Noin on, ja älypuhelin on nykyisin myös sekä työ- että opiskeluväline, josta pystyy katsomaan videoita. Vaikka kaikkea voi laitteilla teknisesti katsoa, käsittääkseni oppi voi silti ohjata kuitenkin katsomisen sisältöjä - tai ennen kaikkea sitä, millaista sisältöä ei silti haluta katsoa.
Olin ajatellut, että en kuuntele suviseuroista yhtään seurapuhetta. Sitten kuitenkin kuuntelin kaksi puhetta aivan uteliaisuuttani. Huomasin, että ei sekään liike pysy aivan samanlaisena. Minulla on ollut käsitys, että siinä liikkeessä maallikoille ei suositella itsenäistä Raamatun lukemista, vaan heidän pitäisi kuunnella sen tulkintaa oman liikkkeen puhujan suusta eli seuroissa.
Puhuja sanoi iloitsevansa siitä, että näkee jossain kodissa käytössä kuluneen vihkiraamatun. Samoin hän viittasi useampaan eri raamatunkohtaan ja tulkitsi niitä hyvin samaan tapaan kuin olen muualtakin kuullut niitä tulkittavan. Hän piti lasten kannalta huolestuttavana sitä, että vanhemmat lakkaavat käymästä seuroissa (kirkosta ei ollut mitään puhetta). Puhe oli aivan ymmärrettävää toisin kuin edellisen kerran (vuosia sitten) kuunnellessani. Syntien anteeksiantoa toistettiin peräjälkeen, mutta ei niin paljon kuin joskus aikaisemmin. Ei mennyt ihan siihen pisteeseen, että olisin ajatellut, että lopeta jo, kyllä tuli selväksi. Yleisöstä ei kuulunut kiikaamista, jota joskus ammoin on kuulunut puhujan lietsotessa.
Tiedän toki, että puhuessaan Jumalan valtakunnasta ja uskovaisista sekä parannuksenteosta he tarkoittavat nimenomaan srk:n porukkaa. Ilmeisesti he eivät vieläkään hyväksy, että missään maailmankolkassa olisi oikeita uskovaisia, jotka eivät ole kuulleetkaan SRK:sta.
“Ainoa oikea” on siksi aika vaarallinen tulkinta, että heidän porukasta moni erotessaan panee kaikki muut kristilliset porukat aivan samalle viivalle mm. islaminuskon kanssa, väärä mikä väärä. Onneksi löytyy kuitenkin poikkeuksia, jotka löytävät tiensä toiseen kristilliseen järjestöön.
3 tykkäystä
Tarkoittaako tuo jonkinlaista hurmoksellisuutta, jollaisesta olen kuullut lestadiolaisten piirissä? Sääli että liike, jossa olisi muuten paljonkin hyvää pitää itseään ainoana oikeana pelastettujen joukkona, mikä on ajatuksenakin absurdi. Synnin ja siitä tehdyn parannuksen korostus on aivan 100% tasolla, mikä vääristää kokonaiskuvaa kristinuskosta, jos päähän ei mahdu mitään muuta. Olen joskus kuunnellut radiosta heidän tilaisuuksia, lähisukulaisissa on liikkeeseen liittyneitä avioliiton kautta, joten hiukan sivusta tiedän tapoja.
Kyllä, nimenomaan hurmoksellisuutta tarkoitan. Ymmärtääkseni kaikki heikäläisetkään eivät välttämättä pitäneet siitä.
1 tykkäys
Alueellisia erojakin voinee toki olla, mutta itse en ole ymmärtänyt sitä, mihin ajatus perustuu siitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa ei pidettäisi itsenäistäkin Raamatun lukemista suositeltavana (kunhan osallistuu myös aktiivisesti yhteisön yhteisiin kokoontumisiin). Olen kuullut aika monta vanhoillislestadiolaisen pitämää opetusta, jossa on kehotettu ihmisiä lukemaan itse Raamattua. Päivämies-lehdessäkinon julkaistu valtakunnallisesti vuosien ja vuosikymmenten varrella artikkeleita pääkirjoituspalstaa myöten, joissa Raamatun kuluttamiseen lukemalla on kannustettu. Näistä joitain olen lukenut. Toki tähän voisi aktiivisemminkin kehottaa, mutta ei Raamatun lukemiseen kannustaminen vanhoillislestadiolaisuudessa mitenkään olematonta ole esimerkiksi liikkeen päämedian eli Päivämies-lehden kirjoitusten perusteella.
