Yritys oli kyllä hyvä! Ihmettelin kovasti kun hän saapui tänne suureen telttakokoukseen kahdeksan turvamiehen saattelemana isossa limousinissa kuin jokin valtion päämies. Kun hän alkoi puhumaan hän pyysi tuomaan pyörätuolissa olevan miehen lavalle ja alkoi rukoilemaan kovaäänisesti pyytäen miestä nousemaan jaloilleen. Mies yrittikin sitä kaikin voimin mutta mitään ei tapahtunut, hän kohosi tuolista vain sen verran kun hän käsivoimillaan jaksoi kohottaa itseään. Sitten tämä mies siirrettiin pyörätuoleineen äkisti lavan taakse pois näkyvistä pilaamasta showta.
2 tykkäystä
Olipa huonosti valmisteltu. Kuka töhö oli päästänyt oikean ramman lavalle?
3 tykkäystä
Siinäpä se pähkinänkuoreen tiivistettynä!
1 tykkäys
Ajattelin aikoinaan, että jos eksytys tulee, se tulee sellaisessa muodossa, että sitä on pinnalta vaikea nähdä antikristillisenä. Eksyttävät ihmeet voidaan perustella sillä, että Jeesus teki ihmeitä, samoin apostolinsa. Voidaan eksytettäessä ihmeillä vedota Raamattuun, esim. kohtaan “joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat” (Joh. 14:12). Eksytys ei voi tulla selvästi antkristillisessä kuosissa, muuten sen havaitsisi helposti, ja silloin se ei uppoaisi massoihin.
2 tykkäystä
Mutta mitkä massat eksytetään? Ennen kristityssä lännessä on jo tapahtunut suuri luopumus. Tuleeko se vain “täydelliseksi” sillä, että kristinuskon jo hylänneet lankeavat vielä enemmän väärään ja lähtevät seuraamaan jotain väärää Messiasta? Uskovien lampi on jo nyt pieni ja sen sisällä monet näkevät eri tavoin opettavat antikristuksina ja väärinä profeettoina, oli eri tavoin opettava sitten paavi tai Benny Hinn.
1 tykkäys
Massat = suuret joukot kristityistä. Ei-kristittyjä ja entisiä kristittyjä ei tarvitse eksyttää, kun ovat jo eksytettyjä. Näin ajattelin. Vielä on maailmassa miljoonittain uskovia. Minulla ei ollut eikä ole vieläkään oikeaa tulkintaa kohdasta 2 Tess. 2:9-12. Ajattelin aikoinaan, että seuraavat lopunaikaan liittyvät Jeesuksen sanat ilmaisevat suuren eksytyksen jo tapahtuneen: “Kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8)
Itse olen kiinnittänyt huomiota jakeen 12 loppuun:
“… että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.”
Samaan tapaan kuin Luuk 13:27:
“Mutta hän on lausuva: ‘Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.’”
“Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: “Herra tuntee omansa”, ja: “Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”.” (2.Tim 2:19)
Kyllä minäkin tiedän tälläkin hetkellä muutamia huonoja opettajia, pastoreita, joiden voi hyvinkin ajatella olevan vääriä opettajia ja eksyttäjiä. Esim amerikkalainen pastori Chris, joka vastusteli koronarokotteita ja opettaa mielestäni vääränlaista menestysoppia, jonka mukaan uskovat eivät voi sairastua jne.
Väärät opettajat erottaa heidän opetuksistaan, ei välttämättä siitä minkälainen meno ja meininki kokouksissa on. Ilmiöt, ihmeet tai merkit eivät ole ratkaisevia, vaan opetus, jonka kyllä Raamatun tunteva kristitty erottaa. Täällä kauhistellaan kovasti jotain villiä menoa ja ’torontolaisuutta’, mitä se sitten tarkkaan ottaen onkaan, mutta ei ymmärretä, että helluntailaisuuteen on aina liittynyt hurmosta ja ilmiöitä, kokemuksia ja lahjoja, mutta myös raamatullinen opetus.
Enemmän olisin huolissani todella huonoista ja väärää evankeliumia opettavista tyypeistä, joiden oppi haisee jo pitkälle. Se ei ole sama asia kuin kokemukset, ilmiöt tms, joita voi esiintyä missä tahansa helluntailaistyyppisessä seurakunnassa. Sen sijaan luterilaisessa seurakunnassa ei värähdä mikään, ei edes ilme.
