No voi voi! Synergismin vaarallisuutta ei näköjään tajuta alkuunkaan. Siinähän oletetaan ihmisessä olevan hyvän ja pahan tahdon, jotka taistelevat toisiaan vastaan ja sen pelastuvan jossa hyvä tahto on voittanut tai jäänyt voitolle tai ehtinyt kasata riittävän, pelastukseen tarvittavan määrän hyviä tekoja tililleen. Eihän tätä toki suoraan näin sanota, koska se paljastaisi petoksen, mutta tämä on kauhea oppi, jossa ihminen koko ajan taistelee itseänsä vastaan. Francis Pieper tuossa haluaa sen sijaan sanoa, ettei vastakkain ole ihmisen hyvä ja paha tahto, vaan Jumala itse vaikuttaa ihmisessä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Näin vastakkain ei olekaan ihmisen paha ja hyvä tahto, vaan Jumala ja paha ihminen. Eihän toki maailma vihaisi kristittyjä, kuten Jeesus sanoo sen tekevän, ellei heissä olisi itse Kristus asumassa, vaan silloinhan he taistelisivat vain itsensä kanssa.
En ottanut viestissä minkäänlaista soteriologista kantaa. Lausunto on älytön, riippumatta siitä, mikä näkemys on oikea.
Lausunto on on annettu nimenomaan synergismiä vastaan, joten se on lausunto soterilogian ytimessä. Tässä mielessä sen leimaaminen älyttömäksi on väistämättä soteriologinen kannanotto. Lisäksi lausunnossa on otettava tietenkin huomioon sen koko konteksti. Lisäksi tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat siinä käsityksessä, että heidän on pelastuakseen lopetettava viinanjuonti tupapakanpoltto jne. Mutta annapas olla sitten kun tullaan motiivien ja himojen tasolle, kun he huomaavat sanasta, että myös väärät motiivit ja himot ovat syntiä, silloin alkaa hikoileminen, kun tällaiset itsensä kanssa tappelevat ihmiset huomaavat, ettei himojen tukahduttaminen käykään niin vain päinsä. He eivät huomaa elävänsä kuolettavan vaarallisessa tilanteessa, joka johtaa helposti luopumiseen uskosta. Tällöin heille juuri voisi olla hyötyä tuollaisesta lausunnosta, josta käy esille, ettei sota ole heidän, vaan Herran.
Synergia on IHANA asia. On IHANAA, että Jumala haluaa ottaa ihmisen - savesta tehdyn! - työtoverikseen. Ihmisen vapaasta tahdosta tapahtuva antautuminen yhteistyöhön Jumalan kanssa on pelastumisemme välttämätön, mutta riittämätön edellytys, matematiikasta tuttua ilmausta käyttääkseni.
Luterilaiset ajattelevat, että vaihtoehtoja on kaksi: joko ihminen pelastuu täysin omilla teoillaan, tai sitten täysin Jumalan ansiosta. He eivät ymmärrä, että ihmisen oma panos on välttämätön edellytys, vaikka se onkin riittämätön. Jumala ei pelasta meitä vastoin meidän omaa tahtoamme, emmekä me toisaalta voi pelastaa itse itseämme ilman Jumalaa. Niinpä on sanottava, että oma panoksemme on “välttämätön, mutta riittämätön”. Jumalan panos sen sijaan riittäisi yksinäänkin, mutta hän ei pelasta meitä väkisin vaan kunnioittaa valintaamme, koska on luonut meistä itsensä kuvia: persoonia, joilla on vapaa tahto ja mahdollisuus myös kieltäytyä yhteistyöstä, jonka päämääränä on pelastuksen toteutuminen meidän kohdallamme.
Tito Colliander: Ortodoksinen usko ja elämännäkemys s. 26:
“Jos me otamme askeleen Jumalaa kohden, niin Hän ottaa kymmenen meitä vastaan, sanovat pyhät isät.”
Minun kokemus on toisenlainen. Otin miljoona askelta pois päin Jumalasta, mutta hän seurasi ja antoi sellaisen viestin, että ”sinä et kuulu maailmaan, vaan olet minun lapseni”. Tätä seurasi niin kovat ahdistukset, että oli lopulta pakko luovuttaa ja tunnustaa ”tappionsa”. Jumalaa vastaan on turha taistella. En ole koskaan ymmärtänyt puhetta vapaasta tahdosta pelastuksen asiassa. Minun kohtaloni on ainakin ollut jo maailman luomisesta asti selvä. Toki voin pelastukseni menettää, mutta sitä en minä eikä rakas Isäni tahdo.
Et muuten ota yhtään askelta, et askeleen palaakaan Jumalaa kohden, sillä olet Jumalan vihollinen joka solullasi. Jumala on kuitenkin sovittanut sinut Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, jopa silloin kun olit vihollinen.
Room 5:10: “Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;”
“Tämä on Jumalan sana, Jumalalle kiitos.”
