Olen edelleenkin sitä mieltä, että aivosi toimii. Haluan kuitenkin muotoilla käsitystäni uudelleen, koska tämä kommenttisi ei ole tosiasioihin perustuvaa eikä fiksu.
“Näitä käännöksiä” en ole ehdottanut tutkia. Lausunto on siis perätön.
Tutkin Raamattua ja jos lukisit sen minkä kirjoitan, niin siellä lukisi, että
Intosi tai jopa intoilusi perustuu olemattoman oletuksiin.
Luen myös kirjoja. Tarkistan eri sanakirjoista kielitieteellistä merkitystä, mutta niiden copy-pastaaminen ei kuulu asiaan. Hengellisissä asioissa Pyhä Henki muodostaa synteesin.
Saahan sitä toivoa. Jos minulla on esittää kirjallista evidenssiä jonkin asian tueksi, niin esitän sitä jatkossakin. Copypastasin myös UT:n tekstejä koska halusit vertailla niitä.
Termi on harvinainen, epämääräinen ja häilyvä, mutta olen käyttänyt sitä ehkä lähinnä merkityksessä ei-kirkollinen. Tarkoitan sellaisia kristillisiä yhteisöjä, jotka eivät ole perinteisiä kirkkoja. Kirkkojen ulkopuolisia.
Kyse on kokonaisuuksien hallinnasta. Voit toki olla varma oman uskonyhteisösi opillisten näkemysten erinomaisuudesta, mutta itse olen vaikuttunut enemmän perinteisten kirkkojen teologiasta ja hengenelämästä kuin “vapaiden” suuntien kovin ahtaaseen raamattuteologiaan perustuvasta opetuksesta. Eipä minulla silti ole mitään ongelmaa hyväksyä opinkohdista eri tavoin ajattelevia kristittyjä veljikseni ja sisarikseni, koska olen omaksunut viksteniläisen uskonvanhurskausopin. Mielestäni yhteysongelmia on siellä missä eletään hengellisessä ylpeydessä toisten yläpuolella ja epäillään heidän osallisuuttaan Jumalan armoon.
Metodismi taisi olla sellainen alkujaan pilkkanimitys kristillisestä suunnasta, jossa oli ahtaat kaavat ja mallit siitä, miten uskoon tullaan ja kuinka uskovan pitää uskoa ja elää.
Me kristityt olemme helposti “metodisteja”. Teemme omasta uskon löytämisestämme sen ainoan oikean tavan tulla uskoon. Ja vain meillä ollaan tosi uskovia ja tiedetään kaikki paremmin kuin muut kristityt.
Tuntuu siltä, että monet haluavat kuulua sellaiseen porukkaan, joka sanelee joka asiasta selvät säännöt. Erilainen ei saa olla. Silloin kyllä yhdessä ruumiissa on paljon samanlaisia jäseniä (1.Kor.12) eikä se toimi niin hyvin kuin se voisi.
Lohtua niille, jotka kuvittelevat ettei uskovainen voi tehdä syntiä.
Joh. 6: 37. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
Nämä ovat merkityksellisiä sanoja. Jos palvelija on palvellut herraansa hyvin ja ansainnut häneltä hyvää, ei olisi ihmeellistä, jos isäntä sanoisi hänelle: "En heitä sinua ulos.” Se olisi normaalia. Mutta jos tämä hyvä palvelija karkotettaisiin talosta, se olisi isännän häpeää , ei palvelijan häpeää. Jos palvelija toisaalta olisi roisto ja isäntä pitää häntä talossaan tästä huolimatta, se olisi isännän ansiota. Näin, vaikka lankeaisitkin ja tekisit syntiä, Kristus ei heitä sinua ulos. Äiti ei karkoita talosta likaista, syyhyistä tai sairasta lasta. Poika tai tytär tekee usein väärin, mutta ei heitä tehdä perinnöttömiksi ja karkoteta talosta tämän vuoksi. Isä sanoo heille: “Jos haluat olla minun poikani tai tyttäreni, ja jos minä pysyn isänäsi, älä tee sitä tai tätä. Tällä kertaa jätän huomiotta väärinkäytöksesi.” Tämä on myös Kristuksen mieli.
nyt jo viimeinkin pitäisi olla selvää, että uskova lankeaa ja lankeemus on synti, ero Jumalasta. Olen puoleltani tätä opetusta antanut monta kertaa jo pelkästään tässä ketjussa.
Eli tässä ketjussa eikä missään muussakaan ole niitä jotka väittämälläsi tavalla ajattelisivat.
P.S. Luther kyllä tällaista vihjailee, muttei ole aihetta. Uudestisyntynyt henkemme on täydellinen, mutta liha, eli tunteet ja tuntemukset ovat koko elämämme ajan sodassa henkemme kanssa. Kuitenkin, vaikka taistelu on päivittäinen, niin se on voittoisaa, puutteellisesta toteutuksesta huolimatta. Jumala näkee sisimpäämme, niinkuin jo Daavid Ps. 51, siitä hyvinkin eritellysti kirjoittaa. Raamattua, koko Raamattua kokoajan on luettava, ajatuksella.
Joo, uskova voi erehtyä olla tietämätön, mutta uskova ei voi elää synnissä, jos elää synnissä ei ole uskova. Mutta toki voi aina tehdä parannuksen Jumalan avulla ja kääntyä.
Jumala on kuollut kaikkien ihmisten puolesta joten kyllä Jumala myös koko ajan kuljettaa kaikkien kohtaloita niin että jokainen päivä on matka kohti Jumalaa.