[quote=“Noviisi, post:100, topic:2663, full:true”]
Tässä Hannu Lehtosen esitelmässä (Ropert Preusin kirjan Raamatun inspiraatio pohjalta) on tiivistettynä se mitä luterilaiset isät opettivat Raamatun asemasta kristillisessä opissa.
Kiitos tästä!
1 tykkäys
Muistaakseni Luther joutui turvautumaan tradition apuun perustellessaan lapsikastetta vastustaessaan uudestikastajia: “Yli tuhanteen vuoteen ei ole ollut olemassa juuri mitään muuta kastetta kuin lapsikaste. Jos tämä kaste olisi väärä, silloin kristikunta olisi ollut yhtä pitkän ajan ilman kastetta.” “Mutta koska lapsikaste on tähän päivään asti ollut käytössä kaikkialla maailmassa kautta kristikunnan, ei ole mitään syytä pitää sitä vääränä. Pikemminkin tämä on vahva todiste siitä, että se on oikea.” Ja hyviä kristillisiä opettajia oli ollut sinäkin aikana. Joskus on siis luterilaisuudessakin käytetty kahta lähdettä, ja kirkon tallettama Raamatun kanssa yhteensopiva traditio on hyväksytty kai luterilaisen ortodoksiankin aikana, vrt. Chemnitzin 8 eri tradition lajia joista vain yksi on väärä. http://www.concordia.fi/vanhat/lehti/2010/52010/2.html
1 tykkäys
Nyt tuli siis luterilaisten itsensä suusta se, että he palvovat Raamattua “puhuvana jumalanaan”.
En tiiä palvonko, mutta pidän kylläkin Raamattua Jumalan sanana, joka siis tarkoittaa “Raamatun kautta / Raamatussa puhuvaa Jumalaa”. Raamattu täytyy ottaa tosissaan, tai sitten sen lukeminen on turhaa. Raamattu on mystinen kirja, se ei sisällä muuta kuin hengellisen Jumalan sanan.
Jumala kuitenkin voi puhua Raamatun kansien ulkopuolellakin, esim. tällä foorumilla, vaikkei tekstejämme olekaan liitetty itse Pyhään Raamattuun.
Jos sanamme ovat Pyhän Hengen vaikuttamaa, Raamatun hengessä kirjoitettua sanaa, silloin voisi myös puhua “kristityissä puhuvasta Jumalasta”. Itse sana on kuitenkin aina sama, Raamatun sanan vastainen sana ei voi olla “Jumalan puhetta kristityssä”.
Jos alkaisimme erittelemään, mitä Raamatun sanasta voisi ottaa vastaan ja mitä ei, silloin mentäisiin harhaan. Esim. tänä päivänä ilmenee mm. Paavalin vastaista uus-uskonnollisuutta / -hengellisyyttä, sillä kaikille ei Paavali sanoineen sovi.
Mutta kuka sitten puhuu Jumalan sanaa ja kuka oman lihansa sanaa, siinä vaaditaankin itse Raamatun sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksen ymmärtämistä ja erottamista.
Missä niin lukee? Tuossahan sanotaan, että Raamattu on puhuva Jumala. Eli ts.Jumala puhuu Raamatussa, koska se on Jumalan sanaa. Heprealaiskirjeesä sanotaan: “Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;”
Ei Raamattua palvota, vaan sen ja vain sen ilmoittamaa Pyhää kolmiyhteistä Jumalaa.
1 tykkäys
No ei nyt voida sanoa, että Raamattu on Jumala. Se on eri asia, kuin että Raamattu on Jumalan sanaa.
6 tykkäystä
Haluaisin vielä korostaa, että sola scripturan kritisointi ei tarkoita sitä, että jotenkin asetettaisiin Raamatun arvovalta, sen inspiroitu luonne tai mikään sellainen kyseenalaiseksi.
3 tykkäystä
Niin, ei Raamattu ole Jumala, mutta Raamattu on puhuva Jumala, eli kirja kokoelma, joka on Jumalan sanaa ja puhetta. Mutta joo, ei ihan minustakaan täysin onnistunut tuo määritelmä.
Sola Scriptura periaatehan on alunperin tarkoittanut ja tarkoittaa sitä että mikään oppi ei voi olla Raamatun vastainen. Kirkko ei voi olla ristiriidassa itsensä kanssa ja jos joku opettaa oppia joka on vastoin Raamatun sanaa, ei oppi voi olla tosi.
Onko ortodoksit/katoliset erimieltä?
No tottakai uskon klassista kristinuskoa tunnustavana kristittynä yksin Raamattu -periaatteeseen, sillä Raamatun ovat Kirjoittaneet VT:n pyhät profeetat ja UT:n pyhät apostolit Pyhän Hengen inspiraation voimassa ja johdatuksessa. 
Tähän olisi hyvä saada jokin historiallinen referenssi. Kenen näkemys tämä on? Miltä ajalta?
Joo, samaa mieltä. Tää jäi nyt jotenkin vain ilmaan leijumaan. Oliko sulla @Solax5 tähän vielä jotain vastattavaa? Tästä samasta aiheesta kun tunnutaan kiistelevän yhdellä jos toisella keskustelupalstalla.
Tästä aiheesta oli vajaa pari vuotta sitten ihan konferenssi Uudessakaarlepyyssä
Tässä linkki Yksin Raamattu konferenssin saarnavideoihin jos kiinnostaa perehtyä
Yksimielisyyden ohje:
“1. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava”
Missään ei sanota, että kaikki on Raamatusta johdettava. Mutta kaikki oppiin liittyvä tulee voida arvioida Raamatulla. Raamattu ei ole propositiokokoelma josta deduktiolla vedetään oppeja. Mutta kaikki mikä kirkossa sanotaan, tulee voida arvioida Raamatun sanalla.