Otetaan esimerkiksi vaikka Päivämiehen pääkirjoitus tammikuulta 2017 otsikolla “Raamatun lukeminen on ajankohtaista”, jossa opetettiin mm. seuraavasti:
"Erityisen ajankohtaista on pitää esillä uskonpuhdistuksen kahta pääperiaatetta: Raamattu on uskon ja elämän korkein ohje ja ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen ansion tähden. Raamatun sanoma on yhtä tarpeellinen ja ajankohtainen kuin 500 vuotta sitten.
Maallistunut aikamme haastaa kirkon ohella yksittäisen kristityn. On yhä tärkeämpää pysähtyä yksittäin ja yhdessä Jumalan sanan äärelle. Jumalan sanan lukemisen ja kuuntelemisen hyödyt ovat verrattomat. Apostoli Paavali kirjoittaa nuorelle työtoverilleen Timoteukselle: ”Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.” (2. Tim. 3:15–16.)"
1 tykkäys
Ainakin raamatunkäännöksenä suositeltiin 1970-1980-luvuilla vain 1776 vuoden Biblia-käännöstä, liekö nytkin käytössä. Ja kyllähän lestadiolaiskodeista tuo raamatunkäännös löytyi varmaan lukemista varten. Toki saarnamiehillä oli oma auktoritäärinen selitysoppi ja heitä piti kuunnella ja jos ei kuunneltu, niin parin vanhemmistoveljen kanssa pakotettiin hoitokokoukseen, jossa eksynyttä ojennettiin.
1 tykkäys
En ole liikkeeseen koskaan kuulunut, mutta ymmärtääkseni aiemmin on käsketty kuunnella nimenomaan saarnamiesten selitystä eri raamatunkohdista. Itse olen päätellyt, että tämä oli sen takia, että seurakuntalaiset eivät kyseenalastaisi srk:n johtoporukan keksimiä “isien perinnäissääntöjä” (hiuksia ei saa värjätä, ei korvakoruja j.n.e.) , koska niille ei löydy perusteita Raamatusta.
3 tykkäystä
Yksi tekijä on myös se, että tutkimusten mukaan vanhoillislestadiolaiset lukevat itsenäisesti Raamattua huomattavasti harvemmin kuin muiden herätysliikkeiden väki. He eivät tyypillisesti vaikuta pitävän sitä erityisen tärkeänä. Juontaako tämä sitten jostain aiemmasta opetuksesta vai ei, siitä en tiedä.
2 tykkäystä
SRK on julkaissut Trio-Raamattuja ja Uusia testamentteja, joissa on samalla aukeamalla rinnakkain 1776(1882), 1938 ja 1992 käännökset. Itselläni on tuollainen kätevä Uusi testamentti, painovuosi 2010. Sen esipuheessa todetaan että uudempia käännöksiä tulisi lukea ja tutkia “vanhan käännöksen hengessä”, (lukemalla kaikkia kolmea käännöstä rinnakkain), ja että nimenomaan lapsi- ja nuorisotyössä näin oli jo menetelty. Omakohtaista kokemusta asiasta minulla ei ole.
1 tykkäys
Ei yhtään hullumpaa painaa tuommoinen Raamattu. Pelkkä 1776 -vuoden painos olisi kyllä sen verran hankala nuoremmille ja varmasti vanhemmillekin, että ihan viisasta on olla uudemmat käännökset apuna, että ymmärtäisi, mistä on kysymys. Minulla on1938 ja 1992 -käännökset. Tykkään edellisestä, koska se on meidän vihkiraamattu ja toisaalta moni ulkoa opittu paikka on siitä käännöksestä
En ole nähnyt aiheesta koskaan yhtään ikä- ja koulutusvakioitua tutkimusta aiheesta. Onko sellaista tehty? Tarkoitan sellaista tutkimusta, jossa verrattaisiin saman ikäisiä vastaavalla koulutuspohjalla.
Joissain herätysliikkeissa on tyypillisempää korkeakouluttautuneisuus ja ylipäätään kirjallisuuden lukeminen, toisissa taas on paljon lapsia ja nuoria, ja ammatit ehkä enemmän käytännön ammatteja ja koulutuspolutkin ehkä keskimäärin erilaisia.
Pohjoisen lestadiolaisissa liikkeissä on painotettu uskon tulemisesta kuulemisesta (Room. 10:17). Niissä Raamattua pyritään usein kuuntelemaan. Seurat, joissa myös Raamattua luetaan ääneen, voivat olla kolmesti viikossa.