Tämä taas on vähän sama asia kuin keskusteltaessa korianterimunakkaasta (jollaista toivottavasti ei ole oikeasti olemassa). Toinen ei pidä korianterista munakkaan kontekstissa, johon toinen kommentoi: “Ahaa, et pidä munakkaasta!”
En leimaa edes tunnustusluterilaista vanhurskauttamisoppia älyttömäksi. Leimaan tuon Pieperin yksittäisen kommentin älyttömäksi. Pieperin voi olla monessa kohden oikeassa, mutta ihan nyt oikeasti tuo kommentti oli nyt vain älytön.
En ole, et ole. Ei kukaan ole. Jokainen on Jumalan kuva, hän ei ole kaukana yhdestäkään meistä ja rakastaa meitä kaikkia. Ei hän yritä jallittaa meitä säännöillä, jotta joutuisimme helvettiin, vaan toivoo meidän palaavan kotiin ja juoksee vastaan sinne saapuessamme.
Näinhän sitä perinteisesti opetetaan kaikkialla. Silti hyviä töitä tarvitaan. Hyvien töiden tekemisen ja niiden tarvitsemisen välinen suhde on todennäköisesti kristologisesti analoginen, mutta ei siitä sen enempää, se vaatisi oman ketjunsa.
Tuomiosunnuntain teksti (Matt. 25: 31 - 43) puhuu lampaista ja vuohista ja vähäisimmistä veljistä. Joskus mietin että kumpiako vähäisimmät veljet ovat; lampaita vai vuohia. Jos lampaita niin he pelastuvat tekojensa vuoksi. Jos vuohia niin he joutuvat Helvettin tekemättä jättämistensä vuoksi. Toki tässäkin saa spekuloida, että se on nimenomaan usko joka saa aikaan sen että hyviä töitä tehdään.
Yksi tulkintavaihtoehto on se, että vähäisimmät veljet ovat, kuten tekstistäkin käy ilmi, Kristuksen opetuslapsia. Vuohet ja lampaat eivät ole opetuslapsia. Vuohet ja lampaat ovat niitä, jotka eivät ole ikinä Kristuksesta kuulleet tai niitä jotka ovat kuulleet, mutta asia ei ole edennyt pidemmälle. Voisiko olla että näitä tuomitaankin tekojensa, sanojensa, ajatustensa ja laiminlyöntiensä mukaan?
D
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28: 19-20.
Tämä on kirkon tehtävä. Kaikki muut tehtävät, joita sillä on ovat vain ja ainoastaan palvelemassa tätä tehtävää, lähetyskäskyä. Miksi näin?
Raamattu julistaa ehdottoman kiroustuomion jokaiselle joka ei täytä Jumalan lakia sanoen ”kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee.”
Gal. 3: 10.
Tämä kirous koskee meistä aivan jokaista, eikä siitä vapauta koulutus, oppineisuus, asema, valta, hyvät teot jne., ei mikään. Millään näistä ei kukaan lähene Jumalaa, ei rahtuakaan. Miksi me sitten vielä kuitenkin olemme täällä, vaikka olemme kirouksen alaisia, miksi meitä ei ole ”ripustettu puuhun.?
Raamattu vastaa: ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka on puuhun ripustettu.” Gal. 3: 13.
Näin Kristus omaksui meidän muotomme tuli yhdeksi meistä ja otti sinulle ja minulle kuuluvan kirouksen kantaakseen ja tuli sijaisenamme puuhun ripustetuksi, ristiinnaulituksi meidän syntivelkamme tähden.
- Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Jes. 53: 3- 10.
Tämän suurempaa sanomaa kuin evankeliumi, ilosanoma Kristuksen teosta ei voi kirkolla olla, se on tämän sanoman varaan perustettu ja tästä se elää. Voiko siis kirkko sortua antinomismiin ja hylätä ihmiskunnan ainoan toivon, evankeliumin sanoman kokonaan ja haudata sen ihmisviisauden sanelemaan etiikkaan ja oppiin? Tästä on lyhyesti kysymys! Kirkko, joka näin tekee, ei tasan tarkkaan ole enää evankeliumin asialla, vaan jokaisen, jolle evankeliumi vielä on rakas on paettava siitä, että ne, jotka näkevät tämän paon mahdollisesti vielä havahtuisivat huomaamaan miten elintärkeästä asiasta evankeliumissa on kysymys.
Pyhittäjä Feofan Erakko:
“Kunnia ihmisen pelastuksesta kuuluu Kolmiyhteiselle Jumalalle, mutta lisäksi tarvitaan katumusta ja uskoa Jumalan pelastavaan tahtoon ja armoon sekä valmiutta elää uskon mukaan. Ihmisen pyrkimys pelastukseen ei ole Jumalan armon vastaista, vaan nimenomaan armon mukaista.”
