Hyvä aihe! Ymmärrän itsekin sen yksin sanan Raamatun yhteydessä paremminkin ylin ja tärkein, jonka yli ja ali ei tulisi mennä tulkinnassa ja tiivistyksissä. Viralliset uskontunnustukset ovat erinomaisia.
Ei ole mitään muuta kriteeriä kuin Raamattu, jonka nojalla koetalla kaikki opit ja opettajat sekä traditiot. Jos mikä tai kuka tahansa niistä on Raamatun kanssa ristitriidassa on Raamatun sanasta pidettävä kiinni. Laitan tähän alle kuvauksen Raamatusta millainen kirja se on ja miten meidän tulisi sitä tutkia, ja yllätys yllätys se on Anglikaanisen kirkon papin ja teologian tohtorin kirjoittama, joten ei voitane tältäkään osin sanoa, että vedän kotiinpäin.
Raamattua tutkimaan
Halki kristikunnan historian pitkien vuosisatojen Jumala on puhunut ihmisille Raamatussa. Tämä ei ole olettamus eikä dogmi, vaan tosiasia. Jos ihmiset, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jumalan puhuvan väittävät päinvastaista heidän väitteensä ovat suunnilleen yhtä painavia kuin värisokean yritykset todistaa, ettei punaisella ja vihreällä ole mitään eroa. Tieteellistä arvoa on vain niiden ihmisten todistuksella, jotka ovat kuunnelleet puhuvaa Jumalaa, eivätkä heidän todistuksensa ole-vähälukuiset eivätkä ristiriitaisia. Oikea todistajien pilvi jokaiselta kristilliseltä vuosisadalta vakuuttaa yksimielisesti ja katkeamattomana ketjuna, että Jumala puhuu ihmisille Raamatussa. Niiltä, jotka haluavat kuulla hänen puhuvan ei vaadita muuta kuin että he ryhtyvät tutkimaan Raamattua odottavin mielin lukevat sitä rukouksen hengessä. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä totuus on osoittautunut paikkansapitäväksi kerran toisensa jälkeen, kun kristityt ovat avanneet Raamattunsa rukoillen ja odottaen; ellei olisi, kristinusko olisi jo ajat sitten hävinnyt petkutuksena ja Raamatun lupaukset osoittautuneet tyhjiksi kauan ennen meidän vuosisataamme. Meissä useimmissa on vain se vika, ettemme tosissamme odotakaan kuulevamme ja saavamme. Edelleenkin on voimassa hengellinen laki: »Tapahtukoon teille uskonne mukaan.
Kristityn on siis tultava Raamatun ääreen rukoillen ja uskoen ei viillellen itseään veitsellä kuumeisen kiihottuneena ja huutaen: »Baal, vastaa meille» (1 Kun 18:26), vaan odottaen kärsivällisesti Herraa: »Puhu, Herra; palvelijasi kuulee» (1 Sam 3:9, 10). Raamatun miehet tunsivat hyvin odottavan rukouksen salaisuuden; he tiesivät, että on tarpeetonta »pommittaa kaikki enkelit väsyksiin rukouksillaan» Raamatunlukijan oikeaa asennetta voisi verrata pikemminkin ihmiseen, joka odottaa rakastettuaan sovitussa kohtaamispaikassa, kuin kenraaliin, joka rynnistää linnoitusta vastaan: »Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni» (Ps 40:2). Paremmin emme voisi tehdä kuin aloittaa raamatuntutkisteluhetkemme hiljaa sellaisten miesten rukouksilla, jotka luottivat Jumalaan ja tyytyivät odottamaan häntä - vaikkapa psalmin 4, 19,-20, 27, 40, 61, 63, 86, 116, 119:97-112 tai 143 sanoin. Raamatun lukeminen ja tutkiminen tulisi yleensä aloittaa rukoillen, odottaen että jumala puhuu meille niin kuin hän on puhunut uskovilleen kaikkina aikoina. Niin tehden olemme vähemmän taipuvaisia etsimään Raamatusta vahvistusta omille teorioillemme ja ennakkokäsityksillemme olemme valmiit kuulemaan, mitä sanottavaa Jumalalla on meille, ja opimme näkemään, ettei rukous ole niinkään meidän keinomme puhua Jumalalle ja kertoa hänelle tarpeistamme ja toiveistamme (»Kuule, Herra; palvelijasi puhuu») kuin Jumalan tilaisuus puhua meille ja tehdä tahtonsa meille tiettäväksi.