1 tykkäys
Väärät opit ovat olleet alusta asti mukana karismaattisessa liikkeessä, ja yhä enemmän menestysteologia saa niissä jalansijaa. Räikeän eksytyksen lisäksi on hienovaraisempaakin harhaa, jota kaikki eivät suostu huomaamaan.
Tämäpä juuri.
Paavali tuossa samassa luvussa esittää käypänä osana kokouksen kulkua sen, että 2-3 henkilöä puhuu kielillä (kunhan tulkataan). Samoin 2-3 henkilöä saa profetoida, kuitenkin niin, että jonkun mahdollisesti saadessa uuden profetian (tai käännöksen mukaan “ilmestyksen”), edellisen tulee vaieta. Voisin kuvitella tällaista pidettävän melkoisen hurmahenkisenä joissain piireissä.
“Järjestyksessä” tapahtuminen voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, vähän kuten “pitkät hiukset miehellä” ei sekään ole täysin yksiselitteinen eri aikoina ja kulttuureissa. En ole käynyt kaatoformaatin rukouspalvelussa varmaan 2007 tai ainakaan 2008 jälkeen, mutta ensimmäisen kerran sitä touhua nähdessäni muistan ajatelleeni, että tämä kaataminenhan (kaatajana muuan Koivisto…) tapahtuu yllättävän hyvässä järjestyksessä. Ja oma taustani on täysin luterilainen, en ennen tuota tilaisuutta ollut koskaan käynyt missään karismaattisen suunnan tapahtumassa.
1 tykkäys
Tuo on varmaankin aivan totta! Ja kielilläpuhumistakaan ei siis tarvitse pitää piilossa, jos paikalla on selittäjä. Ja puhe ei siis välttämättä ole luonnollisesti ymmärrettävissä, koska kielilläpuhujaa “ei kukaan ymmärrä” ja hän puhuu “salaisuuksia hengessä”. Varmaankin nykyään kyseinen lahjan yliluonnollisuus selitetäänkin helposti tyhjäksi tulkitsemalla niin, että selittäminen tarkoittaa inhimillistä tulkkaajaa kielestä toiselle. 
Olkoot hiljaa seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle ne, joilla kyseinen lahja on.
Ehkä tässä yhteydessä voin kertoa lyhyesti oman kokemukseni noin 45 vuoden takaa. Olen aiemmin kertonut, että saman viikon aikana sain kyvyn puhua kahdellakin eri kielellä (kyse ei ole “hurmoskielistä”, koska asiaan ei liity hurmosta). Toisen sain autoa ajaessani ja toisen kitaraa yksi kotona soitellessani. Olin silloin ihan tavallinen luterilainen, mutta olin käynyt silloin melko äskettäin yhden kerran Niilo Yli-Vainion kokouksessa, jonka ilmapiirin koin erittäin hienona.
Havahduin siihen, että eräs kaverini kuullessaan puhumaani slaavilaistyyppistä kieltä, löysi siitä ainakin viisi sanaa, joista nyt muistan sanat taivas, vaikea ja Jumala, vaikka se ei kuulemma ollutkaan juuri hänen opiskelemaansa kieltä eli venäjää. Vuosikymmeniä myöhemmin latasin pätkän eräälle venäjäntaitoiselle, ja hänkään ei aivan saanut siitä selvää, mutta kertoi, että olin sanonut jotakin siihen tapaan, että “pitäisi tehdä jotakin”… Mutta en sitten viitsinyt sen enempää hänelle kykyäni esitellä, kun pidän lahjaani jollakin tavalla pyhänä enkä muille esiteltävänä kykynä. Totean, että oma kielilläpuhumiseni ei ole mitään kovasävyistä kalatusta (kummallakaan kielellä) vaan ihan oikean kuuloista kieltä kaikkine sujuvine intonaatioineen.
Kielilläpuhuminen on armolahja, jota kaikilla ei tietenkään ole, eikä se ole mikään palkkio eikä todiste esimerkiksi pyhityksen tasosta. Eikä se ole merkki Pyhän Hengen kasteestakaan, vaikka niin on opettanut myös suuresti arvostamani Mauri Vikstén, vaan se on yksinkertaisesti lahja.
