Hyvä huomio, näin tosiaan taitaa olla. Minä jotenkin ajattelin kirkon täydellä jäsenyydellä lähinnä sakramentteihin osallistumista. Tai siis sakramenttiin tässä tapauksessa.
1 tykkäys
Hiippiksessä ainakin pyydetään myös avoliitossa eläviä olemaan ottamatta ehtoollista kunnes ovat tehneet parannuksen, eli todnäk. sama homoparien kohdalla.
2 tykkäystä
Niinku siis millaisen parannuksen?
Ehtoolliselle ei tulla pyytämään siunausta homoliitolle, eikä vakuuttumaan siitä, että tällainen elämäntapa on oikea. Ehtoolliselle tullaan nauttimaan Kristuksen ruumis ja veri ja saamaan synnit anteeksi. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki joka vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala niin tahtoo. Se usko voi näkyä myös parannuksentekona.
Emme ekskommunikoi ketään hänen syntiensä tähden, koska ehtoollinen on anteeksiantamisen ateria. Se on tarkoitettu syntisille. Sitä paitsi en minä ainakaan alttarilla ala kyselemään homoparilta että harrastatteko seksiä yhdessä. Se on syntiä, josta luopumattomuutta voisi jossakin pitää katumattomuuden merkkinä ja esteenä ehtoolliselle. Homoseksuaalisena oleminen on ihmisenä olemista. Ihmisenä olemiseen kuuluu perisyntisyys, jonka syyllisyys annetaan anteeksi kasteessa. Ei sitä tarvitse pyytää anteeksi, kuten ei sitäkään että “on homo”. Se mitä pyydetään anteeksi on se mitä Jumala ei halua ihmisen tekevän. Ja sellainen asia on esim. seksi samaa sukupuolta olevan kanssa.
Mitä avopareihin tulee, niin avoparina oleminen vastaa aika lailla vanhaa käytäntöä, jossa yhteisö tunnusti parin liiton, ilman juridisia velvoitteita. Niitäkin tosin on jo nykyisin. Kun Raamattu puhuu avioliitosta, niin sillä tarkoitetaan miehen ja naisen välistä yhteisön hyväksymää ja tunnustamaa liittoa = juridisesti avoliitto. Avoparin sulkeminen ehtoolliselta on järkyttävää toimintaa. Jos hiippiksessä toimitaan näin, niin pinnat laski just.
D
Mielestäni se, että Vatikaani on päätynyt toteamaan että myös julkisyntiiä siunataan pastoraalisesti, on vähän hassua koska näin on kuitenkin tehty aina. Kyllä katolinen ja ortodoksipappi ovat aina siunanneet spontaasti kyselemättä mitä ihminen tekee elämässään.
Ongelmahan tässä onkin se, että nyt siunaus tehdään nimenomaisesti parille ts. ihmissuhteelle. On kaiketi useita moraalisesti tuomittavia ihmissuhteita (ts. sellaisia joilla on sopimaton tarkoitus), joita varmaan room.katolilaiset eivät siunaa.
Mutta näemme että vanhatkin kirkot alkavat yhä enemmän kikkailla siunaamisen kanssa.
Äläs nyt sekoita meitä tähän. Meillä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
Mitä tulee tuosta opetuksesta, niin olen täällä kai aikaisemminkin maininnut luterilaisen TM Lassi Mattilan kirjan Paluu alkuun: Jumalan tahto seksuaalisuudelle Raamatun, luomisjärjestyksen ja kirkon opetusperinteen valossa. Se on täysin vapaasti kaikkien saatavilla osoitteessa: https://www.paluualkuun.fi/.
Tämä nyt menee vähän ohi aiheen, mutta enpä tiedä onko tuo mikään Suomen ortodoksisen kirkon yleinen linja. Lähtökohtaisesti pastoraaliset keskustelut ja mysteereihin osallistuminen ovat rippi-isän (tai hengellisen ohjaajan) ja rippilapsen sekä Jumalan välisiä.