Kuulemisen painottaminen ei tarkoita sitä, etteikö olisi kehotettu myös lukemaan. Raamatun lukemisen käytännön esteenä voi olla monella se, että muuta tekemistä arjessa on niin paljon ja aikaa on rajallisesti. Jos lestadiolaisperheessä on paljon lapsia, ja ansiotulojakin pitää saada riittävä määrä ison perheen elatukseksi (Suomessa etuusjärjestelmä ei tue suurten lasten määrää; suurperheissä tulosidonnaiset tuet jäävätkin usein saamatta, vaikka perhe eläisi köyhyydessä. Esim. Kelan maksamassa oppimateriaalilisässä on samat vanhempien tulorajat, on lapsia 1 tai 10, vaikka 10 lapsen menojen jälkeen vanhemman tuloista ei ole yleensä yksittäisen lapsen menoihin yhtä paljon jäljellä kuin 1 lapsen perheissä) ei siinä kauheasti perheissä välttämättä aina jää ylipäätään vapaa-aikaa, eikä vähäisiä vapaita tunteja ja minuutteja viikosta välttämättä priorisoida itsenäiseen Raamatun lukemiseen. Mutta jos käy kolmesti viikossa seuroissa ja kuuntelee lisäksi hengellistä ohjelmaa myös radiosta, voi tulla kuulleeksi sanaa silti säännöllisesti, vaikkei itsenäisesti niin tulisi luettuakaan.
En malta olla kommentoimatta tähän vanhaan ketjuun vanhoillislestadiolaisten raamatunlukutapoihin liittyen. Joskus kymmenen vuotta sitten puhuin eläkeikäiselle vanhoillislestadiolaiselle isälleni jotakin raamatunluvusta, johon hän vastasi kiukkuisesti: “Et sinä sieltä mitään elämää löydä.” No, hän käy aktiivisesti seuroissa ja löytää toivottavasti sieltä ja Päivämiehestä elämää. Ellei edelleenkään lue Raamattua. Äitini on vanhoillislestadiolainen, tuntuu elävän lähellä Jumalaa mutta ei lue Raamattua. Ei lukenut hänenkään äitinsä, ei edes omistanut Raamattua. Myöskään kaksi sisarustani eivät lue. Itse asiassa en ole huomannut kenenkään vanhoillislestadiolaisen sukulaiseni, ystäväni tai tuttavani lukeneen Raamattua muuten kuin korkeintaan satunnaisesti. Tosin en ole vuosiin ollut tekemisissä heistä muiden kuin perheenjäsenteni kanssa. Tätini seurassa puhuin kerran jotakin raamatunluvusta, johon hän kylläkin vastasi, että on lukenut psalmeja, mutta tuntui kuitenkin säikähtävän aihetta ja sanoi, että raamatunluvusta voi mennä sekaisin.
Uskossa he kuitenkin ovat.
5 tykkäystä
Tämä on veret seisauttavaa tekstiä, vaikka ilmiöstä sinänsä on tietoa ollutkin.
Kun itsellä on taustana toinen liike, joka alleviivaa jatkuvan Raamatun lukemisen tärkeyttä, jopa niin että asiassa on koko ajan vieläkin hiukan huono omatunto, on tuo ajattelu kuin toiselta planeetalta. Paitsi oma lukeminen, myös runsaasti esillä olevat rammattutunnit, raamattukurssit, Raamattua tutkivien teologien suuri arvostus puhujina ja opettajina - siinä on välillä jo osittain muita sanankylvön muotoja syrjäyttävä toimintalinja evankelisessa liikkeessä.
Tämä se varmaan on ollut.
Maallikkojohtoisuus on osittain vaikuttanut varmasti myös seurakunta- ja kasteoppien epäluterilaistumiseen.
1 tykkäys
Minä olen myöhemmällä iällä vastaanottanut opetusta raamatunluvun tärkeydestä ja on mennyt kauan, että olen oppinut ottamaan sen tavaksi. Minullakin siihen liittyy vähän syyllisyyttä ja varmaan myös hengellistä ylpeyttä.
Eräs rakas pappi puhui kerran siitä, että kristityillä ei historian saatossa ole suinkaan aina ollut omia Raamattuja. (Ei ole nykyäänkään. Kaikki eivät osaa edes lukea.) Hän tahtoi tällä tuoda suhteellisuudentajua liialliseen raamatunluvun korostamiseen. Mutta onhan tietenkin eri asia, jos Raamattu on hyllyssä, mutta vain koristeena.
