Minulle on vieläkin vähän epäselvää se vihapuheen merkitys käsitteenä. Tai oikeasti tiedän sen “virallisen” määritelmän.
Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa (R 97 20) vihapuhe on määritelty seuraavasti:" Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansalaismielisyyttä kuin vähemmistöjen, siirtolaisten, ja siirtolaistaustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan.
Jos sanon, että “ryhmä x on ryhmänä tehnyt y” tai “ryhmän x edustajat keskimäärin useammin tekevät y kuin ryhmän z edustajat”, niin tämä voi olla tilastollinen tosiasia tai pelkkä numero. Jos tämä levittää vihaa tai lietsoo vihaa tai edistää vihaa tai oikeuttaa vihaa, niin se on lukijan reaktio. Eli vihapuheen käsite olettaa, että kun jossain sanotaan, että “ryhmäläiset x ovat y:n tekijöitä”, ja tästä joku päättelee, että “ryhmää x saa potkia päähän”, niin vastuu on tiedon antaneella taholla eikä johtopäätöksen tehneellä taholla.
Teoriassa on siis mahdollista mielivaltaisesti kriminalisoida kaikki toteamukset kaikista ryhmistä. Niin kielteiset kuin myönteiset, koska myös myönteisiä voidaan pitää pelkistävinä ja leimaavina stereotypioina. “Kenialaiset ovat nopeita juoksijoita.” “No hah hah hah, tietenkin, koska hitaammat söi leijona.” Eli ainoa oikea suhtautuminen ihmiseen tai yksilöön on eräänlainen äärimmilleen viety radikaali autonomia ja individualismi, joka kiistää ja kieltää kaikki vertailut ja luokitukset.
Loppuun asti vietynä koko vihapuheen käsite johtaa siihen, että sen käyttäjä voi sanoa järjelleen hyvästit. Sen taustalla on niin rajuja ja absurdeja myyttejä ja sellaista totalitaristista väkivaltaa todellisuutta kohtaan, että enempi tuskin on mahdollista.
Raamattu on, skientologian näkökulmasta, erhettä. Kristinusko on, kunnon salatieteiden näkökulmasta, pelkkää massojen hallintaan kehitettyä huijausta.
Tuollainen tokaisu ei tarkoita yhtään mitään. Paitsi jos sen haluaa heittää pelkkänä provona. Tässä liikutaan vähän sen Jari Tervon tempauksen tasolla, että pudottaa Raamatun lattialle.
*Plätsis!*
Eli entä sitten?
Noin sanomalla siis vain epämääräisella tavalla solvaa Raamattua. Ilman, että kukaan voi siitä päätellä, että mitä se tarkoittaa. Tai tarkoittaako mitään? Onhan sekin yhtä mahdollista, että ei.
Funktionaalisesti Jari Tervon ele ja tuo heitto on yhtä kuin että “Raamattu on skeidaa”.
Jumalalla ei voi olla validia näkökulmaa mihinkään jos ei Jumala kunnioita kaikkien koskaan eläneiden ihmisten radikaalia autonomiaa ja oikeutta tulla käsitetyksi, viitatuksi ja puhutuksi yksilöinä. Jumalan pitäisi myös ymmärtää, että kaikilla koskaan eläneillä ihmisillä on aina ollut omat syynsä toimia niin kuin ovat toimineet ja täysi oikeus olla sellaisia kuin ovat olleet eli löytää itsensä maailmasta sellaisena kuin ovat löytäneet. Jumalan tulisi myös ymmärtää, että ryhmillä voi olla yhteisiä etuja ja oikeuksia, mutta mikään ryhmä ei voi olla velvollinen tai syyllinen.
Meidän pitää muistaa myös, että Toisen maailmansodan yhteydessä natsit eivät murhanneet tai tappaneet ketään tai osoittaneet hyväksyntää kenekään tappamiselle tai sortamiselle. Sen sijaan sortamassa tai tappamassa olivat aina kyseisellä hetkellä toimineet uniikit yksilöt omista uniikeista syistään. Mikään ideologia ei ole koskaan tappanut ketään. Ainoastaan ideologiaa toteuttavat yksilöt ovat koskaan syyllistyneet tuhoisiin tai vahingollisiin ajatuksiin, sanoihin tai tekoihin. Meidän tulee antaa rauhanomaisille ja kunniallisille natseille mahdollisuus, myös postuumisti, sanoutua irti niistä vihamielisistä ääriyksilöistä, joista nykyisin niin valitettavan laajasti levinneet yleistykset ovat peräisin.
