Onko tässä ketjussa jo mainittu Raamatun allegorinen lukutapa? Se on jo ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana olemassa ollut Raamatun erittäin tärkeä hengelliseen kasvuun opastava aspekti. Sitä on ihan suotta väheksytty sittemmin.
Gregorius Suuren tutkielma Jobin kirjasta on yksi kattavimpia allegorisen lukutavan esityksiä, siitä löytyy avain lähestulkoon koko Raamatun lukemiseen vaikka kommentaari on kirjoitettu Jobin kirjasta.
Jos jo 6. ja 7. vuosisadalla Kristuksen jälkeen kirkossa oli selvää että kun Raamatussa sanotaan että joku kansa on Jumalan kansan vihollinen ja kirottu, kyseessä ei ole vihapuhe mitään kansaa vastaan vaan koko Raamatun läpi kulkevan tarinan valossa sillä on merkityksensä hengellisessä kasvussa, niin luulisi kristittyjen 2000-luvullakin ottavan onkeensa nämä opit.
Tuntuu kuitenkin että kristinusko on alkanut aika paljon väljähtymään nykyaikaa kohti, hengellisyyden harjoittaminen on muuttunut teoreettiseksi ja syvällinen mietiskelyulottuvuus hävinnyt marginaaliin.
Jos Israel kasvoi ja kehittyi Jumalan tuntemisessa eläessään aivan tavallista heimoelämää sotineen ja aluekiistoineen, niin uusi liitto on sitä että enää ei Jumalan kansan tule taistella ihmisiä vastaan vaan niitä henkivoimia vastaan jotka pidättävät ihmistä elävästä yhteydestä Jumalaan.
Uudessa liitossa mikään kansa tai kukaan ihminen ole Jumalan kansan tai Jumalan vihollinen.