1 tykkäys
13 viestiä erotettiin uuteen ketjuun: Raamatun lukeminen ja tulkinta
Tietää kyllä huvittuneena asiasta eikä voi sille mitään, kun on rauhallinen ja hieman monotooninen ääni. Ei ole mikään Muroma, jonka saarnoihin ei nukahtanut, vaikka olisi tosi väsynyt.
Kyllä voi estää nukahtamisen Norvannonkin rauhallisuuteen, kuin kuuntelee seisaaltaan pakottautuen keskittymään.
Käytän huonounisena nukahtamiseen ja herään usein puolelta öin ja kuuntelen uudestaan klo 2.00 tai klo 6.00 tai sitten kertauksena podcasteina (harvemmin).
En katso rauhallisuutta viaksi, vika minussa. 
1 tykkäys
Lestadiolaisuuden kohdallahan ei yleensä aviottomia lapsia synny, koska mennään hyvin nuorena avioon. Abortti ja ehkäisy on kielletty vieläkin käytännössä, vaikka ehkäisyn väitetään olevan oma asia paikoin. Muut synnit ja naisten sekä lapsien sortaminen kuitenkin ovat syntinä lestoilla, vaikka poikkeuksia ja vastuutakin kannetaan.
Ihminen on syntinen uudestisyntyneenäkin ja välttäessään monet tekosynnit. Perisynti + ajatukset ja sanat sekä huomaamattomat teot aina vain. Vanha ihminen ei kuole, vaan elää hautaan saakka uuden ihmisen rinnalla taistellen asemastaan vahvana.
Epäilen, että kristittyjen ‘taivaassa’ on monen kertaisesti naisia verrattuna miehiin. (Synnintunto ja turvautuminen armoon Jeesuksessa K. Ehkä ei taivaassa ole enää miehiä eikä naisia, vaan yksi ja täydellinen luomus.)
Tässä onn muuten tuohon Joh. 3 kohtaan vertaansa vailla oleva selitys, en parempaa löydä keneltäkään nykyselittäjältä, olkoon kuka tahansa.
Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Joh. 3:3.
Kristus esiintyy erinomaisena opettajana, jonka vertaista Nikodeemus ei vielä ikinä ole kuullut; sen tähden hän ei häntä ymmärräkään. Sen hän vain käsittää, ettei hän vielä ole uudestisyntynyt. Mutta hän ei tiedä, kuinka hänkin pääsisi uudesti syntymään. Ajattelepa sinäkin, mitä Herra tällä lauseellaan tarkoittaa! Jos näet kukaan ei voi uudesti syntymättä nähdä Jumalan valtakuntaa, niin seuraa siitä, että me sellaisina kuin isästä ja äidistä olemme syntyneet tähän maailmaan, auttamattomasti joudumme kadotukseen. Mutta surkean surkeaa on, kun ihmisille ei opeteta mitään uudestisyntymisestä, vaan neuvotaan heitä luottamaan vain omiin tekoihinsa: niiden kautta muka tullaan autuaaksi. Mutta miten sopiikaan moinen oppi näihin Kristuksen sanoihin? Sanotaan: hyvät teot tekevät autuaaksi; Kristus sanoo: ellet synny uudesti, et tule autuaaksi.
Kieltämätön totuus on, että ihminen itsekin omin voimin, niin kuin pakanoista nähdään, voi totuttaa itsensä kuriin, kunniallisuuteen ja siveyteen. Tiedämmehän, etteivät kaikki ihmiset ole murhaajia, avionrikkojia, huorintekijöitä, varkaita, juomareita ja laiskureita, vaan että maailmassa on paljon hurskaitakin ja kunniallisia ihmisiä. Nämä hyvät avut ja teot ovat kyllä jaloja, ja jokaista on kehoitettava niitä tekemään, sillä Jumala vaatii niitä kymmenessä käskyssään; mutta tosiasiana pysyy, että olivat avut ja hyvät teot kuinka hyviä tahansa, ilman uudestisyntymistä ne kaikki tyynni kuuluvat perkeleelle ja helvetille. Taivaaseen, Jumalan valtakuntaan, ei niillä voida tulla. Niin Kristus itse sanoo, eikä sitä kenenkään sovi epäillä.
