Vastaan tänne, koska asia koskee nimenomaan vanhoillislestadiolaisuutta.
Minäkin olen pannut merkille, että vanhoillislestadiolaisissa on tosi ystävällisiä ja ahkeria ihmisiä. Mutta toinen puoli sitten on juuri heidän keskinäinen kontrollinsa, josta ei voi kyllä kovin hyvää sanoa. Minusta on aika kuvaavaa, kun vl-kirkkoherran tytär kirjoitti isänsä syntymäpäivän muistokirjoituksessa, että hänen isänsä tekee oman työnsä ohella Jumalan valtakunnan työtä. Siis kirkkoherran työ ei ole Jumalan valtakunnan työtä!!!
Kun tuolla aiemmin oli puhetta, miksi kirkko ei voi mitään srk:laisille, niin sehän johtuu osin siitä, että he “ajavat kaksilla rattailla” kirkossa. He uskovat, että pelastus on vain heidän joukossaan ja ovat sitten kirkossa “vain töissä”. Kirkossa voi osallistua naispapin pitämään messuun, vaikkei oikeasti pidä naista edes pappina. Vl-kirkkoherra voi vaikka erottaa tehtävästään alaisen, joka ilmoittaa, ettei pidä naispappia pappina. Onhan se aika ristiriitaista, kun erottaja ei itsekään pidä naispappia pappina.
Olen tähän asti korjannut ihmisille heidän käsitystään, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole lahko vaan uskonsuunta. Kuta enemmän mietin heidän käytäntöjään, niin sitä enemmän se alkaa lahkolta kuulostaa.