Noin on, ja älypuhelin on nykyisin myös sekä työ- että opiskeluväline, josta pystyy katsomaan videoita. Vaikka kaikkea voi laitteilla teknisesti katsoa, käsittääkseni oppi voi silti ohjata kuitenkin katsomisen sisältöjä - tai ennen kaikkea sitä, millaista sisältöä ei silti haluta katsoa.
Olin ajatellut, että en kuuntele suviseuroista yhtään seurapuhetta. Sitten kuitenkin kuuntelin kaksi puhetta aivan uteliaisuuttani. Huomasin, että ei sekään liike pysy aivan samanlaisena. Minulla on ollut käsitys, että siinä liikkeessä maallikoille ei suositella itsenäistä Raamatun lukemista, vaan heidän pitäisi kuunnella sen tulkintaa oman liikkkeen puhujan suusta eli seuroissa.
Puhuja sanoi iloitsevansa siitä, että näkee jossain kodissa käytössä kuluneen vihkiraamatun. Samoin hän viittasi useampaan eri raamatunkohtaan ja tulkitsi niitä hyvin samaan tapaan kuin olen muualtakin kuullut niitä tulkittavan. Hän piti lasten kannalta huolestuttavana sitä, että vanhemmat lakkaavat käymästä seuroissa (kirkosta ei ollut mitään puhetta). Puhe oli aivan ymmärrettävää toisin kuin edellisen kerran (vuosia sitten) kuunnellessani. Syntien anteeksiantoa toistettiin peräjälkeen, mutta ei niin paljon kuin joskus aikaisemmin. Ei mennyt ihan siihen pisteeseen, että olisin ajatellut, että lopeta jo, kyllä tuli selväksi. Yleisöstä ei kuulunut kiikaamista, jota joskus ammoin on kuulunut puhujan lietsotessa.
Tiedän toki, että puhuessaan Jumalan valtakunnasta ja uskovaisista sekä parannuksenteosta he tarkoittavat nimenomaan srk:n porukkaa. Ilmeisesti he eivät vieläkään hyväksy, että missään maailmankolkassa olisi oikeita uskovaisia, jotka eivät ole kuulleetkaan SRK:sta.
“Ainoa oikea” on siksi aika vaarallinen tulkinta, että heidän porukasta moni erotessaan panee kaikki muut kristilliset porukat aivan samalle viivalle mm. islaminuskon kanssa, väärä mikä väärä. Onneksi löytyy kuitenkin poikkeuksia, jotka löytävät tiensä toiseen kristilliseen järjestöön.
2 tykkäystä
Tarkoittaako tuo jonkinlaista hurmoksellisuutta, jollaisesta olen kuullut lestadiolaisten piirissä? Sääli että liike, jossa olisi muuten paljonkin hyvää pitää itseään ainoana oikeana pelastettujen joukkona, mikä on ajatuksenakin absurdi. Synnin ja siitä tehdyn parannuksen korostus on aivan 100% tasolla, mikä vääristää kokonaiskuvaa kristinuskosta, jos päähän ei mahdu mitään muuta. Olen joskus kuunnellut radiosta heidän tilaisuuksia, lähisukulaisissa on liikkeeseen liittyneitä avioliiton kautta, joten hiukan sivusta tiedän tapoja.
Kyllä, nimenomaan hurmoksellisuutta tarkoitan. Ymmärtääkseni kaikki heikäläisetkään eivät välttämättä pitäneet siitä.
1 tykkäys
Alueellisia erojakin voinee toki olla, mutta itse en ole ymmärtänyt sitä, mihin ajatus perustuu siitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa ei pidettäisi itsenäistäkin Raamatun lukemista suositeltavana (kunhan osallistuu myös aktiivisesti yhteisön yhteisiin kokoontumisiin). Olen kuullut aika monta vanhoillislestadiolaisen pitämää opetusta, jossa on kehotettu ihmisiä lukemaan itse Raamattua. Päivämies-lehdessäkinon julkaistu valtakunnallisesti vuosien ja vuosikymmenten varrella artikkeleita pääkirjoituspalstaa myöten, joissa Raamatun kuluttamiseen lukemalla on kannustettu. Näistä joitain olen lukenut. Toki tähän voisi aktiivisemminkin kehottaa, mutta ei Raamatun lukemiseen kannustaminen vanhoillislestadiolaisuudessa mitenkään olematonta ole esimerkiksi liikkeen päämedian eli Päivämies-lehden kirjoitusten perusteella.
Otetaan esimerkiksi vaikka Päivämiehen pääkirjoitus tammikuulta 2017 otsikolla “Raamatun lukeminen on ajankohtaista”, jossa opetettiin mm. seuraavasti:
"Erityisen ajankohtaista on pitää esillä uskonpuhdistuksen kahta pääperiaatetta: Raamattu on uskon ja elämän korkein ohje ja ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen ansion tähden. Raamatun sanoma on yhtä tarpeellinen ja ajankohtainen kuin 500 vuotta sitten.
