, kaikille.

Tiit 3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

1 tykkäys

Peso, on pesu, kylpy, kaste (Tiit:3:5) JA sana on aina yhdistävä, eli Pyhän Hengen uudistavan Hengen saaminen. Synnintuntoiselle Saulille sanottiin:
“Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.” (Apt.22:16). Uudestisyntymisen paikka on, kristillinen uudenliiton kaste.

Edelleen: Ef.5:25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta
26 pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla [Joh. 3:5; Tit. 3:5]

Kielitieteellinen, kieliopillinen perustasi ei palvele eikä selityksesi ole edes kieliopillisesti pitävä.

Sikäli kun tarkoitat jälkimmäisiä esimerkkejä, ne ovat täysin vääristäviä tai eivät ole mitään, koskien uudestisyntymistä ja kastetta.

Käsitykseni mukaan Tiit.3:5, puhuu siis, että Pyhän Hengen uudestisyntymisestä/luomisesta pesun ja Hengen uudistuksen kautta. Ei siis jatkuvaa prosessia. Kasteesta sanotaan kaksi asiaa: pesu joka puhdistaa ja 2. siinä tapahtuu uudestisyntyminen.