Jumala puhuu meille rukoillessamme, mutta emme saa hänen ääntään kuuluvillemme siten, että keskeytämme hetkeksi oman rukouksemme ja yritämme tyhjentää mielemme kaikesta muusta voidaksemme jollakin salaperäisellä tavalla kuulla sanoman ylhäältä. Sillä tavalla petämme vain itseämme ja saamme paljon todennäköisemmin viestin omasta alitajunnastamme kuin Jumalalta. Jumala puhuu meille rukoillessamme itse nimeämällään tavalla: hän puhuu, kun rukoilemme Raamatun ääressä. Me kuulemme Jumalan puheen Raamatussa, emme minään ihmeellisenä sisäisenä äänenä. Jumala puhuu Raamatun sanojen välityksellä, ja se syvä merkitys, jonka niissä tajuamme niitä mietiskellessämme, on Jumalan sanoma meille. Sen tavan hän on valinnut ilmaistakseen itseään meille. Ja siitä vakuuttavasta voimasta, jolla Raamatun totuudet meille kirkastuvat, tiedämme Jumalan puhuneen meille. Tiedämme, että hän on »tavoittanut» meidät sanallaan. Koko olemuksemme vastaa myöntävästi sanaan, jonka jumala on meille puhunut. Olemme asiasta vakuuttuneita ja varmoja, tiedämme, että jumala on todella puhunut meille. Olemme nähneet jotakin hänen tahdostaan tämän maailman, oman elämämme ja pelastuksemme kysymyksissä, ja tiedämme Jumalan ilmoittaneen sen meille.
Kristityt ovat kaikkina aikoina pitäneet kiinni ajatuksesta, että sydämessämme oleva Jumalan Henki avaa meille Sanan totuuksia, että jumala on itse oma tulkkinsa, joka tekee meille tunnetuksi käyttämänsä kielen. Vain Jumala, tai Jumalan Henki, ilmoittaa meille Jumalan. Sisäinen vakuuttuneisuus, josta äsken puhuin, on sydämessämme olevan Pyhän Hengen aikaansaamaa. Mutta sellainen »varmuus» ei ole ensi sijassa lainkaan tunteiden asia. Meille tulee joskus kiusaus jättää rukoilematta, koska meillä ei enää ole samanlaisia epämääräisen miellyttäviä uskonnollisia tuntemuksia kuin joskus palavampina hetkinämme. Luulemme, että rukoillessamme ei tapahdu mitään, että puhumme vain itseksemme. Tällainen tilanne johtuu todennäköisesti siitä, että rukouksemme ei perustu Raamattuun. Meidän tulisi rukoillessamme kuunnella, mitä sanottavaa Jumalalla on meille Raamatussa, muuten joudumme helposti omien tuntemustemme ja mielialojemme valtaan - ja se on kohtalokasta. Ilman Raamattua rukouksemme on parhaimmillaankin vain jonkinlaista mieltäylentävää mietiskelyä, omiin mielenliikkeisiimme uppoutumista, yritystä loihtia esiin tiettyjä tunteita; voimme jopa tottua hakemaan »hengelliselle» elämällemme piristysruisketta tunteisiin vetoavista hartaudenharjoituksista, lauluista tai virsistä (tai jopa tietyiltä puhujilta!). Sellaisella ei kuitenkaan ole juuri mitään tekemistä kristillisen rukouksen kanssa, ja se on yhtä vaarallista kuin Saulin yritys manata esiin henkiä Een-Doorissa. Joskin olisi liioittelua sanoa, ettei meidän pitäisi koskaan rukoilla lukematta ensin Raamattua, niin ainakin rukouksemme pitäisi perustua Raamattuun eikä omiin mielentiloihimme tai hengelliseen vireeseemme.
Miten sitten rukoilla niin, että rukous perustuu Raamattuun? Miten meidän pitäisi lukea ja tutkia Raamattua päivittäin? Vastaus kumpaankin kysymykseen on sama. Mene kammioosi - toisin sanoen varaa joka päivä riittävästi aikaa ja rauhallinen paikka, niin että voit kokosydämisesti ja ilman kiirettä keskittyä tehtävääsi. Se on ehkä nykyisissä oloissa helpommin sanottu kuin tehty, mutta meidän on yritettävä. Se voi edellyttää aikaisempaa ylösnousua aamuisin, mikä taas tietää aikaisempaa nukkumaan menoa illalla. Aamuvartion pitäminen saattaa olla kurinalaisen kristillisen elämän ensimmäinen askel. Aloita ylistämällä Jumalaa, ajattelemalla hänen majesteettiuttaan ja armoaan. Psalmeista tai virsikirjasta löydät monia sopivia ylistysrukouksia, ja ajan mittaan opit ylistämään jumalaa omin sanoinkin.