Olen satavarma, että uskova voi täyttyä Hengellä ilman mitään kielilläpuhumisia. Ja olen yhtä satavarma siitä, että kuka tahansa ihminen voi saada spontaanisti kielilläpuhumisen lahjan pelkästään kuultuaan evankeliumia ja sen uskottuaan. Ja minulle se siis tapahtui ilman mitään temppuja ja pumppaamisia - sellaisesta seuraa luultavasti vain epäaitoa ja sielullista kalatusta, joka kriitikoiden on helppo tyrmätä. Eräskin saarnaaja toisteli vain yhtä ainoaa lyhyttä lausetta.
Edelleenkin minulla on nuo molemmat kielet henkilökohtaisina rukouskielinäni. Päivittäin käytän niitä ja rakennan itseäni vaikkapa vain ihan lyhyestikin. En ole mikään rukoilijatyyppi, enkä suorita uskonelämää oikeastaan millään tavalla. Mutta myönnän, että kyseinen lahja on ollut minulle suurena rohkaisuna ja uskon vahvistuksena erityisesti silloin, kun olen joutunut vaeltamaan pimeyden laaksoissa.
2 tykkäystä
On kysymys henkien erottamis-lahjasta. Ei ole kysymys juhlallisesti vääräksi julistamisesta eikä väärän metsästyksestä.
Henkien erottaminen vaikuttaa aina epämukavuutta Hengessä, joskus jopa hengessä. Tällainen signaali usein luokitus-tuomitaan oikean vastustamiseksi, siksipä ei näistä viesteistä aina kannata edes muille kertoilla. Väärä ja oikea tulee ilmeiseksi eikä siis sitä ennen kannata liian voimallisesti kantaansa ajaa. Kuitenkin uskovien yhteydessä on asia tuotava yhdessä Herran eteen,oltava hiljaa ja istuttava neuvotteluun Jumalan kanssa. Tämä malttamattomuus on ollut jo VT:n puolella ongelma, Jes.30:
15 Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne; mutta te ette tahtoneet,
16 vaan sanoitte: “Ei! Hevosilla me tahdomme kiitää” -niinpä saatte kiitää pakoon. “Nopean selässä me tahdomme ratsastaa” -niinpä ovat vainoojanne nopeat.
1 tykkäys
Totta!
“Te saatte Voiman, kun Pyhä Henki tulee päällenne/kr epi”.
Kyllä Pyhän Hengen kastetta on aina pyydetty, odotettu, koska se on Raamatun lupaus. Ikäänkuin “muinamiehinä” Henkikasteen kokemisen suosittelu ei perustu mihinkään.
Kun keskitytään puhtaan evankeliumin julistamiseen, seurauksena on Hengellä täyttymistä. Mauri Vikstén opetti tästä asiasta erittäin terveesti. Henkeä ei erityisesti tarvitse edes odottaa, sillä Pyhä Henki on jo tullut ja täyttää jatkuvasti Häneen uskovia, onhan uskova Pyhän Hengen temppeli.
Helluntailaisuudessa on toki perinteisesti odotettu Pyhän Hengen läsnäoloa ja täyteyttä, mutta se on ymmärretty jonkinlaiseksi tunnekokemukseksi, ja siinä on yksi syy jatkuvaan hengelliseen kuivuuteen. Seurakunta ja kuka tahansa yksilökristitty voi täyttyä Hengellä vaikkapa laulamalla hengellisiä lauluja kunhan kyseessä ei ole vakava ylistysmetodiikan harhautuma. Pyhän Hengen täyteys ei ole seurausta silmät kiinni seisoen tuntikausien laulamisesta - se on pelkkä transsitila.
Tokihan tuntuu hyvältä, kun sisimmästä juoksee elävän veden virrat, mutta se, että Jumala asuu kristityssä, on ennen kaikkea ilmapiiriasia. Ja Hengen täyteydestä seuraa tietenkin Hengen hedelmää eli rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä ja itsensähillitsemistä. Hengen täyteys ei ole sekopäisyyttä ja lattialla kiemurtelua tai mitään muutakaan showmeininkiä.
