Tuo ns perkele on kyllä hieman surullinen hahmo, kun yritys on mitä ilmeisimmin kovaa, mutta aina riittävän pitkälle mentyä tulee stoppi. Ilmeisesti se käsittää että jotain pitäisi tehdä, muttei sitten voikaan tehdä kuin pikkuista kiusaa. Varmaan syö perkelettä moinen tilanne. Demonit eivät nähtävästi pääse yhtään sen pitemmälle, kun eivät pysty tekemään sitäkään vähää kuin pomonsa.
Uudestisyntyminen on käsitteenä mielenkiintoinen. En tiedä, mitä se pitää sisällään -tarkalleen ottaen - mutta mitä ilmeisimmin uudestisyntyminen ei kuitenkaan vaikuta ihmiseen muuten kuin sellaisella hengellisellä tasolla, jota ei voi havaita.
Uskoontulo voinee olla merkittävä henkinen kokemus, joka on selvästi aistittavissa ihan tunnetasolla, mutta kuinka kauan kestänee, että ns krapula iskee ja kaikki on taas kuin ennenkin.
No näitä käsitteitä käytetään vähän eri merkityksissä.
On myös suuntauksia, joissa uskoontulon tai uudestisyntymisen hetken kertominen ja sen jatkuva muistelu on ylikorostunutta. Jos fokus on siinä, että “kaikki muuttui silloin”, voi tulla tuo krapula helpommin ja useammalle.
Tervettä kristillisyyttä on sellainen jossa usko nähdään jatkuvana prosessina ja joka ei vaadi jotain tiettyä kaavaa siinä miten se usko ihmiseen tuli ja miltä tuntui.
On paljon uskovia, jotka tietävät milloin alkoivat uskoa, ja ehkä kokivat suuria tunteita silloin, mutta joiden arki on “lähes niinkuin ennenkin”. Mutta vain lähes, sillä ratkaisevaahan on mihin ihminen turvaa ja minkä varaan elämänsä rakentaa. Jos ennen esim. kaikkein merkittävintä oli pankkitilin saldo tai arvostettu asema yhteiskunnassa tai olympiavoitto tai nautintojen perässä juokseminen niin Jumalan tullessa elämään arvojärjestys on muuttunut. Kaikki ei murenekaan siihen, jos ei em. tavoitteita saavuta. Tärkeintä on sisäinen rauha ja luottamus. Esim. näin moni kuvaa muutosta.
On paljon uskovia, joilla ei ole kokemusta ihmeellisestä uskoon tulosta. He ovat aina olleet kristityitä, ja sillä tiellä on ollut vaiheita monenmoisia.
Uskoon tulo ei vielä ole uudestisyntymä. Kun ihminen on uudestisyntynyt, on koko syntinen luonto riisuttu pois. Jumalan yhteydessä oleva ihminen ei ENÄÄ tee syntiä. Uudestisyntynyt ihminen on etsinyt ja siten astunut Jumalan valtakuntaan jo tässä ajassa.
Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
1.Joh.1:8-9: “Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”
Nähdäkseni olet enemmän tai vähemmän väärässä. Uudestisyntymä tapahtuu kasteessa, kun Henki uskon ja veden kautta synnyttää ihmisen uudeksi, Jumalan lapseksi ja taivaan kansalaiseksi.
Ja voisi lisätä tämänkin: Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. (1Jh2:1)
Tuossa kohdassa Johannes puhui vielä uskovalle ihmiselle joka ei ole Jumalan yhteydessä. Miksi muuten hän heti perään kehoitti tunnustamaan synnit jotta niistä voisi puhdistua/vapautua? Jeesus tekee ihmisen todella vapaaksi. Kyseessä on prosessi joka saa päätöksensä ahtaalla portilla.
