Missä tuollainen jumalanpalvelus toimitetaan ja vielä ortodoksisuuden sunnuntaina?
Ekumenia on ihan hyvä juttu, mutta ei sitä kyllä noilla raamatunjakeilla voi perustella.
Kuopiossa, Järvi-Kuopion srk:ssa Vehmersalmella:
Ortodoksibroidi on pappia (Korkeasti Pyhitetty Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo) kyydissä linjalla H:ki - Lahti -H:ki sunnuntaina, niin ei ehdi paikalle 
Niillä voi puolustaa nimitystä, jota mm. itsestäni käytän ensisijaisesti; kristitty
No ei oikein sitäkään. Niillä voi perustella sitä, että meidän tulee rakastaa lähimmäistä. Kirkko-oppi on joskin jonkin verran linkitteinen, mutta eri skene kuitenkin.
PS. Nimimerkkisi on puhutteleva. Rupeaa tekemään mieli nikotiinia.
Meillä ei ole sisarusten kanssa tehty eroa suuntaan eikä toiseen; broidi oli viimeksi puolisonsa kanssa luterilaisessa jumiksessa Vehmersalmella Joulun seutuvilla, itse taas osallistuin ortodoksiseen palvelukseen Valamossa jokunen kuukausi sitten.
Häh, miten niin muka?
Vai tarkoititko vain, että jokainen niistä ei sellaisenaan, itsekseen, riitä perusteluksi?
Yksikään niistä ei puhu nykyisenkaltaisesta kirkkojen välisestä toiminnasta. Ei silloin ollut monia kirkkoja. Oli vain yksi kirkko. Nykyinen tilanne on vähän erikoinen anomalia.
No, miten sen nyt ottaa; Sana ”kristitty” (muinaiskreikkalaisesta sanasta Χριστος), joka tarkoittaa voideltua eli Kristusta esiintyy Uudessa testamentissa kolme kertaa (Apt. 11:26; Apt. 26:28; 1 Piet. 4:16). Jeesuksen Kristuksen seuraajia kutsuttiin ensimmäisenä kristityiksi Antiokiassa (Apt. 11:26), koska heidän käytöksensä, toimintansa ja puheensa olivat kuin Kristuksen. Kirjaimellisesti sana ”kristitty” tarkoittaa “Kristuksen puolueeseen kuuluva” tai “Kristuksen seuraaja”.
Kristitty on joku, joka on syntynyt uudesti Jumalan vaikutuksesta (Joh. 3:3; Joh. 3:7; 1 Piet. 1:23) ja uskoo ja luottaa Jeesukseen Kristukseen. Ef. 2:8 sanoo: “ Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.”
Kristityn tuntomerkit ovat juuri rakkaus toisia kohtaan ja kuuliaisuus Jumalan Sanalle;
“Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä.”
“Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen.”
1.Joh2:4-5, 10
Lempinimeni sain reilut 40 vuotta sitten, ja paheesta olen pitänyt kiinni Ukko-Paavon hengessä 
Lempinimi on kunniakas. Siitä sietääkin pitää kiinni.
Mutta raamatunjakeita tai argumentaatiota en ymmärrä. En kiistänyt sinun kristittiystäsi (Onko tuo suomea?). Kiistin sen, että alunperin esittämittämilläsi raamatunlauseilla voisi perustella ekumeniaa.
Olet oikeassa. Mutta samalla tulkintaperiaatteella voidaan rajata ties mitä Kristuksen, apostolien ja profeettojen opetusten ulkopuolelle; nykytilanne asiassa X on erilainen kuin se, johon he ovat viitanneet, “anomalia”.
Tämän tietenkin tajuaa (lähes) kuka tahansa hupsutteluksi, vai mitä? Totta kai voimme perustella raamatunjakeilla ja -luvuilla asioita, jotka eivät sellaisenaan ilmene Raamatussa. Ainakin valtaosa noista sitaateista puhuu mm. siitä, miten kristittyjen tulee suhtautua toisiinsa. Ja ekumenian ideana on juuri erilleen joutuneiden kristittyjen kerääminen yhteen, tai ainakin lähemmäs toisiaan.
