Vielä tuli mieleen ajatellessani tuntemaani vanhoillislestadiolaisuutta ja kaikkia muitakin suuntia ja lahkoja, että kaikille kristityille (eikä vain luterilaisille) kuuluu kilvoitus lain ja evankeliumin ihanasta erosta.
Kuitenkin tulee ymmärtää, että laki ja evankeliumi kuuluvat myös aina yhteen: Ei ole armoa ilman lakia (synnintunto ja tunnustus) eikä lakia ilman evankeliumia (julmuutta olisi).
Kunhan vain omaksumme uskonelämäämme kultaisen säännön, etteivät pyhitys ja hyvät teot ole välttämättömät autuuteen.
Usko tulee kuulemisesta | Päivämies
Yllä olevassa linkissä vuodelta 2016 Päivämiehen pääkirjoitus. Siinä ei nyt varsinaisesti kielletä Raamatun lukua. Mietin, että ajat ovat muuttuneet tältäkin osin. Minä tiedän tapauksia, että ainakin 1980 - 1990 luvulla joutui ihmisiä puhutteluun, jos oli kokoonnuttu Raamatun tutkimiseen, siis tämä koski rivilestadiolaisia.
Mun muistin ja käsityksen mukaan, vanhoillislestadiolaisuudessa painotettiin nimenomaan tuota Roomalaiskirjeen “Usko tulee kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”. Pääpaino vielä tuossa lihavoimassani alkulauseessa. Sen tähden he uskovat niinkuin uskovat, “henkiopiksikin” sitä nimitettiin jollain keskustelupalstalla. Oleellista on kuulla evankeliumi oikean uskovaisen suusta eli heidän mukaan vanhoillislestadiolaisen. Evankeliumi typistyy synninpäästösanoihin. Ei toki huono asia synnin hädässä olevalle, onhan näitä erilaisia uskoontulorituaaleja muillakin kristityillä. Mutta onhan se evankeliumi muutakin.
Puhujia voi olla ihan maallikoitakin. Heidät asetetaan tehtäväänsä. Siunataan puhujiksi. Pitäisikö puhua menneessä aikamuodossa kun en ole enää vuosikymmeniin ollut mukana. Heillä oli lupa lukea ja tulkita Raamattua. Kuulijat uskoivat, että näin Henki pääsee oikein toimimaan. Niin käsitin. Sen tähden se mitä sieltä puhujan suusta tuli, sitä ei kyseenalaistettu. Eihän ollut sopivaa kyseenalaistaa Pyhää Henkeä. Näinhän minä en usko. Uskon, että Pyhä Henki on sitoutunut Jumalan sanaan ja kun sitä kuulee tai lukee se on itsevaikuttavaa.
Pitkähkö juttu henkilöhaastatteluineen liikkeen nykytilasta:
Ihan asiallinen juttu kahden ihmisen näkökulmasta. Varmasti heidän tuntojaan jakaa tuossa isossa uskonnollisessa joukossa moni muukin.
Merkittävää on, että liikkeestä ulos tai ainakin reunamille joutuneet sanovat myös että vl-uskossa on kaikesta huolimatta paljon hyvääkin.
Muusikkona ja hengellisen yhteislaulun iki-ystävänä en voi olla ajattelematta että kun laulu mainitaan usein positiivisena asiana tai muistona, se kertoo miten syvä merkitys hengellisissä liikkeissä sillä on. Jumalan sana koskettaa ja yhdistää ikään kuin eri tasolla laulettuna. Sieluun se painuu. Puhutut sanat voivat usein olla liiaksi inhimillisen vallanhalun sävyttämiä. Viestin vastaanottaja toki myös on vajavainen ihminen. Olen huomannut että sama ilmiö näkyy muissakin liikkeissä : monille liikkeistään lähteneille laulut jäävät sydämeen. Siionin kannel, Siionin virret, Sininen laulukirja jne.
Vaikka en toki kannata moderneja näkemyksiä seksuaalisuudesta ja sukupuolista, suhtaudun empatialla kokemuksiin ulkopuolisuudesta ja paineesta joka ylhäältäpäin yksilöihin kohdistuu. Moni on muukalainen “omassa joukossakin”. Syitä on erilaisia, tässä se liittyy tyttönä ja naisena olemiseen.