Jos on jotain, joka skandalisoi seurakuntalaisia niin siitä voi varmaan valittaa rippi-isälle, kirkkoherralle tai piispalle. Vaikka ortodoksinen kirkko on väkiluvultaan pieni Suomessa, niin ei tavan seurakuntalainen paljonkaan tiedä muista seurakunnista, eikä siis voi niiden asioita kommentoida. Esim. tämän kaupungin tilanteesta (ilmeisesti menneestä), mistä arvaan sinun kirjoittaneen, oma tietämykseni on luokkaa “olen kuullut jotain juttua joskus”.
@Diakoni
Mitä avopareihin tulee, niin avoparina oleminen vastaa aika lailla vanhaa käytäntöä, jossa yhteisö tunnusti parin liiton, ilman juridisia velvoitteita. Niitäkin tosin on jo nykyisin. Kun Raamattu puhuu avioliitosta, niin sillä tarkoitetaan miehen ja naisen välistä yhteisön hyväksymää ja tunnustamaa liittoa = juridisesti avoliitto. Avoparin sulkeminen ehtoolliselta on järkyttävää toimintaa. Jos hiippiksessä toimitaan näin, niin pinnat laski just.
Onkohan kyseessä kategorinen kielto vai tapauskohtainen pastoraalinen toimenpide?
1 tykkäys
Miten tuon nyt sitten tulkitsee.
D
1 tykkäys
Juridisesti avoliitto, mikä se semmoinen on? Minusta avoliitto ei ole edes liitto. Pitäisi paremminkin puhua avosuhteesta.
3 tykkäystä
Pointti oli se, että entisaikojen avioliitto ei juurikaan eroa siitä mitä me kutsumme avoliitoksi tänä päivänä.
D.
Tämä on off topic tässä ketjussa mutta kommentoin vielä. Tilanne on siirtynyt kotikaupunkiini, ja itse käyn molemmissa seurakunnissa missä tämän pariskunnan osapuolet käyvät, harvemmin nykyään, yhdessä ja erikseen.
Tilanne on täällä hyvin tiedossa ja kahden seurakunnan välillä tuntuisi olevan kirkkokurissa pientä eroa.
Suurissa seurakunnissa maailmalla tällaisiin on hankalampi kiinnittää huomiota mutta täällä tämä kyllä hyppää silmille ja olen jotenkin pettynyt kuinka vähän sitten kuitenkaan käytännössä
arkielämässä kilvoittelu ja synnistä erkaantuminen kristityille merkitsee vaikka siitä luetaan jatkuvasti hyllymerittäin kaikenlaisten pyhien menneisyydessä kirjoittamia kirjoja ja niitä ihaillaan.
Hyvä huomio tuo että voisi kirkkoherralle mennä puhumaan skandalisoitumisestaan.
Ja tiedostan kyllä oman alttiuteni langeta tässä tilanteessa kaikenlaisiin synteihin. Veljien ja sisarien vaelluksen seuraaminen ja siitä huolissaan olo ei kuitenkaan ole sellaisenaan synti. Nämä ko. ihmiset ovat oikein sympaattisia ja tilanne herättää myös surua ja empatiaa.
Minun mielestäni tällaisten ihmisten siunaaminen (sillä Fiducia Supplicans ei anna lupaa liiton/ihmisssuhteen siunaamiseen, jos antaisi se puhuisi liitosta ei parista, parista puhutaan siksi että kristillinen visiohan tilanteessa on se että koska synti tehdään kahdestaan, synnistä myös kasvettaisiin erilleen kahdestaan) on ihan ok, mutta siinä elämäntilanteessa ja tuonasteisella julkisuudella pienessä yhteisössä ehtoollisella käynti on kyllä paljon vahvempi signaali siitä että asia hyväksytään kuin että heidät ohimennen siunattaisiin kirkon ovella. Jos näkisin tällaisen siunauksen, rukoilisin vain hiljaa mielessäni Jumalan apua heille kaikissa elämänsä tilanteissa.