Totuuden Henki JOHDATTAA ihmisen kaikkeen totuuteen. Ei niin että totuus tulisi jollain vippaskonstilla (kaste, uskoon tulo…) ihmisen sisimpään
Vuosien varrella käymieni keskustelujen jälkeen oli jo tullut siihen luuloon, että kuvaamasi kaltainen ‘tila’ on täysin mahdoton ihmiselle. Onko nyt kuitenkin niin, että joku voi tällaisenkin ‘tilan’ saavutta?
Mielenkiintoisesti ristiriitaisia nuo kirjoitukset. Toisaalla sanotaan, että syntiä ei saateta tehdä ja toisaalla taas että saatetaan. Ahaa, nyt luin nuo TeeMossen tarkennukset…
Mielenkiintoista… Olisiko todellakin mahdollista, että ihmisen sisin muuttuisi noin perusteellisesti? Vai onko joillakin vain sellainen luonne, joka adaptoi helpommin syntien välttämisen?
Perin mielenkiintoista olisi myös tietää, kuinka käy uudestisyntyneen ihmisen seksuaalivietille. Loppuuko itsetyydytys ja fantasiointi jne…
Entäpä heterouudestisyntyneen automaattinen reaktio vastakkaiseen sukupuoleen (viehättävät yksilöt aiheuttavat suuremman rektion)? Siis tahdosta riippumattomat tunnereaktiot, jotka tapahtuvat noin sekunnissa visuaalisen ärsykkeen saamisesta. Asia on mielenkiintoinen siksi, että Raamatussa mainitaan myös ‘sydämessä tehty huorinteko’. Mitä on naisen katsominen himoiten? Täytyykö olla kunnolla kiihottunut vai riittäkö vain se, että aivot tekevät skannauksen ja toteavat jonkun viehättäväksi nimenomaan vastakkaisen sukupuolen edustajana?
Sanotaanko näin, että juuri uudestisyntymä on uskoontulo, tähän monet kasvavat iänmyötä, mutta on niitäkin, jotka tuhlaajapojan tavoin palaavat Isän tykö.
Täysin synnittömiä meistä ei tässä ajassa tule, sanoohan Jeesus, joka esim. himoiten katsoo naista/ miestä, on tehnyt synnin.
Tässä ovat veljet ihan oikein ojentaneet sinua monin tavoin ja ihmettelen myös kirjoituksiasi, mistä olet oppisi ammentanut?
Kummastelen kovin että täällä ihmiset puhuvat että Jumala on kaikkivaltias mutta yhtäkkiä Hänellä ei olisinkaam voimia vapauttaa ihmistä synnistä. Kyllä Jumala voi vapauttaa ihmisen synnistä kokonaan. Kivulias prosessi se tosin on ihmisen lihalliselle ajatusmaailmalle joten harvat sitä lähtevät janoamaan. Autuaita ovat ne jotka janoavat vanhurskautta eli Jumalalle kelpaamista. Synti ei kelpaa Jumalalle.
Mitä tulee tuohon äkillisen himon tuntemiseen vastakkaista sukupuolta kohtaan niin siitäkin, kuten kaikesta muustakin voi Jumalan avulla vapautua. Tiedän mistä puhun, olen päässyt armosta sille tielle. Vanhurskauden etsiminen tiellä synnilliset himot vain kuolevat. Kyseessä on lihan kuoleman tie joka on, kuten sanoin kivulias. Äärimmäiseen kivulias. Nykyään voin katsoa naista jolla on viehättävät piirteet ja huomata vain kauneuden ja ihailla sitä tuntematta seksuaalista himoa. Joskus harvoin tosin tulee vielä vääriä himon ajatuksia mutta koko ajan vähenemään päin. Kun olen ahtaan portin läpäissyt en tunne enää lainkaan väärää himoa. Vanha ajatusmaailma on kuollut ja uusi tullut. Kuten raamattukin asian sanoo, tulemme jo tässä ajassa Jeesuksen kaltaisiksi, ehjiksi. Täydelliseen tulokseen.