Ajattele sitten joitakin itse saamiasi suuria Jumalan lahjoja, joista olet kiitollinen, unohtamatta pelastuksen lahjaa Jeesuksessa Kristuksessa. Sen jälkeen voit lukea jonkin edellä mainituista psalmeista, joissa jäädään rukoillen odottamaan Herraa. Ryhdy sitten tutkimaan Raamattua selitysteoksen tai jonkin muun raamatunlukuoppaan avulla. Älä pelkää panna koko ymmärrystäsi Jumalan palvelukseen, käyttää koko älyäsi ja arvostelukykyäsi selvittääksesi itsellesi lukemasi raamatunkohdan alkuperäisen merkityksen. Hyvä selitysteos on siinä avuksi. Lopetettuasi Raamatun tutkimisen muuta lukemasi rukoukseksi. Käytä rukouksessasi mahdollisimman paljon Raamatun omia sanoja. Mieti, mitä merkitystä kohdalla on omassa elämässäsi tänään, ja pyydä Jumalan siunausta ja apua kaikkiin toimiisi. Lue Raamattua järjestelmällisesti, älä vain omia mielikohtiasi, sillä Raamattu ei ole mikään innostavien hartauskirjoitusten kokoelma. On hyvä käydä rukoillen läpi kokonainen Raamatun kirja tai osa. Niin et tule valinneeksi luettavaasi sattumanvaraisesti ja omien mieltymystesi mukaan.
Jos tällainen raamatunlukutapa tuntuu sinusta aluksi oudolta, ajattele asiaa kristillisen raamattukäsityksen valossa. Jos Raamattu on todella Jumalan viestintäväline, jonka välityksellä hän tahtoo puhutella sinua, silloin et voi lukea sitä kuin mitä tahansa kirjaa.
Alan Richardson, Raamattua tutkimaan, s.15-18.
1 tykkäys
Näinhän Kansankirkossammekin on opetettu ja niin tulisi vieläkin opettaa. Koko maailmassamme on hurmahenkisyys ja ateismiin pohjautuva liberalismi saanut kasvaa tolkuttomasti. On karismaattisuutta, helluntailaisuutta, uusia oppeja, spiritismiä, animismia, aikaisemmin hylättyjä harhaoppeja jne.
Vääränlaisten ihmistä korottavien ‘armolahjojen’ toiminta ja houkuttelevuus on suorastaan Pahan puolelta.
Luterilaisuuteen on vanhastaan kuulunut esim.: Jumala puhuu ihmisille (vain) Raamatussa. Ilmoitus on loppunut; uutta ei siis tule. Uudet tulkinnat ovat vaarallisia ja mahdollisia vain vaelluksen asiassa ja erittäin monimerkityksellisissä asioissa, mutta ei silloin, kun Raamattu sen synniksi sanoo. Ydin/pääasiassa ei ole mitään tulkinnan vapautta.
Synnin suosiminen ja armolahjojen väärinkäyttö esim. itsetehostukseen on todella vaarallista. Uusi uskonpuhdistus olisi tarvittu jo 1970-luvulla ja viimeistään 1990-luvulla.
2 tykkäystä
Miksi Jumala antoi sanansa lain ja evankeliumin, jos ihmisellä olisi vapaa tahto.
Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette …
Ellette käänny katumukseen lain sanan ja uskoon evankeliumin sanan kautta, ette …
Niinpä! Jumala vaikuttaa ‘heräämisen’ ja uskon lain ja evankeliumin kautta Raamatun mukaan. Kyllä luterilaisille tämä on mielestäni selvä. Vaikea vaan väittelemättä saada muut kirkkokunnat ymmärtämään ‘pointti’. Sopii minun puolestani taas aloittaa.
Kirja Valen-Sendstad. Unelma Vapaasta Tahdosta (suosittelen taas minäkin)
1 tykkäys
Minäkin olen lukenut tuon kirjan ja koko Sendstadin tuotannon. Ne ovat kaikki suositeltavia.
Sellainen karismaattinen kristillisyys, jossa korostetaan paranemista sairauksista, vähintään jonkinlaista menestystä tässä ajallisessa elämässä, ihmeellisiä ja positiivisilta tuntuvia kokemuksia, menestyy ja tuottaa rahaa, koska edellä mainitut asiat vetoavat ihmisiin, myös uskomattomiin, kun taas kristillisyys, jossa korostetaan armoa, ristinkantamista ja uskovienkin perisyntisyyttä, ei tuota rahaa. Siksi esim. TV7-kanavan monet ohjelmat ovat mielestäni kristillisesti arvioiden roskaohjelmia. Jos ne eivät olisi, ne eivät keräisi niin paljon katsojia ja rahalahjoituksia. Ihmiset haluavat elää illuusioissa.
Ei aiheesta enempää, koska offtopic.
2 tykkäystä
Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän – ja nehän juuri todistavat minusta.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 5:39
Raamattu ei varsinaisesti ole Jumalan Sana. Mutta pätevä todistus Jumalan Pojasta.
Evankeliumi teksteissä on vieläpä Jeesuksen omia sanoja. Kaikki nanna on siellä.
