Saatana eksyttää kaikkia, niin kristittyjä kuin ei kristittyjä. Perustapoja on muutamia, mutta yleensä taktiikat ovat joko luoda itseinhoa, masennusta ja vihaa kaikkea kohtaan tai aiheuttaa maanista hyvänolontunnetta ja vakuuttuneisuutta siitä että kaikki on hyvin ja kohta vielä paremmin.
Olen vakuuttunut että kristittyjen pitäisi olla tietoisia seuraavista eksytyksen muodoista jotka koskevat kaikkia kristittyjä kirkkokunnasta riippumatta.
Kristuksen ja ihmisen olemuksellisen ja jopa materiaalisen yhteyden voimakkuuden hämärtäminen ja kieltäminen
Tällä on kauaskantoiset seuraukset rukouselämään ja elämänasenteeseen yleensä. Rukous muuttuu ulkopuolelta pyytämiseksi, sen sijaan että kysymyksessä olisi yhdeksi lihaksi tulleiden olentojen, Jumalan ja ihmisen, rakkaussuhde jonka sisäisestä dynamiikasta rukous muodostuu. Kaikki kilvoittelu ja hengellinen sodankäynti on tähän pohjautuvaa, sillä jos rakastaa rakastettuaan haluaa kasvaa ihmisenä niin että yhteiselo sujuu. Näin on myös suhteessa Jumalan kanssa, millä on suora vaikutus hyveissä kehittymiseen.
Jos Kristuksen todellinen läsnäolo sakramenteissa ja lihaksi tulon eli inkarnaation kautta ihmisessä ja luomakunnassa hämärtyy palataan pakanuuden aikaan jossa ihminen huutaa itseään erillistä Jumalaa.
Luomisen merkityksen hajoaminen
Jumala on “pelkästä hyvyydestä tekemällään päätöksellä luonut vapaasta tahdostaan ihmisen jotta tällä olisi osallisuus hänen autuaaseen elämäänsä. Hän kutsuu ihmistä ja auttaa tätä etsimään häntä, tuntemaan hänet ja rakastamaan häntä koko voimallaan. Hän kutsuu kaikkia synnin erottamia ihmisiä perheensä yhteyteen.” (KKK 1)
Mikään ihmisen toimi ei koskaan muuta tätä asiaa. Saatanan tarkoitus on rikkoa ihmisen luottamus elämään, omaan itseensä ja vaurioittaa ihmisen kykyä olla suhteessa toisten luotujen ja Luojan kanssa. Saatana luo epätietoisuutta.
Jumalan ihmisyys osana ihmisen sukua ja ihmisen olemusta
Jos kielletään luotuisuuden hyvyys ja sen hyvyyden vallitseminen maailmassa, kielletään Jumalan ihmiseksi ja lihaksi tulo, Jumalan kuolema ihmisruumiissa ja ylösnousemus siinä samassa ihmisruumiissa. Jos Jumala olisikin vieraillut luomakunnassa omassa olemuksessaan, ihminen olisi omien lankeemuksiensa muodostamissa kuopissa pääsemättä niistä ylös, mutta Jumalan luominen ja uusi luominen, lihaksitulo ja ylösnousemus siinä lihassa, pitää jatkuvasti luotua maailmankaikkeutta yllä, jotta siinä lankeemuksesta huolimatta pysyisivät voimassa kaikki ne ominaisuudet mitkä siihen luotiin.
Tätä todellisuutta vastaan toimii Saatanan perustaktiikka, epätoivon ja ahdistuksen lietsonta, epätietoisuuden lisääminen. Se saa ihmiset ajattelemaan että he ovat huonoja, yksin jätettyjä ja että mitään parannusta asioiden tilaan ei ole odotettavissa. Tähän epätoivoon osa ihmisistä reagoi kehittämällä kaikkivoipaisen asenteen elämään: “Minä teen itse elämäni, minä osaan järjestää koko maailman oikealle tolalle.” Näinhän Saatana houkutteli Aatamia ja Eevaa.
Ihmisen ja Jumalan yhteydestä muodostuvan ihmisen todellisen toimintaympäristön hämärtäminen
Ensimmäisestä kohdasta seuraa luonnollisesti se että Jumalan ihmisruumiin ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen merkitys hämärtyy ja hämärretään yhä enemmän ihmisen omasta toimesta. Hän itse kaivaa omaa kuoppaansa syvemmälle ja syvemmälle. Tämä on saatanallista eksytystä. Saatana on saanut ihmisen uskomaan että olemassaolon hyvyys on jotain joka on hänestä erollaan. Näin ihmiseltä kuolee toivo. Hän ei näe suoraan taivaaseen johtavaa avointa ovea itsessään, omassa olemuksessaan, joka on Jeesuksen ihmisyys osana ihmisen omaa ihmisyyttä, ihmisen sukupuuta. Kilvoittelu on matka sille ovelle ja sen läpi, mutta se ovi on ihmisen olemuksessa jo olemassa ja se on auki. Ihmisen olemuksen ei varsinaisesti edes tarvitse muuttua, sillä se on ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen kautta ollut aina idullaan, mutta muutoksen tajuaminen ja sen realisoiminen ajatuksissaan, sanoissaan ja teoissaan ottaa oman aikansa. Ihmisluonnon oleminen osana taivaan todellisuutta johtaa vastuulliseen elämään, sen ymmärtämiseen että jokainen ihminen jonka näet on osa sitä taivaan todellisuutta. Se vaikuttaa siihen miten näkee sopivaksi toimia arjessa.
