Periaatteessa molemmat tarkoittavat samaa asiaa, eli naisten pappisviran torjumista, mutta ei pappisvirkaan vihittyjen naisten torjumista. Ponsi ei siis oikeittanut syrjivään kohteluun niissä työyhteisöissä, jossa työskentelee pappisvirassa sekä miehiä että naisia. Vanhan virkakannan yhteisöissä näin ei ole ja siksi mitään syrjintää ei tapahdu. Aikanaan ajo-ohjeetkin tarkoittivat omaehtoista väistämistä, eivät oikeutusta kollegan syrjintään. Ajo-ohjeet toimivat silloin kun keskinäistä kunnioitusta riitti.
Joo, minulla menee nämä kaksi aina sekaisin. Kiitos oikaisusta. Pappis/diakonivihkimys näille ei kuitenkaan nouse jostain syystä kiistakysymykseksi.
D
Eikös tämä kiista ole jo kiistelty?!? Eli ns. jakamattoman kirkon perillisiä ovat niin katoliset kuin ortodoksitkin - skismassa vaan keskenään, valitettavasti edelleen…
1 tykkäys
Suomen ev.-lut. kirkko on tosiaankin se sama kirkko, jonka P. Henrik meille toi. Tietyt väärinkäytökset on siitä poistettu ja se on historian traagisten tapahtumien myötä joutunut eroon roomalaisesta äitikirkostaan. Protestanttisuus-termi on historiallinen, ei teologinen termi.
3 tykkäystä
Lyhyesti, koska aihe on ketjussa toinen:
Tuo on yleistys, mutta ei koko totuus.
Kuinkahan moni täällä tuntee lestadiolaisia henkilökohtaisesti?
Kokemukseni mukaan kirkolla on merkitys myös hengellisesti, tuntemilleni rauhanyhdistysläisille kirkon työntekijöille. Suhtautuminen ei monesti varmaan eroa monien muiden herätysliikkeiden väen asenteesta. Onhan heilläkin usein käsitys tosiuskovista, eli oman hengellisen kodin aitoudesta verrattuna kirkon sekalaiseen porukkaan ja kritisoitaviin pappeihin.
Toisaalta seurakuntaoppi lienee SRK-opetuksessa virallisestikin edelleen ristiriidassa luterilaisen opin kanssa. Kuinka paljon rivijäsenet ja papitkaan heidän joukossaan sitten todella olisivat niin ehdottomia valtakunnan rajan piirtäjiä. Mielestäni kysymys ei ole ollenkaan helppo.
1 tykkäys
Sleyn ja Kansanlähetyksen aseman muuttuminen lähetysjärjestöinä on ollut vain ajan kysymys. Trendi on niin voimakkaasti sekä naisten pappeuden että homoliittojen kritisoinnin vastainen että Inkeri-case lienee tullut sopivasti hätiin.
Ville Auvinen kirjoitti että ehkä on myönnettävä tiedottamisessa puutteita, järjestöjen puolelta.
Se on toki hyvä myöntää mutta paha on enää saada luottamusta kun mukaan tulivat yliampuvat Venäjä-syytökset. Lisäksi Luoma on selvästi katkaissut välinsä näihin kahteen järjestöön ja ehkä myös toisinpäin.
Edessä on isot valinnat. Mitä lähetystyöstä leikataan, mihin satsataan? Kenen kanssa yhteistyötä tiivistetään ja mihin asti?
Kirkon lähetystyö tässä myös kärsii. SLS ei korvaa syntyvää vajetta, vielä vähemmän pieni Kylväjä jolla olisi hengellisesti paremmat eväät työhön.
ELY on luultavasti joutumassa myös vaikeuksiin mikäli se ei ala opettaa homoliittojen kristillisyyttä. Helsingin seurakunnat eivät tue sitäkään, vaikka sillä on naispappeja hommissa.
Aion mahdollisuuksien mukaan lisätä osaltani Sleyn lähetystyön tukemista. Musiikkityötä tietenkin jatkan, mutta saa nähdä miten hupenevat resurssit muuttavat yhdistyksen kotimaan toimintaa. Luultavasti pienemmäksi mennään ellei ihmeitä tapahdu. Toivottavasti pari leipää ja kalaa siunattaisiin isommaksi ravinnoksi.
4 tykkäystä
Minä tunnen. Tätini miehen suku on kokonaan vanhoillislestadiolaisia ja sieltä ulottui ikävä sivujuonne paljon lähemmäksikin. Tunnen siis melko hyvin liikkeen sisäänlämpiävyyden, kuin myös ajatustavat.