Nopeasti katsottuna ei uutisissa ole ollut jaettiinko tarroja vai ei. Tai varmasti jaettiinkin, mutta oliko siivouspartioita tms. jotka repivät ne irti.
Ylellä oli kuvat tarroista. Ottavat kantaa näköjään myös e-pillereihin.
Suviseurathan eivät ole vielä edes alkaneet.
Hups, näin vähän sitä seuraa. Ovatko ensi viikonloppuna.
Jos oikein tuon tulkitsen niin tarrakampanjalaisilla on jokin oma alueensa leirintäalueella. Jos se on totta niin sitten heillä on enemmänkin aktiviteettia kuin vain yksi sateenkaarivaunu vai mikä olikaan.
Oululaisen Kalevan uutisen mukaan siellä on havaittu niin häirintää kuin kannustusta. Toivottavasti kummaltakaan osapuolelta ei tule tekoja jotka käynnistäisivät esim. jonkin konfliktin.
Päiv: otsikon loppuosa ei näy, se on “tarra-aktivistien telttaleirissä kerrottiin häirinnästä, mutta myös kannustuksesta”
Tällainen käyttäytyminen ei tietenkään ole millään muotoa hyväksyttävää ja voi olla ainakin osittain jopa rikollista.
Tuon jutun kuvatekstistä:
“levähtämispaikkaa pitävä N.N. kertoo, että lepopaikkaan heitettiin lauantaipäivällä pullollinen virtsaa.”
Siitä saa DNA-näytteen.
Varmasti kampanjalaisten pelot toteutuivat.
Törkeää käytöstä uskovilta.
Tuommoinen käytös sataa valitettavasti kampanjoijien laariin. Sitähän he kerjäsivät. Olisivat vain kaikessa hiljaisuudessa poistaneet tarrat, niin eivät olisi saaneet aktivistit haluamaansa huomiota. Lehdistöähän tämä kiinnostaa kaikkein eniten.
Erityisen huolestuttavaa on, ettei järjestyshenkilökunta puuttunut uhkailuun ja väkivaltaan.
Kyllä. Ja jommassa kummassa iltapäivälehdessä oli että järjestysmies oli sanonut ettei kannata provosoida. Kampanja tulee tarttumaan tuohon kommenttiin jos esim. päätyy tekemään rikosilmoituksen häirinnästä ja ilkivallasta.
Voi kun uskonveljet olisivat osanneet puuttua. Vaikka olenkin perinteisen avioliitto- ja sukupuolikäsityksen kannalla.
Vertailun vuoksi:
Myös näillä festareilla on protestoitu ja järjestäjillä ammattimaisempi ote:
Typerää toimintaa kaikki toisten ihmisten heittely.
Mitä DNA:han tulee, niin tapahtumassa, jossa virtsaa kerätään kymmenien tuhansien vaunujen osalta astioihin, ja jossa virtsaa saa monesta paikasta pullollisen helposti kerättyä, virtsa ei mitenkään välttämättä ole heittäjänsä omaa, jolloin edes DNA-näyte virtsasta ei sellaisessa toimintaympäristössä välttämättä riittäisi indikoimaan rikosoikeudessa vaadittavalla varmuudella sitä, kuka vahingontekijä on ollut. Voisi veikata, että kameroitakin tuolla on kuitenkin saatettu käyttää.
Hiljattain kuulin hiukan tarinoita erään kristillisen kesätapahtuman majoitusalueella olleista tuoreista jäynistä. Oletan, että Suviseuroillakin vuosittain erilaisia pienehköjä kepposia voi olla esiintynyt toisille majoittujille, ottaen huomioon lasten ja nuorten huomattavan suuren määrän siellä. Yleisimmin erilaisia pieniä jäyniä tekevät lapset ja nuoret omille sellaisille ikätovereilleen, jotka kokevat tuntevansa hyvin, ja sen jälkeen voi jäädä odottamaan jotain tulevan vuorostaan teon kohteilta takaisinpäin.