Nämä kolme todellisuuden tasoa voivat eksyttää ihmistä, maailma, liha ja saatana. Saatana on kaiken eksytyksen takana, mutta hän käyttää tavoitteidensa saavuttamiseen kolmea tasoa.
Maailma on monen epäonnistumisen tunteen, toisiin vertailun ja oman epätoivon lähde. Arki on täynnä asioita jotka voisivat mennä mielestämme toisin. Emme halua nähdä että maailma on mahdollisuus asioille jotka eivät ole valmiina mielessämme tavoitteina. Että maailma tarjoaa kaikella mitä se on ja pitää sisällään mahdollisuutta hyvään ja rakkauden täyteiseen elämään, olosuhteista riippumatta. Maailman kautta Saatana yrittää lyödä meitä niin monta kertaa päähän että tunnemme lopulta itsemme lyödyiksi.
Kun Saatana eksyttää lihan kautta, se ei tarkoita että liha on paha. Luotu luontomme, sen materia ja materiaton sielullinen puoli on hyvää niin kuin savinen maa on hyvää. Siitä voidaan muovailla astioita jotka ovat hyödyllisiä ja se sisältää itsessään metalleja joista Jumala takoo valoa heijastavia asioita. Saviastia rikkoutuu helposti mutta se ei tee siitä pahaa.
Saatana on aina ollut ensisijaisesti valehtelija. Se saa maailmassa kokemiemme takapakkien kautta meidät syyttämään omaa itseämme. Jumala ei meitä syytä, Jumala sanoo että me olemme hyviä niin kuin hyvä vanhempi tekee. Hän sanoo ihmiselle mitä ei kannata tehdä koska jos niin tekee, tapahtuu ikäviä asioita. Hän ei syytä, mutta jos ihminen vieraantuu Jumalalle mieleisestä elämästä, ihmisen elämä muuttuu vaikeammaksi. Esimerkiksi jos ihminen alkaa pitää itseään huonona ja pahana ja maailmaa kieroon kasvaneena, eläminen vaikeutuu ja sen mielekkyys vähenee ja loppuu. Alamme syyttää asioiden tilasta itseämme ja toisiamme, vaikka siinä mennään jo jumalanpilkan puolelle, sillä alamme pitää itseämme maailman pahan tilan luojana. Luoja ei ole kuin yksi, ja Hän on hyvä Luoja.
Enää on jäljellä yksi ja viimeinen eksytys. Saatana itse, valehtelija. Se on maailma joka näyttää, tuntuu ja maistuu hyvältä mutta aiheuttaa pahoinvointia, itsesyytöksiä ja epätoivon.
Se pudottaa kristityn pakanaksi joka ojentaa käsiään itsestään kaukana olevaan pelastukseen vaikka taivas on hänessä itsessään. (P. Augustinus) Ihminen ei kasva pyhemmäksi kilvoitellessaan, sillä ihmisen ei tarvitse enää muuttua, hän on luotu hyväksi ja häntä rakastetaan joka hetki sellaisella rakkaudella joka tarjoaa kaikki mahdollisuudet. Kun ihminen pyhittyy, hän alkaa nähdä taivaan joka kohdassa omaa itseään.
Sen Saatana haluaa hämärtää maallisiin asioihin kohdistuvilla mieliteoilla ja himoilla, Saatana haluaa saada meidät uskomaan että ainoa mielihyvän ja onnen lähteemme ovat asiat jotka ovat väliaikaisia ja joita me kaipaamme koko ajan. Näin menetämme Jumalan valtakunnan joka on koko ajan läsnä, ei ainoastaan ympärillämme vaan sisällämme.
Kristityt ovat jatkuvan eksytyspommituksen alla sillä me olemme se osa ihmiskuntaa mikä joka hetki kannattelee ihmisyyttä taivaan reunalla ja tuo näkyväksi sitä että ihmiskunta ja luomakunta on paljon enemmän kuin ensisilmayksellä vaikuttaisi, luomakunta ei ole yksin, erillään oleva saareke jossa vallitsevat viidakon lait. Luomakunta on taivaallisen Isän kodin sisäpiha, atrium. (Psalmi 96,9 “Palvokaa Herraa hänen pyhällä esipihallaan.”)
DISCLAIMER sille että tässä mainitaan saatana ja harhaoppi ja että tämä ei koske mitään yhteisöä, instituutiota tai henkilöä tällä foorumilla tai millään muullakaan.
En tiennyt tuota. Painoin ilmeisesti väärää vastaa painiketta, mutta tuo lainausvinkki näyttää joka tapauksessa myös toimivalta.