Pitäisi lakata leikkiminen asioilla ja päättää yhtäpitävästi, että milloin yksilö on tai ei ole ryhmänsä edustaja, tai missä merkityksessä ryhmän toiminta voidaan attribuoida yksilön ominaisuudeksi tai yksilö katsoa ryhmän toiminnan edunsaajaksi tai siitä yhteisesti vastuulliseksi. Muussa tapauksessa jos ei ladatuilla, avoimilla, monimerkityksellisillä ja määrittelemättömillä käsitteillä trollaaminen lopu, niin se varmaan jatkuu.
Lopulta kyse on siitä, että tuo tapa ajatella hajottaa koko käsityksen todellisuudesta. Trollaamista se on silloin, jos se kohdistetaan osaan todellisuutta, mutta loput todellisuudesta säästetään siltä vailla perusteita tai jonkin erityisen säännön avulla. Ja tämän voi koska vain näyttää toteen yrittämällä soveltaa sitä koko todellisuuteen.
Jos tosi ja epätosi ei määrittele vihapuhetta, ja sanojan intentio on aina sanojan oman ilmoituksen varassa, niin vihapuheen määritelmä on tulkitun intention varassa. Ja intentiota voi olla tulkitsemassa pahantahtoinen ja puolueellinen taho. Eli siitä tulee mielivallan ylistystä. Jolloin toteamus, että “Raamatussa on paljon vihapuhetta”, on eräänlaista individualistin mielivallasta nautiskelua.
Tämä voidaan välttää jos esitetään tarkkaan kaikki ne asiat, mitä oikeasti saa sanoa jonkin liikkeen, ryhmän tai henkilön toiminnasta. Silloin kukaan ei voi “hipoa”, “lähennellä” tai “tavoitella” vihapuhetta tai sen rajoja, vaan kirjasta voidaan tarkistaa, että täyttyikö vihapuheen tieteellinen kaava.
“En pidä siitä, että monet ryhmän x edustajat syyllistyvät tekoon y, vaikka en kykenekään erottamaan ryhmästä x niitä, jotka tekoon ovat syyllistyneet. Joten pidän perusteltuna olla varovainen kaikkien ryhmän x edustajien kanssa tai pitää mielessä, että saatan olla tekemisissä potentiaalisen tai aktuaalisen syyllisen kanssa.” Maalaisjärkeä vai rikos ihmisyyttä vastaan? Ihmisyys = radikaali individualismi.
Jolloin nykyihmisen vastalause Raamattua kohtaan on se, että Jumala katsoo kansat ja ryhmät kollektiivisesti vastuullisiksi. Joka on väärin vain siitä oletuksesta lähtien, että ihminen on olennaisesti, ontologisen myytin mukaan, autonominen yksilö, joka oman mielensä pohjalta käytännössä luo itsensä.
Kun taas Raamatun ajattelu kiistää ontologisen myytin ihmisen kohdalla ja esittää, että ihminen on olemuksellisesti sitä yhteisöä, minkä osa hän on. Jolloin kääntyminen uskoonkaan ei ole yksilön valinta tietyn teon tai tosiasian suuntaan, vaan sidosryhmän vaihtaminen, jotta yksilön osaksi tulisivat hänen uuden ryhmänsä ominaisuudet. Jolloin hänet tietenkin tuomitaan sen mukaan.
Tämän mukaan “Raamatun vihapuhe” ei ole objektiivinen tosiasia, eikä edes arvostelma, jonka kukaan Raamattuun sen omista (tai kirjoittajien) lähtökohdista uskova voisi allekirjoittaa. Vaan se on Raamatun ulkopuolisen, sille vieraan, vihamielisen tai ainakin vastakkaisen ideologian tekemä arvio siitä.
Tl;dr:
So what?
Eipä ole tällainen tulkinta juolahtanut mieleen. Kiitos hyvistä nauruista rippikoululaisille.