Tämä on minunkin kokemukseni, koska kyseessä on kirkon työntekijä. Mitäpä muutakaan hän voisi olla, jos on kerran tullut töihin kirkkoon. Meidän seurakunnassa on lestadiolainen kanttori ja hyvä onkin.
Samoin meillä on aloitettu Kansanlähetyksen voimakkaampi tukeminen, kun järjestöllä on suuria taloudellisia vaikeuksia. Muitakin tuetaan tuon lisäksi.
5 tykkäystä
Kyllä kirkon työntekijä periaatteessa voi myös tehdä työtään “yhteiskuntaa palvellen”, viran hoitajana ja palkan vuoksi. Siihen juuri @Anskutin viittasi tuolla aiemmin.
Pointti oli siis, että eivät ainakaan kaikki tuntemani rauhanyhdistysläiset pidä kirkkoa hengellisesti merkityksettömänä.
Siinä, miten paljon seurakunnan työntekijä sitoutuu uskonnäkemyksen ja kutsumuksen puitteissa kirkkoon, on aste-eroja.
Minunkin kamppailuni on kestänyt vuosikausia. Sitoudunko näin vai noin paljon? Uskon että herätysliikkeestä riippumatta samankaltaista painia käy moni.
Tällä hetkellä itselläni on jonkinlainen vakuuttuneisuus siitä että tärkeintä on palvella Kristusta ja että kirkon rajat eivät kulje herätysliikkeiden mutta eivät myöskään kirkkokuntien välillä. On Kristuksen valtakunta ja sen ulkopuolella… miten sitä sitten kukin nimittääkin.
En sitoudu organisaatioon nimeltä ev-lut.kirkko, enkä puolusta sitä henkeen ja vereen. Puolustan sitä, mikä siinä on hyvää. Väitän ja todistan, että moni eri tavoinkin ajatteleva kirkon työssä uskoo ja rukoilee aivan kuin kuka tahansa niistä, jotka kirkkoa arvostelevat ikään kuin ulkopuolelta. Tai sitten oikeastikin ulkopuolelta.
Käytän sitkeästi termiä “rauhanyhdistysläinen”. Heistähän on yleensä kysymys, kun mainitaan ylimalkaisesti lestadiolaisuus. Tuo iso ja hajanainen joukko on kuitenkin myös tässä kirkkosuhteessa varsin kirjava.
Kanttorit pitävät myös liikettä kirkossa.
Jos kävisi niinkui esim Diakoni jossain ennusti, että lestadiolaiset (ilmeisesti lähinnä Rauhanyhdistysten jäsenet) jättäisivät kirkon jäsenyyden, kirkkomusiikki romahtaisi tässä kirkossa. Siis perinteinen osaaminen, urku- ja kuoromusiikki. Klassisen musiikin ja lestadiolaisuuden yhteenkuuluvuus on mielenkiintoinen juttu. Vaikka arvostan laajaa näkemystä kirkon musiikissa, en toivo että meiltä loppuvat vanhan ajan kanttorit. Nyt on jo erittäin paljon vähentynyt se määrä, joka hakee kanttoriksi opiskelemaan.
2 tykkäystä
Johtuu siitä, että se on ollut ainut sallittu musiikkilaji hengellisen lisäksi. Tämänkin tiedän kokemuksesta. Soile Isokoski on varmaan tunnetuin klassisen musiikin vanhoillislestadiolainen, eli rauhanyhdistysläinen edustaja. Rauhanyhdistys on tosiaan tullut 70- ja 80- luvuilla vähän liiankin tutuksi, samoin heidän käytäntönsä. Päivämiestäkin luettiin.
Piispa Mari Leppänen kirjoittaa inkerijupakasta. Ihan asiallinen kirjoitus minusta, ei juuri mitään uutta soppaan, pari kyseenalaista lausetta, kuten tuo “suurempi uhka” sekä mainitut konservatiiveja yhdistävät tekijät - onhan niitä nimittäin muitakin kuin naispappeuden vastustus, kuten usko kolmiyhteiseen Jumalaan…
Mari Leppänen väittää, että Inkerissä vihityt papit eivät saisi toimia Suomessa. Väite on vastoin uskonnonvapauslakia. Tietenkään he eivät voi toimittaa evlut.fi kirkoissa, jos hiippakunnan piispa ei sitä sallli, mutta herätysliikkeillä on omia kappeleita ja seurataloja, joissa voi toimia ja toimittaa jumalanpalveluksia. Ainoastaan avioliittoon he eivät voi vihkiä.Jo vihityn parin avioliiton siunaaminen on eri asia.