Kiteytetysti voisin sanoa, että Hengen täyteys seuraa puhtaan evankeliumin julistusta ja armon sanoman vahvaa sisäistämistä henkilökohtaisella tasolla. Tästä opetti erittäin kirkkaasti Mauri Vikstén esimerkiksi Hattulan “Uusi elämä voittaa” -päivillä 9.8.1986. Puheen lyhennelmä löytyy gradustani.
Katselin ensimmäisen ja viimeisen noista videoista. Kahteen muuhun minulla ei riittänyt mielenkiinto. Mielestäni hänen kokemuksensa (Pyhällä Hengellä täyttyminen ja kielilläpuhuminen) oli ihan yhtä aito kuin kaikilla muillakin.
Mäkipellon lapsena pelkäämä salainen ylöstempaus, jossa uskovat katoavat maailmasta (ja voisivat tehdä sen millä hetkellä hyvänsä), ei perustu Raamattuun vaan jonkun skotlantilaisen tytön parisataa vuotta sitten näkemään uneen.
Mäkipeltoa ei helluntailaisen perheen vesana kastettu pienenä lapsena. Miksihän häntä voitiin opettaa mutta ei kastaa? Apostolien Teoista ei löydy tapausta, että pientä lasta olisi opetettu. Loogisesti helluntailaiset eivät saisi opettaa sen enempää kuin kastaakaan lapsia, kun he nojaavat noihin tapahtumiin, joissa ei puhuta pienten lasten kastamisesta eikä opettamisesta.
2 tykkäystä
Anteeksi ketjun tilapäinen lukitus. Mokia sattuu muuallakin kuin valtioneuvostossa.
D
3 tykkäystä
Tartuin tuohon ja tilasin kirjan itselleni, ja nyt se on luettu. Minusta on käsittämätöntä, että tyyppi joka on kirjoittanut loistavan pelastusopillisen manifestin “Lain alta vapauteen” asemoi hengellisen elämänsä painopistettä nk torontolaisuuden ja myöskin nk ylistysmetodiikan alueelle. Oli erittäin vastenmielistä lukea jokseenkin kritiikitöntä hehkutusta hengellisille liikkeille, joiden spiritualiteetti on täyttä puppua ja eksytystä.
Eri tavoin noihin asioihin suhtautuminen ilmentää perustavanlaatuista eroa yleensäkin Jumalan Hengen mieltämisessä. Veikko Pekki on selvästikin ollut Mauri Viksténin linjoilla pelastusopissa, mutta pneumatologiassa aivan eri planeetalla. Olen syvästi havahtunut nk karismaattisen liikkeen alttiuteen ajautua monenmoisiin villihenkisyyksiin - jos sellainen ilmaus sallitaan. Olen oikeasti sitä mieltä, että siellä ollaan vuosikymmenestä toiseen aivan kuutamolla.
Itse olen nähnyt läheltä, kuinka ylistysmetodiikan kiila halkaisi aikoinaan oman seurakuntani, ja jatkossa tilanne ajautui aina vain pahemmaksi ja sairaammaksi torontolaisuuden myötä. Vieläkin puistattaa! 
Kun puhutaan kristillisestä jumalasuhteesta, spiritualiteetti on aivan keskiössä ja uskovan hengellisen elämän syvimmässä ytimessä, sillä Jumala on Henki (Joh 4:24). Väärä spiritualiteetti johtaa vinoutuneisiin käsityksiin Jumalasta ja sellaiseen tilaan, jossa Jumalan Hengeksi tulkitaan aivan jotakin muuta kuin tulisi.
2 tykkäystä
Aluksi olen mahdollisesti löytämässä hengellistä kotia helluntalaisista. Kiitos mm. sen, että Youtubessa mielestäni parhaat saarnaajat tulevat sieltä.
Yhtälailla on mielestäni varsin selvää, että luterilaisen kirkon suhde valtioon on erittäin helposti ja usein epäterve. Ei siis etteikö kansainvälisesti monessakin kirkkokunnassa noin olisi asian laita, mutta Suomessa luterilaiset ovat eniten pihalla siinä.
Jolloin siis mennään siihen, että kritiikin kautta päästään lähinnä siihen, jos halutaan, että kaikki on ihan hukassa kaiken aikaa.