Olen maallikko, enkä voi puhua kirkkoni puolesta, mutta minusta kysymys on vaikuttanut ihan selkeältä: jos syntejä katuu, niitä haluaa välttää myös tulevaisuudessa. Jos elää julkisynnissä, kuten homoliitossa, silloin sitä katuessa tulisi myös pyrkiä tekemään parannus, eli lopettamaan homoliitossa elämisen. Jos suunnitelmana on koko ajan vain jatkaa “katumassaan” synnissä elämistä, suhtautuuko silloin katumukseen ja syntien anteeksiantoon vakavasti? Jos ei, niin on syytä välttää ehtoolliselle tulemista, ettei sitä “nauttisi turmiokseen”. Kyseessä on kirkkokuria.
Mitä tulee avoliittoon, niin joo noinhan se on, mutta nykyaikana kulttuurissa on vakiintunut ajatus siitä millainen on loppuelämäksi luvattu avioliitto, ja millainen on vain poikaystävän ja tyttöystävän suhde, jossa vaikka asuttaisiin saman katon alla ja rakasteltaisiin, ei kuitenkaan oltaisi tehty mitään loppuelämän sitoutumista. Tällainen suhde ei tietenkään ole kristillinen, ja “parannuksen teon” kehoitus olisi joko mennä naimisiin, tai pysyä erillään naimisiinmenoon asti. Minusta tämäkin on vallan järkevä linja.
Muok: Varmasti avoliitossa asuvakin voisi vakuuttaa papille, että kyseessä on loppuelämän sitoutuminen eli vaimo ja mies, mutta maistraatissa ei olla vain haluttu käydä syystä x, ja päästä ehtoolliselle.
En tosiaan maallikkona osaa sanoa, mutta olen useamman kerran kuullut samasta menettelystä.
2 tykkäystä
Minustakin tämä on oikein tervehenkinen linja.
Itse en koskaan nuorena oppinut tällaista arvomaailmaa, kasvoin hyvin sallivassa ilmapiirissä ja jouduin huonoille teillekin. Minulle on ollut erittäin tärkeää hengellisen eheytymisen ja ihmisenä kasvun kannalta että kirkko opettaa seksuaalisuudestakin niin että se puolustaa mahdollisuutta tasapainoiseen, hyvään ja hengellisesti hyviin tapoihin juurtuneeseen elämään. Jos tästä lakataan opettamasta ja osoittamasta selvästi mikä on oikein ja väärin, heikentyy ihmisten mahdollisuus löytää hyvä elämä Kristuksessa.
Tiedän kuitenkin senkin että oikeassa elämässä tilanteet ovat joskus monitahoisia. On puolisoita jotka eivät kuulu mihinkään kirkkoon ja silloin kirkollinen avioliitto on mahdoton.
Katolisessa kirkossa on varsinkin monenlaista erikoistapausta varsin tiukkojen sääntöjen vuoksi.
On ihmisiä jotka ovat tulleet kirkon jäsenyyteen vasta vanhempina ja heillä luonnollisestikin saattaa olla elämässä tilanteita joita ei niin vain väännetä yhtäkkiä mallin mukaisesti. Tarkoitan tässä lähinnä pätevästi kastetun ihmisen liittymistä katoliseen kirkkoon tilanteessa jossa liittyjällä on useita päteviä avioliittoja (tai siis yksi pätevä ja ne loput ovat sitten epäpäteviä katoliselle kirkolle) takanaan. Silloinhan hänen periaatteessa tiukasti tulkiten pitäisi lakata asumasta viimeisimmän puolisonsa kanssa, mutta se ei useinkaan ole todellinen vaihtoehto.
3 tykkäystä
En minä pappina tiedä etteikö pari katuisi syntejään jos ne on synniksi sanottu. Onko yhteiskunnan vahvistama avioliitto jossa eletään selibaatissa, syntiä?
