Nyt pitää sitten osoittaa mitä nämä opit ovat, mistä halutaan keskustella, muuten on aika vaikeaa tietää mistä puhutaan. Ja keskustelu lähtee heti erilaisiin painoptuksiin, koska vanhoilla kirkoilla Raamattu yksin periaate ei ole määrävä prinsiippi. kuten meillä luterilaisilla. Tässä mielessä asia on täysin spesifisti, luterilaisittain. Jos halutaan puhua vain Raamatusta sen on hyvin hankalaa koska vanhat kirkot eivät ikinä puhu vain Raamatusta. Se on vähän sama tilanne kuin kirkkoa pakotettaisiin puhumaan omaa itseymmärrystä vastaan. Raamattu on heilä osa laajempaa traditiota.
Kyse on nyt vain periaatteesta, ei mistään faktisesta, tietystä opista.
Jos jokin oppi on vastoin Raamattua, niin miten sellainen oppi voidaan määritellä uskovia sitovaksi?
Luterilainen vastaus on että ei mitenkään. Ja jotenkin minusta tuntuu että se on myös muiden suurten kirkkokuntien vastaus.
D
1 tykkäys
No otetaan nyt vaikkapa oppi, jonka mukaan pelastukseen tarvitaan tekoja Kristuksen ansion lisäksi tai jopa niin, että teot sijaistavat Kristuksen ansiota, kun Raamattu yksiselitteisesti sulkee teot pois pelastuksesta ja omistaa pelastuksen yksinomaan Jumalan Kristuksessa suorittamalle sovitutyölle.
Ef 2:8-9: “Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.”
Miten voidaan oppi tekojen pelastavuudesta perustella? Ja muista nyt, ettet mainitse nimeltä mitään kirkkokuntaa, vaan koetetaan pysyä vain asiassa.
Näistä asioista on keskusteltu täällä jo tarpeeksi, joten en näe mitään aihetta käsitellä tätä toistamiseen uudestaan.
Vaikea sanoa koska, et ole esittänyt mitään konkreettista esimerkkiä.
Enkä esitäkään. Kyse on mahdollisuudesta: Jos jokin oppi on vastoin Raamattua, niin miten sellainen oppi voidaan määritellä uskovia sitovaksi?
Luterilaisuuden mukaan ei mitenkään. Mikä tässä on nyt niin hankala ymmärtää? Tätä on Sola Scriptura: opit on punnittava Raamatulla, vähintään siten että ei suoraan opeteta vastoin Raamattua.
Oma käsitykseni on, että muut ajattelevat samalla tavalla. Mitä pahaa siinä on että löytyy jotain yhteistä.
D
Mitä mahdollisuutta? Kysymys on ollut siitä, miten Raamatun kanssa ristiriidassa oleva oppi voidaan perustella? Minähän sanoi, että luterilaisuudessa ei mitenkään. Enkä usko että muissakaan kirkoissa.
Katsotaan mitä? Päätätkö muidenkin puolesta, että minun on taas vastattava johonkin mihin et itse osaa tai ymmärrä vastata, ennen kuin kukaan voi kommentoida?
Jäädään sitten katsomaan.
D
Ei tietenkään, ei vanhassa kirkossa olekkaan mitään Raamatun vastaista tapaa.
Jäikö taas trollivaihde päälle?
2 tykkäystä
“Teidät tuomitaan tekojenne perusteella.”
2 tykkäystä
Room 4:4-6: "Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:"
Kun Raamattu puhuu teoista vanhurskauttavassa merkityksessä kysymyksessä ovat teot, jotka usko on tuottanut, kuten nyt esim. Jaakobin kirjeessä.
Jaakob ylistää ainoastaan tekoja, jotka usko on tuottanut, kun hän sanoo Aabrahamista, usko tuli täydelliseksi hänen teoissaan. Ne erehtyvät, jotka päättelevät, että Jaakob opettaa meidän ansaitsevan syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen hyvien tekojen kautta, että meillä on pääsy Jumalan luokse hyvien tekojen kautta, irrallaan Kristuksesta sovittajana. Kukaan ei ole irrallaan Kristuksesta, siis ilman uskoa ansainnut muuta kuin kadotuksen, vaikka hänen tekonsa olisivat häikäisisevän hyviä. Sen sijaan kun usko on olemassa, ovat taivaan portit auki, josta ristillä uskonut ryöväri on kirkas todiste.
2 tykkäystä
Opettaako joku tällaista? Ilman Jumalaa me emme voi saada aikaan mitään.
4 tykkäystä
Eihän tuota voi raamatun lukija noin ymmärtää. Minä en ainakaan nähnyt tuossa kuin raamatun tekstien lainaamista, tekojen mukaan saamme tuomion, 9x käyttää muistaakseni toisaalla termiä armopalkka.