2 tykkäystä
Suomen kielen sana kristillisyys ei oikein nykymerkityksessä kuvaa alkuperäistä kristityn statusta, ja toisaalta kristittyys ei ehkä ole oikein hyvää suomea, mutta kyllä sinänsä oikein…
Itse asiassa “alkuperäisen” ekumenian raamatullinen perusta on Kristuksen niin sanotussa ylimmäispapillisessa rukouksessa: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.”
Sana ekumeeninen juontuu kreikankielisestä sanasta oikū´menos, joka merkitsee asuttua maailmaa. Sanalla on sittemmin kirkollisessa kielenkäytössä alettu tarkoittaa ’koko kristikuntaa" koskevaa.
Eli tässä tarkoituksessa sitä, mikä on kaikille maailman kristillisille kirkoille (kristityille yhteisöille / tunnustuskunnille) yhteistä.
“Käsite kirkko on Uuden testamentin kreikaksi ekklisia, kutstuttujen ja kutsuun vastanneitten yhteisö. Suomenkielisen sanan kirkko taustalla on muinaisruotsin kirkia (nykyruotsin kyrka), joka juontuu kreikan sanasta kyriaki, suomeksi: Herralle kuuluva. Alun perin se tarkoittaa jokaista jumalanpalvelusyhteisöä, leivän murtamiseen kokoontuvaa seurakuntaa.”
[SEN]
Kristuksen kirkko oli lähes 1000 vuoden ajan jokseenkin muodollisesti yhtenäinen. Suuri skisma oli teologinen ja poliittinen kiista katolisen kirkon sisällä, joka johti kristikunnan hajaannukseen ja katolisen ja ortodoksisen kirkon syntyyn Rooman ja itäisten patriarkaattien suhteiden katkettua.
Viimeinen yhteinen kirkolliskokous pidettiin vuonna 787. Sen jälkeen Nikean uskontunnustuksesta syntyi sanamuotokiista, niin sanottu filioque-kiista. Lännen kirkko lisäsi uskontunnustukseen latinankielisen sanan Filioque (suom. ja Pojasta), joka tarkoitti Pyhän Hengen lähtevän, ei vain Isästä, vaan myös Pojasta. Idän patriarkaatit eivät hyväksyneet tätä muutosta.
Toki Filioque oli enää kirsikka kakun päällä, ja hajaannukseen oli kertynyt jo paljon muita, niin opillisia kuin poliittisiakin syitä.
Meillä evl-kirkko on merkittävä tunnustuskunta, mutta maailmanmitassa pieni “lahko”, jonka sisällä on 5 herätysliikettä, joista lestadiolaisuus taas on räjähtänyt opillisten erimielisyyksien takia yli kolmeenkymmeneen osaan, joista nykyisin toimii noin 16–19. Esikoislestadiolaiset jakaantuivat 2016 ja Esikoislestadiolaiset ry:llä ei ole sakramenttiyhteyttä Suomen evl-kirkkoon.
Luterilaisuus ei muodosta yksittäistä kirkkoa kuten esimerkiksi roomalaiskatolisuus, vaan se koostuu erilaisista alueellisista tai kansallisista kirkoista, kuten Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Maailmanlaajuisesti luterilaisia kirkkoja on noin 140, joista 138 kuuluu vuonna 1947 perustettuun Luterilaiseen maailmanliittoon. 2000-luvun alussa maailmassa oli kaikkiaan 65 miljoonaa luterilaista. Vertailun vuoksi, ortodokseja on noin 270 miljoonaa, katolilaisia noin 1,25 miljardia
Nykyisin ekumenialla ymmärretään kuitenkin ehkä yleisimmin kristillisten kirkkojen ja tunnustuskuntien yhteistyötä ja pyrkimyksiä läheisempään yhteyteen. Nykyinen ekumeeninen liike sai alkunsa vasta 1800-luvun lopulla. Yhteiskristillisen liikkeen nimenä sen otti käyttöön Ruotsin arkkipiispa Nathan Söderblom 1800-luvun lopulla.