Sola Scripturan oikea käyttö on sitä, että se on ensisijainen liturginen kirja, jota on paljon kirkossa luettava. Ääneen. Mielummin kuin Paavo Ruotsalaista. Toisekseen se on koetinkivi, jolla oppia ja etiikkaa arvioidaan.
D
4 tykkäystä
Tämä on se luterilaisuuden muotoperiaate. Vanhoilla kirkoilla on laajempi repertuaari jolla he “operoivat” ja jäsentävät uskonelämää.
Tästä voitaisiin keskustella ihan puhtaasti asiakysymyksenä ilman minkään kirkkokunnan hinaamista keskusteluun. Näin välttäisimme niitä ekumeenisia vaatimuksia, jotka torppaavat aidon vuoropuhelun asiakysymyksestä. Jos siis joku Raamatun ulkopuolelta poimittu oppi on ristiriidassa Raamatun sanan kanssa, niin miten sellainen oppi voidaan todistaa ja määrätä uskovia sitovaksi opiksi?
4 tykkäystä
Mitkä ekumeeniset vaatimukset torppaavat aidon vuoropuhelun?
1 tykkäys
Tuosta voidaan toki keskustella. Jos haluat rajata jotenkin keskustelun, sinun täytyy määritellä rajat. Mistä haluat keskustella ja mistä ei mielestäsi saa keskustella. Sitten näillä ehdoilla mennään. Täytyy kyllä sanoa, että en ihan ymmärrä sinun avausta, mitä oikein tarkoitat ja mistä haluat keskustella, avautumisesi kuulostaa kovin vaikealta ymmärtää, mutta ehkä sinulla on tässä jokin pointti.
-Tarkoitatko kirkolliskokousten kaanonin rajoja
-Tarkoitatko luterilaisten kaanonia ja sen historiallista määrittelyä
-Tarkoitatko yleensä kristillisiä tekstejä jotka rajattiin kaanonin ulkopuolelle
-Tarkoitatko kritillisiä tekstejä joita luettiin alkukirkossa vaikka kaanonista ne rajattiin
-Tarkoitatko Lutherin kaanon kritiikkiä
-Tarkoitatko tradition merkitystä alkuperäiselle kirkoille
- Tarkoitatko Lutherin uutta määritelmää tradition merkityksestä kirkolle
- Tarkoitatko kirkon sääntöjä joilla ei ole dogmaattista asemaa, mutta ovat velvoittavia
- Haluatko keskustella mielestäsi vääristä kirjollisistä perinteistä
- Haluatko keskustella adiaforan merkityksestä luterilaisille ja sen periaatteestä ekumeniassa
- Haluatko itse määritellä mistä keskustellaan, jotta voimme keskustella
Itse ajattelen, että on kovin ongelmallista rajata ekumeenista ulottuvuutta keskustelusta, koska luterilaista raamatun tulkintaa ei ollut ennen 1500 lukua. Mutta jos haluat keskittyä 1500 luvun Raamattu periaateeseen asettamalla sen ohjaavaksi normiksi kristikunnassa, silloin keskustelusta tulee kovin rajattua ja se on ekumeenisessa foorumissa ongelmallista.
Pointti oli tämä. Tämä kysymys voidaan esittää kaikille kirkkokunnille, ei tässä ole mitään hankalaa tai spesifisti luterilaista. Voisko keskustelu pysyä siinä. Jokainen kirkko tietää mitä Raamattua lukee. Deuterokanoniset kirjat löytyvät lut. Raamatustakin ja niillä on liturgistakin käyttöä.
D
1 tykkäys
Vanhan testamentin apokryfikirjat
Vanhan testamentin heprean- ja arameankielisen kaanonin eli kirjakokoelman ulkopuolelle jäi joukko myöhäisempiä kirjoituksia tai kirjoitusten lisäyksiä. Nämä kirjoitukset sisältyvät Vanhan testamentin kreikankieliseen käännökseen, Septuagintaan, ja ne tulivat myös kristittyjen käyttöön. Katolinen ja ortodoksinen kirkko kutsuvat näitä kirjoja deuterokanonisiksi eli ”toissijaisesti kanonisiksi”. Luterilaisessa kirkossa ja muissa reformaation pohjalta syntyneissä kirkkokunnissa niitä kutsutaan apokryfikirjoiksi. Luther antoi niille raamatunkäännöksessään otsikon ”kirjat, joita ei tule pitää pyhien kirjoitusten vertaisina mutta jotka silti ovat hyödyllisiä ja hyviä lukea”.
Vanhan testamentin apokryfeihin kuuluvat: Tobitin kirja, Juditin kirja, Kreikkalainen Esterin kirja, Ensimmäinen makkabilaiskirja, Toinen makkabilaiskirja, Viisauden kirja, Sirakin kirja, Barukin kirja, Jeremian kirje, Danielin kirjan lisäykset, Manassen rukous, Kreikkalainen Esran kirja, Kolmas makkabilaiskirja, Neljäs makkabilaiskirja ja Psalmi 151. https://evl.fi/tutki-uskoa/kirjat/raamattu/vanhan-testamentin-apokryfikirjat#487ba52c
Nykyisessä käännöksessä näitä ei saanut ottaa mukaan koska Englantilainen rahoittaja kielsi tämän.