Varmaan, mutta kun minulla ei ole minkäänlaista pyrkimystä ekumeniaan jos sitä harjoitetaan Raamatun sanan kustannuksella. Lutherin tuota tekstiäkin väännellään kieroon valheellisen ekumenian saavuttamiseksi kuin vahanenää, vaikka eihän Luther tuossa muuta kuin toistaa Jaakobin sanoja siitä, että aito usko ilmenee vääjäämättä myös tekoina, toisena vahurskautena esim. rakkautena lähimmäiseen. Näinhän ei ulkokultainen tekousko tee.
Mutta sanopa minulle syntyykö ihminen uudesti lakia noudattamalla, vaiko uskon kautta Kristukseen?
Edelleen nyt kun olet sitä mieltä, että teoilla on pelastava merkitys, niin kuinka paljon tekoja täytyy olla ja minkä laatuisia niiden on oltava, jotta vaade täyttyisi?
Niistä ensimmäinen jo kertoo, ettei ihmisen tarvitse tehdä hyviä tekoja, jotta hän syntyisi uudesti, vaan uudestisyntyminen on totaalisen riippumaton ihmisen antropologisista edellytyksistä, häneltä ei vaadita yhtään mitään. Hän syntyy uudesti kasteessa Jumalan sanan ja Pyhän Hengen voimasta.
Toinen vastauksesi, mikäli asia olisi noin kuin siinä sanot, johtaisi ihmiset epätoivoon. Mistä minä tiedän riittävätkö voimani pelastuksen saavuttamiseen, jos sen saavuttamisen edellytyksenä olisi minun voimani? En voisi koskaan tietää pelastuvani, kun tällä tavoin syrjäyttäisin uskon ja omistaisin pelastuksen omien voimieni varaan uskon sijasta. Onneksi pelastumiseni lepää kuitenkin täysin Kristuksen pelastusteon varassa ja minä saan uskon kautta siihen siirtää katseeni kokonaan pois itsestäni ja omista teoistani mm. apostoli Paavalin opetuksen mukaan.
Ef 2:8-9: “Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.”
Niin ja STLK on kirkkokuntani. Tunnustan kaikki uskovat veljikseni ja sisarikseni kuuluivat he sitten mihin kirkkokuntaan tahansa. STLK ei ole eksklusiivinen kirkko, eikä opeta siihen kuulumisen olevan pelastuksen ehto, vaan opettaa pelastuksen olevan yksin Kristuksen teossa, josta kaikki pääsevät osallisiksi uskon kautta häneen.
Ajattelen tästä eri tavalla. Ihmisen atropologia ei ole niin tuhoutunut, että pelastuksessa ihmisen tahto sivuutetaan. Tässä on minun ja sinun välillä syvä teologinen ero. Raamatun kohtien tulkinnassa jotka liittyvät tähän kohtaan, kallistun eri linjalle Lutherin kanssa, seuraan mielelläni yhteinäisen kirkon linjaa ihmisen antropologian kohdalla. Se tarkoitti, että ihmisellä on vapaa tahto, eikä syntiinlankeemus ole sitä poistanut.
Tässä kertaat Pieperin näkemystä, että hyviä tekoja ei tarvita pelastukseen. Olen jo aikaisemmin todennut, että pidän Pieperin näkemystä virheellisenä. Hyvät teot eivät kristillisessä uskossa syrjäytä uskoa, eikä poista pelastumista armosta. Pieper ymmärtää uskon ja hyvien tekojen välisen suhteen väärin ja sekoittaa lain ja evankeliumin itse keksimäksi filosofiseksi lauseeksi.
Tämä on mukaelma uskontunnustuksen tulkinnasta. Alkukirkon intentio ei ollut tämä, eivätkä he ikinä olisi lausuneet tämän suuntaista, vaan me luterilaiset olisimme saaneet anateeman, yhtenäisen kirkon opista poikkeamiseen. Meidän poikkeama olisi katsottu niin suureksi, että olisimme olleet ulkokehällä. Ymmärrän toki tämän ajatuksesi, joka katkee sisäänsä epämääräisen joukon, jossa vanhurskauttava usko nähdään ratkaisevana ja yhdistävänä tekijänä. Mielestäni monet kirkkokuntien oppilausumat tuomitsevat jo lähtökohtaisesti tälläisen ajattelun. Tässä ajattelussa minun henkilökohtainen uskoni määrittää asiat, ei niinkään kirkkokuntani yhteisen uskon lausumat.
Niin no parasta kait on vain todeta, että välillämme oleva teologinen eroavaisuus ei ole silloitettavissa ja jäämme pysyvästi eri kannalle. Siis edes sen verran ekumeniaa, että voimme todeta yhteisen käsityksemme olevan, että olemme eri mieltä?
Tuohon ylläolevaan lainaukseeni tekstistäsi liittyen haluan kuitenkin vielä kysyä miten vastasyntyneen lapsen oma tahto on mukana kasteessa, siis sillä edellytyksellä, että hänellä on myötäsyntyneenä vapaa tahto, joko valita pelastus tai hylätä se , kuten näyt esittävän?