En oikein tiedä onko missään liitossa eläminen jossa pari ei tee asioita joita Jumala ei halua tehtävän, syntiä. Ajatus aktuaalisesta seksistä liittää näihin syntisen näkökulman.
D
Sen perusteella, mitä olen lhpk:n pastoreita tavannut, ovat vaikuttaneet ihan järkeviltä, joten veikkaisin, ettäpastoraalista harkintaa käytetään. Esim. on eri asia kristityn muuttaa poika-/tyttöystävän kanssa yhteen avopariksi ilman että halutaan siunausta, ja että vaikkapa nuoren lapsen äiti tai isä kokee herätyksen ja haluaa alkaa elää uskonnollista elämää, mutta toinen osapuoli ei tahdo kirkollista siunausta (tästähän on apostolinen opetuskin). Olisi myös mielestäni kovin erikoista, jos siviilivihkimys vaaditaan tässä nykytilanteessa.
1 tykkäys
Tietenkin tässä voisi kysyä: onko homoparin avioero aina syntiä. Tai pettäminen vastakkaista sukupuolta olevan kanssa?
D
Jos saa viisastella niin sanon että homot eivät voi avioerota koska he eivät ole avioliitossa kovinkaan monen tunnustuskunnan sääntöjen mukaisesti. Ero rekisteröidystä parisuhteesta voi tuottaa ajallisia ongelmia jos parilla on alaikäisiä lapsia huollettavanaan. Syntiä se ei ole samalla tavoin kuin esimerkiksi homoparin eläminen suhteessa jossa on seksiä.
Jos on lupauksella sitoutunut monogaamiseen suhteeseen on pettäminen syntiä, koska se on on toisen henkilön luottamuksen rikkomista. Kun homo lähtee liitostaan, se on tehtävä asiallisesti eikä luottamuksen rikkomalla.
1 tykkäys
Jos molemmat ovat suhteessa kristittyjä niin heille pitäisi esittää kristillistä liittoa. Jos vain toinen heistä on kristitty, niin silloin ehdotetaan siviiliavioliittoa.
Jos molemmat ovat suhteessa kristittyjäniin heille pitäisi esittää kristillistä liittoa. Jos vain toinen heistä on kristitty, niin silloin ehdotetaan siviiliavioliittoa.
Hyvä tarkennus. Tuota tarkoitin viestini “siunauksella”, sillä olen siinä käsityksessä, että LHPK:n pastoreilla ei ole vihkilupaa.
Suomen lakien mukaan he ovat avioliitossa,
Entä jos suhteessa ei ole seksiä?
D
Näitäkin liittoja todella on ja niitähän ei päälle päin erota. En silti alkaisi lähtökohtaisesti pitämään kaikenlaisia normista poikkeavia liittoja automaattisesti selibaattiliittoina. Oman tuntuman mukaan ne ovat oikeasti harvinaisia. (Itse elän sellaisessa ja joskus tuntuu että varsinkin katolilaiset saattavat katsoa tilannetta päällepäin kieroon kun eivät tiedä mitä suhteessa sisälläpäin tapahtuu.)
Liiallista tuomitsevuutta on tietenkin tämän mahdollisuuden sekä kristillisen lähimmäisen kohtelun toteutumisen vuoksi varottava.
Katolisen kirkon käytännöistä on sanottava että siellä on todella suuria ongelmia liiallisuuksiin menevän suhteisiin liittyvän säännöstön kanssa. Käytäntö on silloin säännön vapaata, tilannekohtaista tulkintaa. Se taas altistaa ihmisiä yksittäisten pappien ja piispojen oikuille.
Kirkkojen olisi kuitenkin jatkettava perinteistä kristillistä opetusta liitoista ja seksuaalisuudesta. Se pelastaa ihmisiä ajassamme jossa ihmiset rikkoutuvat hajanaisessa ja repivässä ihmissuhde-elämässään.
2 tykkäystä
Valtion lain mukaista siviiliavioliittoa ei kaikissa kirkkokunnissa pidetä kristillisenä avioliittona.