4 tykkäystä
Rauhanyhdistysläisillä (kopioin @Tortoise hyvän termin!) kanttoreilla on toisaalta myös rajoitteensa. Jos on tiukalla linjalla, ei mikään hiukankaan kevyempi musiikki käy, vaan kaiken pitää olla aina vaan klassista klassista klassista. Ja siis tykkään klassisesta, mutta siinä menetetään paljon siitä monipuolisuudesta, mitä hengellinen musiikki voi olla. Kevyempi musiikki voi myös tavoittaa uusia ihmisiä seurakuntaan, sellaisia joita perinteinen urkumeininki ei puhuttele.
Oikein tiukkapipoinen rauhanyhdistysläinen kanttori ei voi edes järjestää seurakunnan kuoron kanssa konserttia. Tilaisuuteen pitää ottaa ohjelmanumeroksi myös yhteislaulua ja ehkä rukous, ja konsertti-sanan tilalla käyttää sanaa lauluilta. Sitten se on kosher. Vähän niinku telkkariohjelmia saa katsoa Areenasta.
Jos lestadiolaisuuskeskustelu kovasti tästä jatkuu, niin etsin sille paremman ketjun. Mutta en tänä iltana.
Leppänen toistaa vaan sitä samaa levyä jota muutkin tasa-arvon ylimmäksi arvoksi nostaneet.
Tuo 60 pappia ei liene todellisuutta, joku väärinkäsitys tai väärä todistus siinäkin on. Jossain sitä jo käsiteltiin, en muista missä.
Piispa ei sitä päätä vaan alueen kirkkoherra.
D
2 tykkäystä
Ei. Asianomainen sanoi että siihen on varmaan laskettu nekin papit jotka on vihitty Suomessa, mutta heittävät keikkaa Inkeriin. Minullekin on tarjottu mahdollisuutta. Parikymmentä lähempänä totuutta.
D
3 tykkäystä
Ortodoksisessa kirkossa piispa päättää kuka saa toimittaa hänen hiippakunnassaan. Luterilaisessa kirkossa näyttää olevan toisin. Uskonnonvapaus on, vaikka luterilainen kirkko sitä vastaan taisteleekin.
Sleyn ja Kansanlähetyksen aikalisän kirkon järjestöinä ovat mahdollistaneet ne jotka eivät jaa samaa virkakäsitystä järjestöjen kanssa. He ovat pitäneet näet näiden liikkeiden Raamattu- ja lähetysnäkemystä hyvänä ja oikeana. He ovat tähän asti sietäneet erimielisyyttä siinä asiassa joka ei heistä ole evankeliumin keskuksessa. Heitä ovat olleet monet teologit ja vaikuttajat, näkyvimpänä viime vuosina piispa Häkkinen joka juuri jäi eläkkeelle. Nyt näyttää siltä että tuokin tuki on niin ohut että se ei riitä avuksi hädässä.
Ne joille evankeliumin keskuksessa tai sen keskuksen eli sovituksen sanomam rinnalla ovat ihmisoikeudet ja lähimmäisrakkaus, taitavat nyt päästä piinastaan. Lähetystyö ja samalla valitettavasti ehkä muukin hengellinen yhteistyö loppuu näiden järjestöjen ja paikallisseurakuntien välillä. En näet usko että järjestöt taipuvat pakon edessä luopumaan papeistaan eivätkä edes ehdostaan saada vihkimys ilman naispappien läsnäoloa alttarilla.
Seuraava vaihe eli pakottaminen homoliittojen nykyistä selvempään hyväksymiseen, ja koko perinteisen avioliitto- ja seksuaaliopetuksen kriminalisointi olisi joka tapauksessa katkaissut lähetystyöyhteydet.
On silti ikävä ja vaikea asia kun todennäköisesti joudutaan aloitettuja projekteja lopettamaan lähetystyön kohdemaissa.
2 tykkäystä
No niin.
20 tai 60, eipä siinä paljon klappia olekaan.
Sama piispa puhui radiossa höpöjä Inkerin kirkon pappislupauksen Venäjän valtiolle alistavuudesta jne. Anteeksipyyntöä ei kuulunut vaikka sekä Suomen että Inkerin kirkoissa väitettä protestoitiin voimakkaasti.
Että semmoinen kaitsija Turussa.
3 tykkäystä