Roomalaiskirjeen kastekohtien mukaan, ihminen, vastasyntynyt tulee aina “automaattisesti” kasteessa uskoon. Pienen lapsen tahto on " puhtaampi" koska se ei ole vielä kiinni monissa synneissä.
Lapsen tahto on mukana kasteen hetkellä. Hän ei ole tahdoton. Miten tarkalleen ottaen se on mukana, sellaista erittelyä on mahdoton tehdä. Vastaavaa tilanne on myös aikuisen kohdalla. Luther omissa kirjoituksissaan pohtii myös sitä vaihtoehtoa, että ennen kastetta kristittyjen kotien lapset kuulevat Jumalan sanaa äidin kohdussa. Tämä kuultu sana voi synnyttää lapseen uskon, ennen kastetta ( E.Huovinen, Fides infantum kirjassaan esittää tämän näkökulman) > Elisabetin ja Marian kohtaamisen seurauksena Johannes Kastaja hypähti Elisabetin kohdussa.
Kysymyksesi voidaan myös kääntää seuraavasti ja pohtia; miksi vastasyntynyt tulee sidotun tahdon kannnattajien mukaan, aina uskoon kasteessa. Käännyttäkö Jumala hänet väkisin, vaikka hän ei tahdo, koska hänen tahtonsa on totaalisen paha, eikä voi tahtoa mitään hyvää? Onko ihmisen kääntyminen sidotun tahdon kannnattajien mukaan, kääntymistä jossa ihmisen tahdolla ei ole osuutta, merkitystä ja hänet käännytetään vasten tahtoa, väkisin.
Tuo Huovisen Eeron kirja Fides Infantium on kyllä helmi moninaisten kastekirjojen joukossa. Olen sen moneen kertaan lukenut.
Mutta erimielisyytemme jatkuu myös lasten kastetta koskien, koska minä käsitän ettei lapsen oma, isältä ja äidiltä peritty tahto voi olla myötävaikuttamassa uudestisyntymisessä, se vain torjuu uskon. Siksi uudestisyntyminen, tässä tapauksessa, lapsen usko, on aina monergistinen tapahtuma, jonka Jumala vaikuttaa kasteessa sanan ja Pyhän Hengen voimalla. Silti kysymys ei ole pakosta, sillä kuten sanoin, ihminen voi torjua uskon, vaikka ei voikaan olla myötävaikuttamassa sen syntymiseen. Uudestisyntyminen olisi miellesisältöä vailla oleva termi, jos syntinen ihminen itse olisi siinä omalla tahdollaan mukana, joko osittain tai kokonaan.
Joo Huovisen kirja on hyvä, tosin on aikaa siitä kun olen sen lukenut, enkä muista siitä paljon.
Monergistinen tapahtuma. Eli toisin sanoen Jumala pakkokäännyttää, pelastaa väkisin vasten ihmisen tahtoa. Tahdolla ei ole tässä tapauksessa mitään osaa, vai osaatko jäsentää miten vastasyntyneen lapsen tahto konkreettisesti vastustaa ja torjuu Jumalan? Onko sinulla tästä esimerkkejä? Luulen, että on aika vaikea löytää? Sitä paitsi Roomalaiskirje puhuu kasteesta aina tapahtuma joka vaikuttaa. Erityisesti lapsen kohdalla voidaan ajatella näin. Aikuisen kohdalla kaste ei automaattisesti vaikuta pelastusta, kuten Apostolien toissa kerrotaan. Sanat “pakosta ja torjunta” on mielestäni ihmisten hämäämiseksi, siis retorinen keino siirtää loogista ajattelua, johonkin fokuksen ulkopuolelle. Ajatteleppa nyt itse. Koitappa pohtia tätä näkökulmaa.
Sitten tämä;
Tää on ihan päätön, ei kaikki ajattele kuten sinä. Tässä on takana tietty tulkintamalli, mutta kun on muitakin. Enkä sano tätä pahalla!
Huovinen tuossa kirjassaan tuo esille Lutherin valituksen siitä, että kaste käsitettiin hänen aikanaan momentaaniseksi hetkelliseksi tapahtumaksi, eikä sitä ulotettu koskemaan koko elämää.
Sen sijaan Jumalan Pyhän Hengen voima vaikuttaa koko elämäsi ajan jatkuvasti uskoa kasteessa, jota taas sinun fyysisiltä vanhemmiltasi perimä oma tahtosi jatkuvasti torjuu. Luther puhuu kasteen vaikutuksesta elämään siten, että meidän tulee haudata vanha ihmisemme ja sen sijaan meidän täytyy joka päivä tulla uskolla kastetuksi, eli nousta uuden ihmisen. Ovathan henki ja liha toisiansa vastaan. Näin siis Jumala ei käännytä meitä väkisin!
Se taas ei ole mitenkään uutta, että synergistit tavallasi syyttävät meitä monergisteja siitä, että meidän mukaamme mitään ihmisen myötävaikutusta ei kääntymyksessä esiinny, vaan että opetamme muka pakkokääntymystä, johon ei liity mitään sisäisiä liikeitä, ei omassatunnossa eikä sydämessä. Siihen vastaa jo ylläoleva tekstini hyvin, mutta myös luterilainen Tunnustus.
