Moderaattori. Tosin lähinnä aika platonisessa mielessä, kun ei juuri tule moderoitua.
1 tykkäys
Usko ei tee syntiä, Jumala antaa uskon, pysyn uskossa Jumalan armosta , en siis Jumalan auttamana elä synnissä.
Viestintäsi, joka tämän ketjun aloitti, on hieman ristiriitaista.
D
Pyydän, että syvennyt mitä tarkoittaa "ihminen, jossa liha **hallitsee.**Jos tämän käsittäminen on mahdotonta tai edes vaikeaa, niin olet nk. “toivoton tapaus”.
Mitä ristiriitaista tässä usein toistamisen toistamisessa samalla tavalla, on? Sanot aivan mitä sattuu!
“toivoton tapaus”… Mikä sinä oikein luulet olevasi? Kuka on antanut sinulle vallan luokitella ihmisiä sen mukaan saavatko he tolkkua selityksistäsi.
Esität sanalle uskoontullut kaksi selitystä. Toisessa uskoontullut ei voi tehdä syntiä ja toisessa tekee.
Samalla vaadit minulta keskustelun selkeyttämiseksi kreikan translitterointia kun itse oletat että ihmiset ymmärtävät että samalla termillä on puheissasi kaksi toisensa poissulkevaa merkitystä. Koko tämä ketju sai alkunsa siitä, että esitit ristiriitaisia väitteitä joille pyysin selvitystä.
Ristiriitaista on se että uskova voi langeta ja uskoontullut ei voi tehdä syntiä. Eikö uskova ole uskoontullut?
Suosittelen “peili” nimiseen laitteeseen vilkaisemista. Ne eivät ole uskoviltakaan tai uskoon tulleilta kiellettyjä. Kuten Paavalikin sanoo “Nyt katsomme kuin kuvastimesta” Peili on synonyymi sanalle kuvastin.
D
3 tykkäystä
Mitä sitten tapahtuu jos/kun uskoontullut ja uskovien kasteella käynyt henkilö X lankeaakin johonkin vakavaan syntiin, kuten vaikkapa alkaa palvomaan kultaista vasikkaa? Hän jää pois seurakunnasta, mutta havahtuu vuoden kuluttua ja katuu tekoaan. Hän haluaisi palata seurakuntaan, mutta koska hän on elänyt synnissä niin hän ei liene enää uskova. Kastetaanko katuva henkilö X nyt uudestaan uskovien kasteella vai ei?
1 tykkäys
Hän palaa seurakuntaan keskusteltuaan seurakunnan johtajan ja/tai vanhemmistoveljien kanssa.
Pääsääntöisesti ei kasteta toista kertaa.
Jos käy kuitenkin niin kuin esim. minulle että tajuaa ettei ollut uskossa kun edellisellä kerralla pyysi kastetta, ensimmäinen yritys kastaa katsotaan olleen mitätön ja henkilö kastetaan.
Katumuksen osoitukseksi ei kuitenkaan kasteta.
Kai voisi sanoa että katumus ja ikäänkuin ripittäytymisenomainen keskustelu palauttaa katuvan uskoon ja kastetun tilaan.
Kyllä näitä lankeamisia ja kokonaan pois jääntiä seurakunnasta tapahtuu aika paljonkin. Ja ihmiset yleensä myös kertovat näistä kun kertovat uskon vaelluksestaan.
Vapaissa suunnissakin on kuitenkin tarkoitus tulla kastetuksi vain kerran.
Olennaista on se että usko ei ole Jumalan automaattisesti lähettämä voima vaan uskova on suhteessa Jumalan kanssa ja lähettää Jumalaan päin myös signaalia pitääkseen uskon elävänä ja kanavat auki.
Oma työ ei ole kuitenkaan pelastuksen ehto vaan Jumala vaikuttaa uskon armollaan. Kuitenkin ihminen voi valita pudota pois jumalasuhteesta ja sillä on seurauksensa.
Näin itse tämän ajattelin jo katolilaisena enkä ole havainnut suurempia eroja helluntailaisten näkemyksissä.
En tarkoita kritisoida sinun ratkaisujasi tai toisten kirkkokuntien käytäntöjä, yritän vain ymmärtää mistä on kyse.
Eikö tässä avaudu mahdollisuus loputtomalle uudelleen kastamiselle, ainakin jos kyseessä on kovin omantunnonvaivainen henkilö? Oman uskonsa aitoutta ja motiivejaan voinee kyseenalaistaa loputtomasti, usko ei koskaan ole (eikä voi olla) täydellinen ja täysin puhdas 
.
Ja jos on itselleen rehellinen, niin uskosta ja Jumalaa kohti pyrkimisestä huolimatta teemme syntiä jatkuvasti teoin, sanoin, ajatuksin ja tekemättäjättämällä. Vajavaiset aivoni siis nyrjähtävät, kun yritän ymmärtää helluntailaista käsitystä uskovien kasteesta ja uskovien synnittömyydestä. Ehkä viisainta vain todeta etten ymmärrä ja antaa asian olla niin.
4 tykkäystä
Asiaa ehkä auttaa hahmottamaan, että hellareille uskoontulo tai uskonratkaisu on käytännössä eräänlainen sakramentti. Sitä ei vain sanoiteta sillä tai hirveästi muullakaan tavalla, kun liike ei harjoita kauheasti ns. systemaattista teologiaa ja suhtautuu perinteisesti siilipuolustuksella kaikenlaisiin klassisen kristinuskon ilmauksiin.
