En nyt oikeasti ymmärrä. Olenko pahoittanut mielesi jollain aiemmin sanomallani, vai miksi tulkitset minua noin jyrkästi?
Ehkä oli turhan voimakasta käyttää ilmaisua “suurin osa”. Tämä perustui ensi sijassa henkilökohtaiseen tuntumaan sekä jumalanpalvelusosallistumisesta että erilaisista kyselyistä ihmisten vakaumuksen suhteen, sekä siihen, millä tavalla näihin asioihin suhtautuvat ja niistä puhuvat itse tuntemani kirkkoon kuuluvat ja/tai kastetut sukulaiseni, ystäväni jne. Silti en varmasti tunne monien sydämen vakaumusta, ja henkilökohtaisesti toivon, että monella onkin juuri se riittävä hippunen oikeaa uskoa. Mutta jos luottaisin siihen täysin, en kokisi tarvetta kertoa heillekin Jeesuksesta.
Minua ihan oikeasti suretti tuo heittosi “sinulle kelpaavasta tavasta uskoa”. Minä koen itse, että olen saanut uskon lahjana jo pienenä kasteessani, ja meidän Herramme on suonut minulle sen armon, että tämän myötä tullut lapsenusko sai säilyä hengissä jotenkuten teini-ikäiseksi asti, vaikka uskonasioihin suhtauduttiin perheessämme varsin välinpitämättömästi ja aktiiviseen uskonharjoitukseen kielteisesti. Erinäisten vaiheitten myötä päädyin helluntaiherätyksen piiriin. En mene nyt yksityiskohtiin, mutta vaikka sain sieltä paljon hyvääkin, niin paljon ahdistusta tuotti juuri se että tapa, millä oma uskontieni oli kulkenut ja kehkeytynyt oli ongelma. Joku yritti väkisin rukoilla kanssani syntisen rukousta, joku tyytyi vain ihmettelemään. Tämän taustan vuoksi suhtaudun erittäin vastenmielisesti siihen ajattelutapaan, että uskoon voisi tulla vain tietyllä tavalla.
Minä olen evankelinen, kyllä. Pidän evankelisessa liikkeessä opetettua uskonkäsitystä oikeimpana kohtaamistani opeista ja siksi haluan sen piirissä olla. Silti en koskaan ole ajatellut, että evankelisuus olisi jonkinlainen oikean uskovaisen mittari, joka muiden olisi täytettävä. Iloitsin, kun siskoni meni Kansanlähetyksen riparille, varsinkin, kun perheeni tosiaan ei ole uskovaisia. Vaikka minulla on omat kipukohtani helluntailaisten kanssa pidän heitä edelleen rakkaina sisarina ja veljinä Herrassamme. Pidän todella ikävinä vanhoillislestadiolaisten seurakuntaoppia, mutta uskon, että heidän opetuksensa voi johdattaa liikkeen piirissä olevat perille Taivaaseen. Minulla on paljon tuttuja, jotka eivät toimi missään herätysliikkeessä vaan ihan vain paikallisseurakunnassa, mutta joiden kristillisyyttä en pidä mitenkään epäilyttävänä. Pidämme seuroja, joihin on ottanut osaa myös sellaisia, jotka eivät muuten missään seurakunnassa käy. En tiedä heidän vakaumustaan ja sydämensä tilaa, toivon parasta ja sitten vain laulamme sellaisia lauluja ja järjestämme sellaisia puheita, että niistä ainakin selviää Taivaan tie, jos se vielä on epäselvä. Olen vieraillut sekä körtti-
että esikoislestadiolaisten seuroissa, ja vaikka näin molemmissa isoja ongelmia, niin näin myös paljon kristittyjä. Näen ongelmia ortodoksisessa ja katolisessa opinkäsityksessä, mutta pidän heitäkin kristittyinä sisarina ja veljinäni. Olen hyvissä väleissä niin LHPK:n, STLK:n kuin Seurakuntaliitonkin väen kanssa, ja hekin ovat sisariani ja veljiäni. Olen myös silloin, kun eräs murehti Jehovan todistajana kuolleen äitinsä kohtaloa, lohduttanut häntä ajatuksella, että koska Jehovan todistajilla on kuitenkin Raamattu, vaikka vääristeltynä, on hän autuaan epäjohdonmukaisuuden vuoksi voinut uskoa “vahingossa” riittävästi oikein. Elävän Jehovan todistajan kohdalla en ajattelisi noin, jos on vielä mahdollista käsityksiä oikaista, mutta kuolleiden kohdalla voimme enää vain toivoa. Sama on monen sellaisen laita, joka tässä maailmassa ei vaikuta kristityltä: eläville meidän pitäisi jotenkin ilmaista se, minkä näemme oikeaksi tieksi Jumalan yhteyteen, kuolleiden puolesta voimme vain toivoa (ja voi, kuinka minä toivonkin, kaikkien edesmenneitten rakkaitteni puolesta.)
Tästä kaikesta johtuen, tuntuu todella pahalta kun vihjaat minun jotenkin sulkevan oikean tavan uskoa jonkun tietyn liikkeen näkemyksiin. Ehkä aluksi ilmaisin itseäni liian jyrkästi tai taitamattomasti, mutta silti koin tuollaiset heitot hyvin epäoikeudenmukaisina. Ehkä se ei ollut tarkoituksesi.