Kristillinen ekumenia taas on eri asia kuin uskontojen kohtaaminen ja niiden välinen vuoropuhelu eli uskontodialogi, vaikka myös viimeksi mainitustakin toisinaan käytetään ekumenia-sanaa. Kansalliset ekumeeniset neuvostot ymmärtävät ekumenian nimenomaan kristinuskon sisäisenä liikkeenä, mutta pyrkivät toisaalta myös osaltaan edistämään uskontojen kohtaamista ja yleistä suvaitsevuutta.
Savolaisittain pitkälti aiheen vierestä, mutta jos nuo pääpointit yrittää kaivaa;
-
Ekumenialla voidaan tarkoittaa alkuperäistä tai myöhempää merkitystä
-
Kristityt ovat olleet viimeiset reilut 1000 vuotta siinä määrin eripuraista sakkia (ompeluseuroista kirkkokuntiin), että sitä, että Kristinusko (kaikkine kuppikuntineen) on edelleen maailman suurin uskonto, (n. 2,4 miljardia, mikä on hieman alle kolmasosa maailman väestöstä) on pidettävä melko vahvana näyttönä siitä, että sen perustunnustus on tosi, ja Jumala ylen pitkämielinen
2 tykkäystä
Ei tuota kannattaa äärimmäisyyksiin vetää. En kyllä äkkiseltään keksi hirveän montaa muuta esimerkkiä, mihin tuo argumentti toimisi.
Sitähän minäkin! Se ei oikeasti toimi ekumeniajutussa. Ei ole mitään syytä ajatella, että ne periaatteet eivät olisi ohjeellisia myös eri kirkkokuntia edustavien kristittyjen suhteen.
Se, miten niitä kussakin tilanteessa käytännössä voidaan soveltaa, on tietenkin oma juttunsa. Raamattu kun harvoin tarjoaa täysin eksakteja tilannekohtaisia ohjeita, esim. “näin tulee sinun toimia kun naispuolinen työtoverisi kahvipöydässä kertoo kaksimielisiä vitsejä” taikka “jos samaan pakanakaupunkiin perustetaan sekä ortodoksinen että katolinen seurakunta, niin pappien on torilla tavatessaan tervehdittävä toisiaan tällä tavoin”.
No eipä tietenkään. Mutta on melkoinen hyppy vetää kohdista tyyliin “kantakaa toistenne kuormia” päätelmiä ekumeniaan. Luontevampaa on ajatella, että jaa minäpä lohdutan ahdistunutta ystävää. Siksi on vähän pöljää käyttää em. tyyppisiä kohtia keskusteluun ekumeniasta.
1Kor. 1:10 jne. taas koskee sitä apostolien ajan kirkkoa eikä nykytilannetta. Sen soveltaminen kirkollisen hajaannuksen tilaa, jossa ei ole vuosisatoihin ollut kauheasti yhteyttä, on toki relevantti mutta ei ihan yksinkertainen kysymys. Minä toki uskon, että alkukirkko on yhtä kuin Ortodoksinen kirkko, mutta pluralistisemmasta positioita kohdan soveltaminen on vähän vaikeampaa.
Tahdoit siis sanoa, että ihan jokainen siteerattu kohta ehkä ei ole riittävän harkittu, etkä ei ekumeniaa ollenkaan voi noilla teksteillä perustella?
Ei se kyllä ihan tuotakaan kontekstissa tunnu olevan.
Enemmän jälkimmäistä kuin edellisellä.
Ok, jos tahdot olla väärässä niin eipä siinä mitään. Tai on siinä jotain, en nääs pidä tulkintatapaasi kovin hyödyllisenä oikein mihinkään, mutta en nyt jatka enempää. Ehkä.
Meidän äiti tekee teidän äideistä ruokaa.