Tapahtumassa on mukana perheet laajasti kaikkine erityislapsineen, joista osan käytöstä on hyvin hankala koulunkaan hallita. Veikkaan, että vahingonteot voivat olla liittyneet erityisesti sellaisiin lapsiin ja nuoriin, joiden kanssa koulullakin voi olla ollut haasteita hallita käyttäytymistä. Tuskin vanhemmat ihmiset ovat ruokaa tai muutakaan käyneet niinkään heittelemässä. Sen sijaan rippileireilläkin rippileiri-ikäisten toimesta kananmunia ja monenlaista muutakin on vuosien varrella lentänyt toisten suuntaan ja toisinaan majoitustiloihinkin. Osa lapsista ei osaa pohtia laajamittaisesti tekojensa seurauksia, jonka takia rikosoikeudellinen vastuuikä on Suomessa 15 vuotta, eikä nuorempi.
Ystäväni väitti kerran nähneensä maailman suurimman tupakkaringin.
Paikkana Oulunsalon rauhanyhdistyksen piha.
En ole sanomassa tupakointia synniksi mutta ihmetyttää sen suosio.
Se on ollut heidän omaa virtsaansa. Ei jostain random bajamajasta voi varastaa virtsaa, ei vain voi.
Ehkä on ollut, ehkä ei. En tunne asiaa ollenkaan. Pohdin vain yleisellä tasolla, että tuon tyyppisen tapahtuman tapauksessa syyllisyyskysymys tuskin ratkeaisi pelkällä DNA-näytteellä. Suomen lain mukaan rikoksesta voidaan tuomita vain, jos vastaajan syyllisyydestä ei jää varteenotettavaa epäilyä. Jos jonkun DNA tunnistettaisiin virtsanäytteestä ja sen lisäksi kyseisestä henkilöstä olisi myös otettu jostain syystä tämän aiemman henkilöhistorian aikana DNA-tiedot ylös poliisin rekisteriin niin, että tiedot voitaisiin yhdistää, epäilty voitaisiin kutsua kuultavaksi. Jos hän kuultaessa kertoisi, että hän on kyllä osallistunut tapahtumaan ja tapahtuman aikana useamman kerran myös pissannut urinaaliin (näitä on nykyään myynnissä myös henkilökohtaisina pienikokoisina versioina sekä naisille että miehille, joista virtsan voi myöhemmin tyhjentää eteenpäin). Jos henkilö vielä kertoisi, että virtsa ei ole ollut ainakaan koko ajan lukkojen takana - ja kiistäisi itse virtsaa mihinkään vahingontekoon käyttäneensä, aika herkästi pelkkä DNA-näyte ei riittäisi osoittamaan henkilöä syylliseksi. Silloin voisi jäädä varteenotettava epäilys siitä, että vahingontekijä voi olla joku muu. DNA tukee kyllä epäilystä, jos on muutakin näyttöä (esimerkiksi kuva-aineistoa, henkilötodistelua tai vaikka sormenjälkiä), mutta ainoana näyttönä se ei ole kovin vahva sellaisessa kontekstissa, jossa pihoihin ei saisi virtsata, eikä vesivessojakaan juuri ole, ja jossa ihan oikeasti moni virtsaa erilaisiin säiliöihin. Vahingontekoon osallistumattoman ihmisen DNA:ta on suhteellisen helppo levittää verrattuna esimerkiksi siihen, miten vaikeaa sormenjälkeä on siirtää toisen omaisuuteen vieraaseen paikkaan.
Mutta nyt mennään ohi ketjun varsinaisen aiheen, enkä jatka tästä sivuaiheesta enempää.
Nyt on julkaistu saldo tarra-aktivistien tekemistä rikosilmoituksista. Se on iso. Varmasti isoin rikosilmoitusmäärä koko Suviseurojen historiassa.
7 on tehnyt,
4 aikoo tehdä,
11 harkitsee rikosilmoituksen tekemistä
Nyt itse asiassa kun ajattelee onkohan Suomen hengellisten kesäjuhlien kautta aikain suurin rikosepäilysuma.
Tekivät väärin kun menivät tarroineen juhlille, mutta käsitystäni muuttaa se, että tuon artikkelin mukaan olivat saaneet viesteillä uhkauksia jo ennen juhlia. Onko vl-porukassa niin paljon kuumakalleja, jotka päätyvät uhkailuun. On eri asia kritisoida ehkäisykieltoa somessa kuin tulla tärvelemään juhlatelttojen pylväitä tarroilla.