Järki joutuu tässä vangiksi. Se mielellään tekee vertailujaan ja päätelmiään, ajatellen: varkaus, murha, aviorikos vihoittavat Jumalan ja hän rankaisee niitä; siitä siis täytyy seurata, että moisten syntien karttaminen on Jumalalle otollista ja saa häneltä palkinnon, muutoinhan Jumala olisi väärä. Tosin on Jumalalle otollista, että kartetaan tuollaisia ja muita syntejä ja tehdään hyvää, eikä hän liioin jätä sitä palkitsematta; mutta taivaan valtakunnan näkemiseen vaaditaan aivan toista, paljon suurempaa, nimittäin uusi syntymä, niin kuin Herra tässä sanoo. Ei Jumala vastustanut fariseusta (Luuk. 18) sen tähden, ettei tämä ollut ryöväri, huorintekijä eikä väärä, kuten muut ihmiset, ja että hän paastosi ja antoi kymmenykset; tämä kyllä olisi kelvannut Jumalalle, jos hänessä sen ohessa ei olisi vallinnut se häijy luulo, että siten päästään taivaaseen ja ollaan muka paljon parempia kuin julkisyntiset. On siis näin: järki on jalo ja kallis lahja, taipumus hyvään on sekin jalo ja kallis asia, laki ja kymmenen käskyä sekä hyvä, kunniallinen ja nuhteeton vaellus ovat kaikki suuria ja jaloja lahjoja, joista on Jumalaa kiitettävä, mutta kun on puhe Jumalan valtakuntaan pääsemisestä, niin eivät auta järki, tahto, laki eivätkä hyvät teot, siihen vaaditaan uudestisyntyminen, muutoin kukaan ei voi Jumalan valtakuntaa nähdä: järkineen, vapaine tahtoineen, lakeineen ja kymmenkäskyineen ihmisen auttamattomasti täytyy joutua iäiseen kadotukseen. — Jos niin on, sanonet, niin enpä tahdokaan tehdä mitään hyvää! Ei kelpaa sekään; sillä tavoin Jumalan tuomio vain sitä ankarammin on sinua kohtaava. Tee siis kumpaakin: ahkeroi noudattaa kymmentä käskyä, mutta silti tunnusta vilpittömästi olevasi viheliäinen syntinen, joka teoillasi olisit ansainnut iankaikkisen kadotuksen. Kuule sitten myös, kuinka Herra Kristus sinua jälleen lohduttaa, ensin niin jyrkästi evättyään meiltä autuuden ensimmäisen syntymisemme perusteella.
Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, SLEY 1952, s. 304-305.
2 tykkäystä
Toinen tähän rinnasteinen tapaus kuin tuo ylläkuvaamani sattui 80-luvulla helluntaiseurakunnassa, jonka silminäkijänä ja todistajana olin. Yksi alkoholiin taipuvainen kaveri oli ottanut kunnon kännit josta tieto oli tullut seurakuntaan. Tämä kaveri tuli helluntaiseurakunnan telttakokoukseen ja siellä eräs vanhimmistoveli otti hänet puhutteluunsa lukien hänelle Raamatun sanat:
Hepr 6:4-6: “Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.”
Tämän armottoman kohtelun seurauksena tämä mies ei tietämäni mukaan enää koskaan käynyt minkään seurakunnan tilaisuuksissa.
Enkä nyt väitä, että tuo olisi ollut kyseisen seurakunnan yleinen linja. Saattoihan se olla vain yhden hörhön toimintaa, mutta hyvä kuvaus siitä ankaruudesta johon lainalainen ahdasmielisyys voi johtaa.
2 tykkäystä
Tämä on vaan niin käsittämättömän vaikea asia luonnollisen ihmisen ymmärtää, että kukaan ei jaksa sitä saarnata. Ihminen on luonnostaan itsepintaisesti ‘lainalainen’ eikä armo kelpaa. Se on se hullutus ja erityisen vastenmielistä ‘lihalle’. On ihanaa olla menestyvä, terve ja ihailtu fariseus jne.
Luultavasti ei olekaan tarkoitus ihmisen opettaa toista tässä armonasiassa ennen kuin aika on otollinen evankeliumille ja todellinen synnintunto päässyt syntymään. Raamattu ja Lutherkin opettavat lakia ja sitten vasta evankeliumi alkaa kelvata. Tosin toisille ei kelpaa koskaan ja toiset murtuvat ja menevät pois löytämättä armoa, totta. Kaikkein vahingollisinta on halpa armo, mitä homoparien vihkiminen mm. edustaa.
Armo täytyy kokea, sitä ei voi ymmärtää, jos Jumala ei avaa ja laista tulee se oikea synnintunto Jumalan edessä.
Toisaalta evankeliumia ei myöskään saa jättää saarnaamatta, koska sitä ei muualta voi löytää.
Kun joku uskoo Evankeliumin Kristuksesta, on se aina suuri Jumalan ihme.
(Perheenikin ennemmin tappaa minut, kuin luopuu omasta vanhurskaudestaan jne.)
1 tykkäys