Bishop Theophan the Recluse:
"The fact that the Kingdom of God is “taken by force” presupposes personal effort. When the Apostle Paul says, “it is not of him that willeth,” this means that one’s efforts do not produce what is sought. It is necessary to combine them: to strive and to expect all things from grace. It is not one’s own efforts that will lead to the goal, because without grace, efforts produce little; nor does grace without effort bring what is sought, because grace acts in us and for us through our efforts. Both combine in a person to bring progress and carry him to the goal. (God’s) foreknowledge is unfathomable. It is enough for us with our whole heart to believe that it never opposes God’s grace and truth, and that it does not infringe man’s freedom. Usually this resolves as follows: God foresees how a man will freely act and makes dispositions accordingly. Divine determination depends on the life of a man, and not his life upon the determination."
Tässä lainaus TT Timo Pokkin kirjoituksesta.
https://www.sti.fi/luennot/files/tp000329.html
Uskonpuhdistaja Martti Luther kiisteli tahdonvapaudesta 1520-luvulla Erasmus Rotterdamilaisen kanssa. Luther kirjoitti tämän kiistan myötä teoksensa “Sidottu ratkaisuvalta”, joka käännettiin suomeksi v. 1952. Siinä Luther hyväksyy ihmisen tahdonvapauden “maallisissa asioissa”, mutta kieltää jyrkästi ihmisen tahdonvapauden suhteessa Jumalaan. Luther seuraa Augustinuksen käsitystä siitä, että syntinen ihminen seuratessaan ns. “vapaata tahtoaan” vastustaa aina Jumalan kutsua. Mutta Luther arvostelee Augustinusta siitä, että tämä yleensä kutsuu tällaista tahtoa “vapaaksi”, kun se kerran käytännössä on sidottu. Lutherin mielestä tällainen “vapaa tahto”, joka ei siis kuitenkaan oikeastaan ole “vapaa”, on vain “tyhjä nimitys”. Lutherin mukaan luonnollisen ihmisen tahto on syntiin sidottu. Siksi luonnollinen ihminen ei voi vapaasti päättää uskoa. Vain Jumala voi antaa hänelle uskon lahjan ja vapauttaa hänen tahtonsa, jotta hän voi uskoa. Lutherin mukaan usko ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan lahja. Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumin luvussa 6 (jae 29): “Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” Uskon syntyminen ihmisessä on ihme, jonka Kristus itse saa aikaan. Luther ilmaisee asian myös näin: “Itse uskossa Kristus on läsnä.”
Edellisen viestini olin nimenomaan suunnannut tuohon kirkosta eroamis ketjuun, koska sen kohteena oli enemmän ev.lut. kansankirkko, mutta eipä siinä mitään, sopii se tähänkin.
Pokki taipuu genetiivissä tietysti Pokin. Jestas sentään, eivätkö ihmiset enää tunnista suomen kielen astevaihtelua?
Tuollainen puhe on täysin sopimatonta kielenkäyttöä - etenkin, kun puhut Kristuksen pyhästä, joka on pyhän kasteen ja mirhavoitelun kautta liitetty Kristukseen (onko sinut??). Kuka sinut muka on pannut Filonillan tuomariksi?
Kuten yläpuolella on jo todettu, Jumala on luonut jokaisen ihmisen hyväksi ja itsensä kuvaksi ja jokaista hän rakastaen kutsuu työtoveruuteen kanssaan. Mielestäni moderaattorien pitää puuttua tuollaiseen kielenkäyttöön, jossa Kristuksen kirkon jäsen leimataan Jumalan viholliseksi.
Otan, otan, joka päivä, enkä ole Jumalan vihollinen yhdelläkään solullani.
Kiitos tiedosta. Nämä ei aina ole niin helppoja vrt. Aarre - nimi.
Jaak. 4:8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.
Odota! Mun pitää käydä tekemässä vähän kirvesmieshommia välillä, mutta vastaan sulle kun palaan.
No niin laudat on paikoillaan ja sitten asiaan:
Aadamillisesssa, isältä ja äidiltä perityssä luonnossamme me emme tietenkään voi lähestyä Jumalaa, koska olemme Raamatun sanan mukaan kuolleet, eikä kuollut tietenkään elä, se on selvä. Sen sijaan uudessa, uudestisyntyneessä, Jumalalta perityssä luonnossamme me voimme lähestyä Jumalaa ja tulla lujemmin yhdistyneeksi hänen kanssaan uskossa, jolloin hänkin tietenkin tulee koko ajan lähemmäksi, lujemmin yhdistyneeksi kanssamme. On kuitenkin tärkeä muistaa, ettei tämä yhdistymisemme häneen uskossa ole sekään vanhurskauttamisemme perusta, vaan sellainen on ainoastaan Herran Kristuksen teko puolestamme, teko, jonka perusteella me jo olemme vanhurskaat, ennen kuin olemme uskossa lähestyneet häntä vielä lainkaan.