Kyllä opettaa! Puhutaan yhteistyöstä Jumalan kanssa vanhurskauttamisen edellytyksenä. Mutta hienoahan on, jos sinä et ajattele niin, vaan omistat pelastumisen uskon kautta Kristuksen teolle, sulkien omat tekosi pois.
1 tykkäys
En suinkaan voi sulkea omia tekojani pois. Me olemme Jumalan työtovereita. Mutta me emme ansaitse itse pelastustamme ilman Jumalaa. Tämä on selvää jokaiselle ortodoksille.
Johannes Suhola: Ortodoksinen dogmaattis-siveellinen hengenperintö patriarkka Sergein välittämänä, Ortodoksia 17 (1967) s. 68 - 69:
“Ap. Paavali nimittää kastetta kuolemaksi synnille. Sen vastakohtana on elämä Kristuksessa, jonka suorittama pelastustyö ei saa olla meille ulkokohtainen, uskostamme riippuva, vaan elävästi ja todellisesti Kristus-yhteydestämme riippuvainen, kuten viinipuun oksa on elävässä yhteydessä viinipuuhun. – – Lopuksi tekijä esittelee opin pelastuksen edellytyksistä, uskosta ja hyvistä teoista, joita juridisen ajattelutavan on vaikea yhdistää toisiinsa. Kirjaimellisesti ja yksipuolisesti tulkiten sekä Raamattu että perimäoppi näyttävät osoittavan kaksi erillistä pelastustietä: joko usko yksin tai teot yksin. Näitä molempia korostetaan: – –. Sekä Raamatussa että perimäopissa on toisaalta esitetty sekä uskon että tekojen samanaikainen välttämättömyys pelastuksessa. Uskon kautta ihminen oppii tuntemaan Jumalan rakkauden, mutta usko ei ole itsenäinen voima. Se ei yksin saa aikaan armoa, se ei yksin ole armon vastaanottajan, vaan yhdessä ihmisen vapaan tahdon kanssa. Usko aukaisee ihmisen tahdon, mutta ei vapauta häntä ponnisteluista. Toisaalta ihminen ei yksin töillään ansaitse pelastusta.”
Tito Colliander: Ortodoksinen usko ja elämännäkemys s. 26:
“Jos me otamme askeleen Jumalaa kohden, niin Hän ottaa kymmenen meitä vastaan, sanovat pyhät isät.
Pelastus saavutetaan eräänlaisena yhteistyönä: Jumala antaa kasvun, mutta meidän asiamme on kyntää, äestää ja kitkeä. Otsamme hiessä meidän tulee viljellä ”sydämemme peltoa”, meidän tulee kastella sitä omilla kyyneleillämme – tämän sisältää kehotus: tehkää parannus!
Tehkää parannus! – se on evankeliumin ovi. Mutta ei voi pysähtyä määrättyyn kohtaan ja lakata ”tekemästä parannusta”. Missä on se kohta? Sen tähden pelastus on aina vain tie eikä mitään muuta kuin juuri tuo kaita tie. Se on lakkaamatta jatkuva kehityskulku, joka ei milloinkaan pääty – ei milloinkaan voi päättyä.
Paikoillaan pysyminen merkitsee mätänemistä, kuolemaa. Mutta pelastus on liikettä: alinomaista liikettä pahasta hyvään, Jumalalle selkänsä kääntäneen kuolonunesta elämän täyteyteen itsensä kieltävässä rakkaudessa ja ”Jumalan yhteydessä”. Ja vain sillä tavoin, vähimmässäkään luottamatta omaan viisauteensa tai kykyynsä, ihminen voi pysytellä tiellä ja ”pelolla ja vavistuksella” ahkeroida pelastuakseen (Fil. 2:12). Hän ei milloinkaan voi pysähtyä ja sanoa: nyt olen pelastettu. Hän rukoilee alinomaa: Herra, pelasta minut! Hän etsii pelastusta, hän etsii synnittömyyttä, hän kulkee; se merkitsee elämää. Hän kulkee eteenpäin kohti puhtautta, kohti valoa, kohti Jumalaa: tätä on ”uskoa evankeliumi”. Pelastuksen päämäärä on ”olkaa täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on” (Matt. 5:48).
Mutta tämä päämaalihan on saavuttamattomissa! Juuri siksi se on ikuinen: se edellyttää taukoamatonta liikettä, pyrkimystä. Tähän pyrkimykseen sisältyvät pelastus ja autuus. Itse pyrkimyksemme synnittömyyttä ja pyhyyttä kohti – ”kaltaiseksemme” (1. Moos. 1:26) – muodostaa pelastuksen päämäärän.”
