Tarkoittaako se sitä, että siviilivihitty katolinen pariskunta ei voi tulla ehtoolliselle?
D
Sääntöä kirjaimellisesti tulkiten tätähän se tarkoittaa. Yksittäiset papit voivat tehdä poikkeuksia. Katolilainen ja katolilainen eivät kuitenkaan periaatteessa ole naimisissa jos eivät ole menneet sakramentaaliseen avioliittoon kirkossaan.
Tässä tulee vähän sellainen tunne, että avioliitto katsotaan vanhurskauttamiskysymykseksi, sen kirkollinen solmiminen vanhurskauttaisi? Mitenkähän se oli alkuseurakunnan aikaan? Onko kenelläkään siitä tietoa? Tiedän kyllä, että häät olivat iso tapahtuma, mutta vihittiinkö pari tuolloin kirkollisesti. Epäilen vähän?
Ei kaikkea ohjeistusta tarvitse miettiä vanhurskauskysymyksenä.
3 tykkäystä
Näitä pohdintojahan tästä nousee. Olen omassa elämässä siirtynyt keskittymään muihin teemoihin kun tämä on niin sekava soppa eikä tosiaankaan tunnu kovin tärkeänä osana liittyvän siihen keskeisimpään kristinuskossa, nimittäin Jeesuksen olemiseen osa elämääni, syntymässään, elämässään, kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Kai tämän voisi nimetä myös vahurskautukseksi, mutta kun en tunne termiä, ilmaisen asian noin.
Periaatteessa kyllä, jos niillä käsitetään olevan sellaisen statuksen, että ilman esim. virallista kirkollista vihkimistä ei ole asiaa ehtoolliselle. Eikös tällöin ole uskonopillinen yhteys poikki?
Meillekin kun Sleyn yhteyteen on tullut avopareja LHPK:sta, jotka eivät ole siellä saaneet ehtoollista. Myös alkoholisteja, jotka eivät ole saaneet ehtoollista kun eivät ole voineet ottaa vastaan ehtoollisiviiniä, eikä heille ole tarjottu alkoholitonta vaihtoehtoa. Tulee väkiselläkin mieleen, että myös LHPK:lla olisi kyseessä jonkinasteinen transsubstantiaatio käsitys ehtoollisesta?
Ei katolisessa kirkossa opeteta, että avioliiton sakramentaalisuuteen uskomattomat kristityt menisivät kaikki helvettiin. Eikä kuri ehtoollispöydässä tarkoita automaattisesti sitä, että julistettaisiin toisen menevän helvettiin, vaan ajatellaan että riittävää yhteisymmärrystä ei ole että voitaisiin hyvällä omatunnolla suositella ehtoollista. Tai tällä tavalla käsitän “vanhurskauttamiskysymyksen”, että kyse olisi siitä onko ilman pelastavaa uskoa jos ei usko johonkin asiaan, ja sellaisten jakeiden kuin “kaikki, jotka huutavat Herran nimeä avuksi, pelastuvat” ja jumalan hyvyyden valossa se on minusta aika rajallista, millaisista asioista ihminen voi tehdä vanhurskauttamiskysymyksen. Ehkä tuo on jotain STLK-settiä että kaikki ristiriidat olisivat vanhurskauttamiskysymyksiä?
1 tykkäys
Kysymys ei ole vain yhteisen opin määrittelystä. Kun ehtoollisen voi syödä ja juoda tuomiokseen niin on kirkon velvollisuus suojella ja opettaa ehtoolliselle menijää, jotta tämä ymmärtää ajatella asiaa.
Katolilaiselle ehtoollisateria ei ole anteeksiannon ateria, ei syntiuhri vaan yhteysuhri, siinä yhdistytään Jumalaan ja voi olla liian rankka pala jos vielä liian keskenkasvuisena kristittynä yrittää yhdistyä Jumalaan joka on polttava tuli. Ensin maitoa, opetusta, raamatunlukua, sakramentaaleja, rukousta ja sitten lihaa, yhteysuhri. Ehtoollisellemenon säännöt ovat se ajassa Jumalan kärsivällisyyden ja lempeyden kuvana määritelty raja joka antaa ihmiselle aikaa kasvaa oman pyhyytensä mittaan. Osallistua ehtoollisesta ajassa on olla taivaassa jo nyt
2 tykkäystä
Suo anteeksi, mutta tämä alkoi huvittamaan minua. Pitäisi omata erityinen armolahja, jotta voisi tietää kuinka paljon toinen ihminen arjessaan salaisesti käytännössä kilvoittelee tai kuinka vahvasti hän pyrkii erkaantumaan synnistä. Koska ihmiset lähtevät matkaan erilaisista lähtökohdista, niin ei voida mitata samalla mittarilla. Kilvoittelu, katumus ja pyrkimys eivät välttämättä näy päällepäin. Eiköhän jokaisen meidän elämästä löydy muille ihmettelyn aihetta.
Avoliitosta hiukan, vaikka tälle on varmaan parempikin ketju olemassa jossain.