Ulkoa käsin tuollaista spiritualiteettia on varmaan vaikea hahmottaa, mutta en ainakaan itse kokenut sitä aikoinaan erityisen ahdistavaksi. Varmaan ortojenkin puhe teoista kuulostaa toisuskoisten korvaan hirveän epämääräiseltä ja pelottavalta.
3 tykkäystä
Kokemukseni mukaan helluntailainen saa myös hyvällä tavalla silmät, korvat ja suut täyteen puhetta siitä miten Jumalan eteen mennään sellaisena kuin ollaan, joten en usko että ‘catholic guilt’ -tyylinen ahdistus on helluntailaisten helmasynti.
Toki olen kuullut juttuja siitä miten joitakuita varsinkin rapakon takana on sarjakastettu kun ei olla millään kerralla varmoja siitä uskoontulosta, mutta seurakuntien vanhimmisto tuntuu suhtautuvan sen verran nihkeästi jatkuviin kastamisiin että en usko että tästä mitään ongelmaa tulee.
Sitäpaitsi henkikasteen täyttymyksellinen kokemus, kenoottisen kokemuksen tuova ylistäminen ja rukouspalvelu on oikeasti sen verran parantavaa ja uudistavaa ja helluntailaisen hengellisyyden keskiössä, että semmoista vanhoille kirkoille ominaisen, negatiivisen piehtaroinnin ahdistuksessa, en luulisi kovinkaan pitkäkestoisesti vaivaavan.
Jeesus on siitä ihana että hänen kanssaan pystyy selvittämään hankalimmatkin tilanteet.
Voi, olen niin torvelo, että sakramenttivertaus vaikeuttaa hahmottamista ehkä entisestään… Ehkäpä joskus ymmärryksen valo vielä syttyy 
Tai eräänlainen shibboleth?
3 tykkäystä
Merkityksessä “täyttää saman funktion”. Vai miten tämä nyt ilmaistaan normaalien ihmisten kielellä. En ole normaali.
1 tykkäys
Luulisin myös, että uskonratkaisun aitoudesta ei noissa piireissä hirveästi puhuta. Jos suorittaa asiaankuuluvan protokollan - uskonratkaisuhan usein ilmaistaan esim. tietyntyyppisellä rukouksella - eikä tahallisesti huijaa tai näyttele, niin motiiveita ei sen kummemmin kaivella. Neuroottinen ylianalysointi tietysti on ihmisen persoonaan kytkeytyvä taipumus, ja onnistuu siksi myös vapaisiin suuntiin kuuluvilta. Vapaasuuntainenkin kastekäsitys tarjoaa mahdollisuuden angstata sitä, onko kaikki mennyt oikein. Ja jos tulee siihen tulokseen, että haluaa vielä oikeamman ja paremman kasteen, niin kyllä sellaiselle jostain villimmästä seurakunnasta aina toimittaja löytyy…
1 tykkäys
Uskovan ja synnin epäyhteensopivuus on ilmeisesti ollut keskeisiä kysymyksiä myös varhaisessa kirkossa.
Augustinuksen tunnustuksissa käy selväksi että veljet Kristuksessa opettavat häntä pitkään ennen kastetta oikeaan kasteen jälkeiseen elämään.
Samoin Hermaan paimenessa puhutaan paljon tilanteista missä langetaan pois uskosta.
Aikakauden omituisuus oli tietenkin se että ei uskallettu mennä kasteelle kuin lähellä kuolemaa kun ajateltiin että se on ainutkertainen mahdollisuus astua uskoon sisälle.
Keskiajalla vielä kirkko noudatti varhaisten aikojen kaikuna pitkiä ehtoolliselta poissulkevia katumisaikoja raskaiden syntien jälkeen.
Syntyi kokonaisia sääntökunnanomaisia maallikkoliikkeitä katumisaikoja noudattavien ryhmien ympärille.
Itse pidän hyvin järkeenkäypänä, ja henkeenkäypänä, että uskossa pysytään elämällä kristittynä. Ja aina voi palata, mutta tekemällä avoimesti selväksi että katuu poissaoloaan ja haluaa palata.
Tarkoittaako tuo, että uskossa pysytään elämällä synnittömästi? Ehkä tähän tapaan:
"Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi." (1.Joh 2:6)
1 tykkäys
Tuo Johanneksen kirjeen kohta on spot on, todella hyvä referenssi tähän.
Siinähän ei sanota kirjaimellisesti synnittömästi vaan niin kuin hän vaelsi. Hän oli hän. Minä olen minä. Vaellan kuin hän mutta omasta lähtökohdastani, hänessä, hänen kanssaan ja hänen kauttaan.
Entä tämä kohta:
“Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.” (1.Joh 3:6)
En saivartele tämän enempää. Tuossa Johanneksen kirjeessä on aika lailla näennäisiä ristiriitaisuuksia. Hänhän kirjoittaa näinkin:
“Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” (1.Joh 2:1-2)
Eli tarvitaan tulkintaa siihen mitä Johannes missäkin tarkoittaa ja mistä synneistä hän kirjeessään puhuu.
Mutta ajattelen niin, että uskossa ei pysytä elämällä synnittömästi. Kristittynä pysytään pysymällä uskossa. Uskossa pysytään uskomalla ja luottamalla ja turvaamalla. Evankeliumiin, armoon, sovitukseen. Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen.
Itse en usko kenenkään kykenevän synnittömään vaellukseen, mutta pidän selvänä, että vakava väärintekeminen paaduttaa pois uskosta.
“Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: “tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.” (Heb 3:12-14)
Minusta on hienoa, että voimme tällä forumillakin joka päivä kehottaa ja kannustaa toisiamme pysymään uskossa ja luottamuksessa Jumalaan.
1 tykkäys
Ei hätää, en minäkään 
1 tykkäys