Fr. Emmanuel Hatzidakis: The Heavenly Banquet. Understanding the Divine Liturgy p. 363:
“Nothing we can do can save us. – – Although Christ has obtained salvation for the human race He needs our participation to make that salvation apply to each one of us. He saves no one by compulsion. Our free adherence to His teachings and our embracing of His life through God’s grace is also needed.”
2 tykkäystä
Ketjun otsikon kannalta huomautan: Jos opetetaan, että kristityn tulee kilvoitella ja tehdä hyviä töitä, ollaan raamatunmukaisia: Room.12, 1.Kor.15:58, Gal.5:16 ym. Jos joku sen sijaan opettaisi, että ihminen voi kilvoituksellaan ansaita syntien anteeksiantamuksen, hän joutuisi ristiriitaan Raamatun kanssa: Room. 3:21-28, Room.4:6-7, 2.Kor.5:19-21, Hepr.12:24 ym.
2 tykkäystä
Mitä mieltä olet tästä Pieperin tekstistä jos asetat sen rinnalle Filonillan lainaamat tekstikohdat, pystyykö näitä sovittamaan jotenkin yhteen vai ovatko ne toisensa poissulkevat?
" Franz Piper on
“Pyhitys ja hyvät teot eivät ole välttämättömät autuuteen. Tämä on Raamatun oppi, koska se sanoo, ettei uskolle heti ensi hetkestä alkaen kuulu ainoastaan syntien anteeksiantamus, vaan myös pelastus, eikä tässä siis lainkaan oteta lukuun pyhitystä ja hyviä tekoja (Room. 4:6; Ef. 2:8; vrt. Yksim. Ohje, M. 531, 7; suom. 437). Myöskin paranneltu majorilaisuus, jonka mukaan hyvät teot tosin eivät ole välttämättömät autuuden saavuttamiseen, mutta kyllä sen säilyttämiseen, on raamatunvastainen; senkin näet kumoavat ne raamatunlauseet, joissa uskolle luvataan autuus omaksi ensi hetkestä alkaen. Jos oletetaan, että teot ovat takeena autuuden säilyttämisestä, joudumme siihen merkilliseen tilanteeseen, että usko yksin muka tarttuisi vanhurskauteen ja pelastukseen, mutta sitten luovuttaisi tehtävänsä teoille, niin että näiden siitä lähtien olisi pidettävä voimassa uskoa, saatua vanhurskautta ja autuutta (Yksim. Ohje, M. 631, 34; suom. 504). Siitä olisi seurauksena tavallaan uskon viraltapano pelastuksen saavuttamisen välineenä. Mutta Raamatun mukaan ei ainoastaan armontilan alku tapahdu uskon välityksellä, vaan myös sen säilyminen (Room. 5:1 ss.; Kol. 1:22 - 23; 1. Piet. 1:5). Lyhyesti sanottuna on raamatunvastaista puhua hyvien tekojen välttämättömyydestä, olipa sitten kysymys autuuden saavuttamisesta tai sen säilyttämisestä.” ( Kristillinen dogmatiikka, s.405)
Pieperin teksti on asianmukainen. @Filonilla:n lainaamista tekstikohdista voisit kysyä hänen omankin mielipiteensä. Itseäni ihmetyttää esim. lause “ihminen ei yksin töillään ansaitse pelastusta”; tarkoittaako tämä, että ihminen voi töillään osittain ansaita pelastuksen? Entä Hatzidakisin lauselma “pitäytyminen (adherence) hänen opetuksiinsa on tarpeellista (needed)”; ei kai H. tarkoita, että omat tekomme ovat välttämätön lisä Kristuksen sovitustyöhön?
1 tykkäys
Luulen, että ortodoksit eivät hyväksyisi Pieprin ajatusta ja kyllähän se tuossa Filonillan lainauksissa huomaa, kun niitä vertaa Pieperiin, on kaksi eri teologista mallia. " Ihminen ei yksin töillään ansaitse pelastusta Tarkoittaako tämä, että ihminen voi töillään osittain ansaita pelastuksen?" Tässä on varmaan taustana ajatus Paavalin tekstistä mihin lainauksessa viitattiinkin ( Fil 2:12). ( j12) sanat, tehkää … työtä pelastuaksenne Kr. ten heauton soterian katergazesthe “hankkikaa oma pelastuksenne”, “viekää loppuun oma pelastautumisenne”.
Tässä tulee esille nämä perustavanlaatuiset erot. Kun meillä luterilaisilla vanhurskauttamista on painotettu oikeudellisessa mielessä, juridiseksi tapahtumaksi, ortodoksit näkevät vanhurskauttamisen prosessina, jossa tekojen vaikutus on välttämätön ja tärkeä elemetti.