Näillä välineillä Jumala vaikuttaa, sanansa saarnaamisella ja kuulemisella. Hän murtaa sydämemme ja vetää ihmistä puoleensa. Lain saarnasta ihminen oppii tuntemaan syntinsä ja Jumalan vihan; hänen sydämensä kauhistuu, se tuntee vilpitöntä katumusta ja todellista tuskaa. Sitten ihminen kuulee pyhän evankeliumin, joka julistaa armollista syntien anteeksiantamusta Kristuksessa. Kun hän sitä tarkkaa, hänessä sytytetään uskon kipinä, hän ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen Kristuksen tähden ja lohduttautuu evankeliumin lupauksella. Näin Pyhä Henki, joka kaiken tämän saa aikaan, annetaan ihmisen sydämeen.
Turhaan saisi saarnaaja istuttaa ja kastella, turhaa olisi sanankuulijan juokseminen ja tahtominen, mitään kääntymystä ei sillä kaikella saataisi aikaan, ellei Pyhän Hengen voima ja vaikutus olisi siinä mukana. Pyhä Henki valaisee ja käännyttää sydämet saarnatun ja kuullun sanan avulla, niin että ihmiset uskovat sen sanan ja suostuvat siihen.
Tunnustuskirjat, s. 483-484.
Siis Pyhä Henki vaikuttaa sen, että ihmiset suostuvat sanaan.
Mallini on kuitenkin hyvin looginen. Miten voidaan puhua uudestisyntymisestä, jos mitään uudestisyntymistä ei tapahdukaan, vaan ihminen saa itse kääntymyksensä aikaan? Luther vertaa uudestisyntymistä siihen, että meitä ei isästä ja äidistä syntyneenäkään ole olemassa esim. kahta vuotta ennen syntymäämme. Samoin ei uudestisyntynyttä ihmistä ole olemassa, ennen kuin hän on syntynyt.
Ilmeisesti olet informoitu väärin sekä luterilaisesta pelastusopista ja esim ortodoksisesta synergiasta. Tässä sekoitat taas käsitteet sellaiselle tasolle, että tämä ei sovi ainakaan ortodoksiseen teologiaan.
Mihin kohdistat tämän kuvaamasi synergistisen mallin.
Ei haittaa yhtään. Ja jos sanon, että uudestisyntynyttä ihmistä ei ole olemassakaan, ennen kuin hän on syntynyt, toisin sanoen, ennen kuin Jumala on hänet Pyhän Henkensä voimalla synnyttänyt kasteessa, niin missä tässä on synergia?
Niin, tässä eroamme toisistamme radikaalisti. Sinä tunnustat käsitystä, että ihmisellä on vapaa tahto hengellisissä asioissa, jonka käsityksen minä taas ehdottomasti torjun.
Tässä välissä olisi hyvä kysyä, että mitä tarkoittaa käsitteenä koko “vapaa tahto”?
Eihän ole millään tavalla mielekästä sanoa, että se on tai ei ole, jos ei kuulijalla, sanojalla tai kummallakaan ole käsitystä siitä, että minkä olemassaolo esitetään tai kiistetään?
Kun syntien sovitus on luvattu Kristuksen tähden, sitä ei voi tietenkään silloin ottaa vastaan muutoin kuin yksin uskolla. Kun uskomme, että Jumala, Kristuksen tähden, on sovitettu meille, me olemme ilmaiseksi vanhurskautetut uskon kautta. Ihminen ei siis voi saada sitä aikaan, minkä Kristus on tehnyt ja niin vapaa tahto ei voi saavuttaa syntien sovitusta.
Väärää opetusta on siis väite, että ihmisellä on tallella ainakin sen verran kykyjä, että hän mielellään tahtoisi ottaa evankeliumin vastaan ja lohduttautua sillä - toisin sanoen, että ihmisen tahto voi myötävaikuttaa kääntymisessä edes hiukan. Tällainen käsitys on väärä, sillä se on ristiriidassa pyhän, jumalallisen Raamatun, kristillisen Augsburgin tunnustuksen, sen Puolustuksen, Schmalkaldenin opinkohtien, Lutherin Ison ja Vähän katekismuksen sekä muiden tämän etevän ja Hengen valaiseman teologin kirjojen kanssa.
Voi tietysti kysyä millä tahdolla ihminen ottaa Kristuksen vastaan. Luterilaiset eivät tahdottomia ole,heidän tahtonsa on mukana uskossa, katumuksessa, parannuksessa ja monissa muissakin asioissa. Tarkoittaako tunnustuskirjojen opetus jotakin muuta kuin juuri tätä.
Tässä välissä olisi hyvä kysyä, että mitä tarkoittaa käsitteenä koko “vapaa tahto”?
Eihän ole millään tavalla mielekästä sanoa, että se on tai ei ole , jos ei kuulijalla, sanojalla tai kummallakaan ole käsitystä siitä, että minkä olemassaolo esitetään tai kiistetään?