On totta, että kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina ei ole ollut olemassa juridis-virallista avioliittoa. Meidän kulttuurissa sellainen kuitenkin on. Ja meidän kulttuurissa on jo hyvin pitkät ajat ollut tapana, että halu sitoutua elinikäiseen ja myös muiden ihmisten tunnustamaan liittoon ilmaistaan solmimalla juridinen avioliitto. Siksi lähtökohta pitää olla, että kristittyjen yhteiselämän muoto on nimenomaan avioliitto, jos ei jossain yksittäisessä poikkeustapauksessa ole painavaa syytä toimia toisin.
Toki samaan aikaan pitää muistaa, että kenenkään asumisjärjestelyistä ei voi päätellä sitä, onko seksielämä aloitettu vai ei. Seksiä voi olla ihan vakiintuneestikin, vaikka oltaisiin kirjoilla ja/tai oikeastikin asuttaisiin eri paikoissa, ja toisaalta taas virallisen yhteenmuuttopäivän sijoittuminen ennen hääpäivää ei estä seksin suhteen odottamasta avioliittoon. (Oon itsekin ollut 2vk “avoliitossa”. Kaiken muutto- ja häähärdellin keskellä se ei ehtinyt aiheuttaa edes mitään erityisiä kiusauksia…)
3 tykkäystä
Ehtoollinenhan on nimenomaan armonväline syntien anteeksisaamiseksi, kuten Raamattu selkeästi sanoo. Eikö silloin ehtoollisen pidättäminen evää syntien anteeksiantamuksen, vanhurskauttamisen? Kun te eväätte ehtoollisen alkoholistilta, ettekä suostu antamaan hänelle alkoholia sisältävän viinin sijasta alkoholitonta niin oletteko sitä mieltä, ettei alkoholiton viini voi olla Kristuksen verta ts. teillä olisi transsubstantiaatio-oppi? Luterilainen tunnustus kun opettaa Kristuksen ruumiin ja veren saatavan ehtoollisaineiden alla, niiden kanssa ja niiden myötä siten, että leipä pysyy leipänä ja viini viininä.
Minusta on julmaa ehtoollisen evääminen noilla perusteilla.
1 tykkäys
Yhteiskunnan kannalta on kuitenkin vakiintunut; on avoliitto ja on avoero. Ihan nettilomakkeissakin.
Ne eroavat suuresti. Entisaikojen avioliitto oli juridisesti sitova sopimus, jonka purkaminen oli juridisesti hankalaa. Nykyajan avoliitto ei ole missään määrin sitova.
4 tykkäystä
Nyt tässä ketjussa on niin monta liikettä sivuavia mainintoja jo, että on kysyttävä voiko parien seksielämä kuulua seurakunnalle?
Tulee mieleen yksi Ylen laaja juttu vuosien takaa, jossa haastateltava kertoi seurakunnan edustajien tulleen ovelle ja miltei yrittäneen nähdä makuuhuoneesen. En laita tähän mitä liikettä koski, koska pitäisi ensin löytää mainittu artikkeli.
Mitä tarkoitat entisajalla tässä yhteydessä?
D
1 tykkäys
Ei epää. Ehtoolliselta pidättäminen on normaalia kirkkokuria, mihin Raamattukin kehottaa.
Mitä tekemistä keskenään on ehtoollisviinin alkoholipitoisuudella ja transsubstantiaatio-opilla?
2 tykkäystä
Mikä on tämä termi transsubstantiaatio?
Ilmaisu “entisaikojen avioliitto” oli suora sitaatti kirjoittamastasi viestistä, joten tietysti tarkoitan sillä samaa kuin sinäkin.
Mutta mielessäni ollut ajanjakso kattaa koko ihmiskunnan historian siihen asti, kun avoliitot alkoivat yleistyä länsimaissa 1900-luvulla. Vaikka antropologit tuntevat joitakin pieniä ihmisyhteisöjä, joilla ei ole avioliittoa (vaan promiskuiteetti), voidaan pitää vahvana, yleismaailmallisena ja vuosituhantisena sääntönä, että ihmiset ovat solmineet verraten pitkäkestoisia avioliittoja, jotka ympäröivä yhteisö on tunnustanut pysyviksi ja joilla on ollut selvät juridiset seuraukset (myötäjäiset, aviolasten perimisoikeus). Avioliiton juridisuus ei tietenkään riipu siitä, ylläpitääkö julkinen valta väestörekisteriä vai ei.
Tätähän selitin. Yhteisö legitimisoi liiton. Ei nykyisissä avoliitoissakaan puolisot ole julkista riistaa naimattomille.
D
Ajattelen niin, että kun te ette voi antaa alkoholitonta viiniä alkoholistille, niin te ette usko alkoholittoman viinin myötä saatavan Kristuksen verta. Siis viinissä on oltava alkoholia jolloin vasta se voi olla Kristuksen verta, ei enää luonollista viiniä, jonka myötä Kristuksen veri saataisiin.
LHPK:n julkaisemassa Kivirannan käännöksessä Lutherin kirjasta Herran ehtoollisesta-suuri tunnustus sivulta 150:
“Kuitenkin koko ajan pysyy totena, ettei kukaan näe Kristuksen ruumista. Siihen voidaan tarttua, sitä voidaan syödä ja pureskella, kuten muutakin näkyvää lihaa katsellaan ja pureskellaan.”