Kyse on siitä kuinka moni lähtee tuolle kivuliaalle lihan mielen kuoleman tielle sillä se on ensinnäkin kivulias ja toisekseen siinä tiellä joudumme luopumaan koko vanhasta luonnostamme. Monelle vanha luonto on rakkaampi kuin Jumala. Siksi ahtaalle portille ei ole tungosta
Ja Jumala voisi myös saman tien hävittää kaiken pahan maailmasta. Jos Hän ei tee sitä, onko jotenkin ihmeellistä, että Hän sallii meidänkin kilvoittelevan?
Nuo synnistä täydellisesti vapautuneet ihmiset ovat varmasti Jumalalle ihan mahdollisia tehdä, mutta ikinä ei ole tullut sellaista vastaan. Eikä sinunkaan lähipiirissäsi liene sellaisia, jotka eivät missään rikkoisi toisia tai Jumalaa vastaan. Turha fantasioida asioista, joita Jumala ei ole luvannut.
Jumala kyllä voisi pahan poistaa maailmasta. Jos jokainen ihminen yksilö kerrallaan lähtisi vanhurskauden etsimisen tielle, maailma olisi lopulta paratiisi. Ongelmana onkin että valtaosa ei tahdo käydä tuolle tielle.
Ei ole kyse mistään fantasioinneista. Tunnetko minut ja lähipiirini niin hyvin että voit sanoa millaista porukkaa siihen kuuluu?
Raamattu kyllä MONESSAKIN kohtaa lupaa että syntinen luonto riisutaan kertakaikkiaan pois.
No en lähde asiasta kinaamaan, mutten myöskään ajattele, kuten kirjoitit.[quote=“cymbus, post:110, topic:1668, full:true”]
Uudestisyntyminen on kasteessa ja siihen ei kasveta, vaan se on kertakaikkinen.
[/quote]
Perustelen asiaa miten olen tämän asian Raamatusta ymmärtänyt, vaikka tiedänkin miten sen tunnustuskirjat selittää.
Jeesus puhuu tästä mm. Nikodeemukselle Joh.3<
Samoin Matt.3: 11, Apt.2: 1- 4.
Koen asian niin, että ihminen uskoontultuaan siis uudestisyntyy Pyhän Hengen kasteella, jonka Jeesus lupasi seuraajilleen lähettää, poismenonsa jälkeen ja näinhän tuo Apt.2 kertookin, samoin kuin keskustelu Nikodeemuksen kanssa.
Kasteessa saamme uudestisyntymisen peson (pesun), jonka joko otamme käyttöön tai jätämme käyttämättä, koska ihmiselle on annettu vapaa tahto tehdä mielensä mukaan.
En osaa varmasti selittää asiaa teoloogisesti oikein, kun en ole teologi, mutta ymmärrän asiaa oman kokemukseni kautta, (toisten kokemuksia en voi arvioida) ja todellakin olen kokenut uudestisyntymän Pyhässä Hengessä, jonka paitsi itse, myös ympärilläni olevat ihmiset huomasivat.
Sinä siis et usko, että Jumala voi poistaa pahan ilman vitkuttelua ja jossittelua?
Tiedän, että olet ihminen. Se riittää varsin pitkälle. Toki voi olla niin, etten vain ole ikinä tavannut “oikeaa kristittyä”. Mutta luulisi, että sellainen jostakin olisi löydettävissä. Mistä? Oletko itse jo synnitön? Millä tavalla se ilmenee?
Et vastannut kysymykseeni;[quote=“batos, post:12, topic:1693”]
Tässä ovat veljet ihan oikein ojentaneet sinua monin tavoin ja ihmettelen myös kirjoituksiasi, mistä olet oppisi ammentanut?
[/quote]
Olen keskustellut näin ajattelevien ihmisten kanssa, jotka siis kertovat olevansa synnittömiä, mutta olen myös huomannut, että tiet johtavat Lindemannin sivuille, kuulutko siis heihin ? http://jeesus-on-herra.com/