Maallistunut aikamme haastaa kirkon ohella yksittäisen kristityn. On yhä tärkeämpää pysähtyä yksittäin ja yhdessä Jumalan sanan äärelle. Jumalan sanan lukemisen ja kuuntelemisen hyödyt ovat verrattomat. Apostoli Paavali kirjoittaa nuorelle työtoverilleen Timoteukselle: ”Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.” (2. Tim. 3:15–16.)"
Ainakin raamatunkäännöksenä suositeltiin 1970-1980-luvuilla vain 1776 vuoden Biblia-käännöstä, liekö nytkin käytössä. Ja kyllähän lestadiolaiskodeista tuo raamatunkäännös löytyi varmaan lukemista varten. Toki saarnamiehillä oli oma auktoritäärinen selitysoppi ja heitä piti kuunnella ja jos ei kuunneltu, niin parin vanhemmistoveljen kanssa pakotettiin hoitokokoukseen, jossa eksynyttä ojennettiin.
1 tykkäys
En ole liikkeeseen koskaan kuulunut, mutta ymmärtääkseni aiemmin on käsketty kuunnella nimenomaan saarnamiesten selitystä eri raamatunkohdista. Itse olen päätellyt, että tämä oli sen takia, että seurakuntalaiset eivät kyseenalastaisi srk:n johtoporukan keksimiä “isien perinnäissääntöjä” (hiuksia ei saa värjätä, ei korvakoruja j.n.e.) , koska niille ei löydy perusteita Raamatusta.
1 tykkäys
Yksi tekijä on myös se, että tutkimusten mukaan vanhoillislestadiolaiset lukevat itsenäisesti Raamattua huomattavasti harvemmin kuin muiden herätysliikkeiden väki. He eivät tyypillisesti vaikuta pitävän sitä erityisen tärkeänä. Juontaako tämä sitten jostain aiemmasta opetuksesta vai ei, siitä en tiedä.
SRK on julkaissut Trio-Raamattuja ja Uusia testamentteja, joissa on samalla aukeamalla rinnakkain 1776(1882), 1938 ja 1992 käännökset. Itselläni on tuollainen kätevä Uusi testamentti, painovuosi 2010. Sen esipuheessa todetaan että uudempia käännöksiä tulisi lukea ja tutkia “vanhan käännöksen hengessä”, (lukemalla kaikkia kolmea käännöstä rinnakkain), ja että nimenomaan lapsi- ja nuorisotyössä näin oli jo menetelty. Omakohtaista kokemusta asiasta minulla ei ole.
1 tykkäys
Ei yhtään hullumpaa painaa tuommoinen Raamattu. Pelkkä 1776 -vuoden painos olisi kyllä sen verran hankala nuoremmille ja varmasti vanhemmillekin, että ihan viisasta on olla uudemmat käännökset apuna, että ymmärtäisi, mistä on kysymys. Minulla on1938 ja 1992 -käännökset. Tykkään edellisestä, koska se on meidän vihkiraamattu ja toisaalta moni ulkoa opittu paikka on siitä käännöksestä
En ole nähnyt aiheesta koskaan yhtään ikä- ja koulutusvakioitua tutkimusta aiheesta. Onko sellaista tehty? Tarkoitan sellaista tutkimusta, jossa verrattaisiin saman ikäisiä vastaavalla koulutuspohjalla.
Joissain herätysliikkeissa on tyypillisempää korkeakouluttautuneisuus ja ylipäätään kirjallisuuden lukeminen, toisissa taas on paljon lapsia ja nuoria, ja ammatit ehkä enemmän käytännön ammatteja ja koulutuspolutkin ehkä keskimäärin erilaisia.
Pohjoisen lestadiolaisissa liikkeissä on painotettu uskon tulemisesta kuulemisesta (Room. 10:17). Niissä Raamattua pyritään usein kuuntelemaan. Seurat, joissa myös Raamattua luetaan ääneen, voivat olla kolmesti viikossa.
Kuulemisen painottaminen ei tarkoita sitä, etteikö olisi kehotettu myös lukemaan. Raamatun lukemisen käytännön esteenä voi olla monella se, että muuta tekemistä arjessa on niin paljon ja aikaa on rajallisesti. Jos lestadiolaisperheessä on paljon lapsia, ja ansiotulojakin pitää saada riittävä määrä ison perheen elatukseksi (Suomessa etuusjärjestelmä ei tue suurten lasten määrää; suurperheissä tulosidonnaiset tuet jäävätkin usein saamatta, vaikka perhe eläisi köyhyydessä. Esim. Kelan maksamassa oppimateriaalilisässä on samat vanhempien tulorajat, on lapsia 1 tai 10, vaikka 10 lapsen menojen jälkeen vanhemman tuloista ei ole yleensä yksittäisen lapsen menoihin yhtä paljon jäljellä kuin 1 lapsen perheissä) ei siinä kauheasti perheissä välttämättä aina jää ylipäätään vapaa-aikaa, eikä vähäisiä vapaita tunteja ja minuutteja viikosta välttämättä priorisoida itsenäiseen Raamatun lukemiseen. Mutta jos käy kolmesti viikossa seuroissa ja kuuntelee lisäksi hengellistä ohjelmaa myös radiosta, voi tulla kuulleeksi sanaa silti säännöllisesti, vaikkei itsenäisesti niin tulisi luettuakaan.