1 tykkäys
Yksin Raamattu -periaate on todella toimimaton.
Ajatteleeko muuten luterilainen, että myös esim. kreikan kielen sanakirjat ja kieliopit ovat inspiroituja, koska Raamattua ei voi tutkia ilman niitä? Tuskinpa ajattelee. Raamatun alkutekstiä ei voi ymmärtää ilman niitä. Sanakirjoja ja kielioppeja ei pidetä inspiroituina, joten tässä lienee jonkinlainen ongelma? Joka tapauksessa Raamattua ei voi ymmärtää turvautumatta sanakirjoihin ja kielioppeihin. Viime kädessä siis turvaudutaan ei-inspiroituihin lähteisiin. Absoluuttisessa mielessä “Raamattu yksin” -periaate ei siis toimi tai se on silkka mahdottomuus.
Jos se ajatus tulee luterilaisesta traditiosta, niin millä se traditio perustelee näkemyksensä oikeellisuuden? Jos se perusteltaisiin sillä, että luterilainen taho, joka niin opettaa, on omasta mielestään auktoriteetti, jota on toteltava vain siksi, että se asettaa itsensä auktoriteetiksi, niin silloin sen voisi ymmärtää (kuitenkaan hyväksymättä auktoriteettiväitettä). Näin ei tietenkään voi olla luterilaisuuden kohdalla. Millä raamatunkohdilla luterilaisuus siis perustelee näkemyksen? Jos on raamatunkohtia, joilla se opetus perustellaan, niin miten ne wanhat kirkot, jotka opettavat toisin, selittävät ne samat raamatunkohdat?
Kierkegaard sanoo saman asian seuraavilla sanoilla: “Pyhät Kirjoitukset ovat tienviittoja; Kristus on tie.”
"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän." (Joh. 5:39-40)
Ainakin pinnalta katsoen on ristiriita yllä näkyvän raamatunkohdan ja luterilaisen opetuksen välillä. Luterilaisuuden mukaan hengellinen elämä tulee juuri Jumalan sanan kautta, kun Pyhä Henki sitä välineenään käyttää.
Sanan ja sakramenttien kautta lahjoitetaan Pyhä Henki joka vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala niin tahtoo. Sakramenttien validius tulee Raamatun kautta.
Uskova tarvitsee kastetta, kuultua Jumalan sanaa ja ehtoollista jatkuvasti ja mahdollisimman usein.
D
2 tykkäystä
Mihin sitä ehtoollista tarvitsee?
Jeesuksen käskyn noudattamiseen. Hän kehoitti viettämään ehtoollista, ottamaan hänet vastaan siinä ja muistamaan hänen ristillä suorittamaa tekoaan pelastukseksi.
Miten tarkalleen ottaen ehtoollinen “ottaa vastaan” Jeesuksen?
Lue sieltä evankeliumeista, joita sanoit noudattavasi. Sori onliner, mutta en ehdi enkä jaksa. Pitkä kotimatka edessä.
Kyllä minä olen uuden testamentin lukenut kymmeniä kertoja läpi ja löytänytkin sen että Jeesus asetti ehtoollisen. Olen hiljattain alkanut käymään (tosin satunnaisesti) lähetyshiippakunnassa ehtoollisella koska koen että se on hyvä tapa. Olisin halunnut keskustella siitä että miten tarkalleen Jeesus tulee lihaksi ehtoollisella vai tuleeko mitenkään. Ehtoollisen merkitys on alkanut viime aikoina kiinnostamaan. Kaikki ei aukea Raamatustakaan ihan välittömästi.
Hyvät teot ovat Jumalan mieleen, vaikka ne ovat puutteellisia, vajavaisia synnin tähden, mutta Kristuksessa Jumalalle ne kelpaa, koska Kristus on niissäkin meidän täydellisyytemme.
Tein mielenkiintoisen havainnon, rovasti Peltolan aloittaessa kertomaan Lutherista ja siitä kuinka Luther ahdistui sanoista Jumalan vanhurskaus.
Sitten hän luki kuinka Lutherille avautui Jumalan vanhurskaus.
Tämä oli merkille pantavaa Lutherista, kun Luther sanoi, että uudestisyntyi siinä hetkessä, kun Jumalan vanhurskaus hänelle kirkastui, koska uudestisyntymisestä on toisenlainen käsitys toisilla.
1 tykkäys
Siis tämä on rovasti Peltolan puhe.
Vaikken vielä ole kuunnellut tätä, niin se mitä kirjoitat linjautuu koko Raamattuun, eli uskoontuloon, lahjavanhurskautukseen.
Uskon todella, että Lutherin uskoontulo oli kaiken hengellisen, raamatullisen alku. Siksi en ole vielä kohdannut tietoa, koska se hetki oli hänen elämässään.