Katolisen kirkon suojissa – Miksi lasten hyväksikäyttöä yhä peitellään?


#123

Koska valemuistot yleensä liittyvät yksilön ensimmäisiin elinvuosiin, joiden aikana hänen muistinsa on kehittymätön ja koostuu lähinnä välähdyksistä siellä täällä. Jo viisivuotiaana alkaa kuitenkin kertyä ns. elämäkertamuistia ja teinit muistavat kokemuksiaan jo täysin aikuisen tavoin.

Mikä ihmeen motiivi sinulla on siloitella tätä juttua?


#124

Ehkä hän on tutkinut ahkerasti noita kat. kirkossa tehtyjä selvityksiä ja havainnut niissä vakavia puutteita? Niinkö, @Uskonsoturi ?


#125

Aikuisille kehittyy aikuisiältä valemuistoja hyvin herkästi. Vielä herkemmin, jos mielen alueella on muutenkin jotain ongelmaa. Ei tuo koske pelkästään varhaisvuosia.


#126

Ei vaan koska olen perehtynyt erityisesti aiemmin monella psykologilla käytössä olleisiin menetelmiin, jossa oleellisesti ottaen luodaan hyvin herkästi valemuistoja, joita sitten terapialla parannellaan.

Katolisen kirkon juttuihin en ole perehtynyt kuin pintapuoleisesti ja toki on täysin totta, että todellisesta ilmiöstä puhutaan. Samalla kuitenkin erityisesti julkisuuden myötä kehään astuu erittäin suuri mahdollisuus valemuistoille. Yhtäkkiä monet muistavatkin, kuinka pappi koskettelikin vuosikymmeniä sitten ja juttu muka oli traumaattisena ollut mielen syövereissä kaikki nämä vuodet.

Tällaiset hysteriat eivät ole millään muodoin uusia ilmiöitä ihmiskunnan historiassa.


#127

Ok. Yritin löytää jonkin positiivisen tulkinnan, mutta se jäi yritykseksi.


#128

Käytännön toimenpiteisiin sekä korjaaviin ja ennaltaehkäiseviin toimiin keskittyvän keskustelun lisäksi katolilaisten ja muidenkin ihmiskuntaa ja totuutta rakastavien ihmisten on hyvä keskittyä paavin kehotuksen mukaan katumukseen, rukoukseen ja parannukseen. Miksi sellaistenkin jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään pitäisi tehdä parannusta? Siksi että se on paras tapa miten ihminen voi parantaa yhteisiä ja toisten haavoja ja vallata synniltä alaa rakkaudelle.
Niin vanhan kuin uuden liiton pyhät ovat tienneet että oikeamielisen parannus ja rukous ovat vahvoja armon välikappaleita koko maailmalle.

Mutta peittely saa nyt loppua ja lieventävien asian haarojen etsiminen myös. Tietenkin lynkkaysmielialaa tulee välttää, mutta olen itsekin sitä mieltä että asioiden esille nostamista ei tule pelätä sillä verukkeella että tulee syytettyä vääriä henkilöitä olemattomista teoista.

Tavallisten rivikatolilaisten soisin nyt kasvavan mahdollisimman kypsään hengelliseen aikuisuuteen. Kiinnitin huomiota isä Oskarin kirjoituksessa varsinkin siihen miten hän kertoi ettei itsekään uskonut vielä jokin aika sitten kun näistä asioista alkoi voida lukea julkisissa medioissa.
Minulla ei ole mikään “mitä minä sanoin”-mieliala, mutta kun ensi kerran kuulin hyväksikäyttölobbysta ja rakenteissa sisällä olevista ongelmista olin ihan varma että se pitää paikkansa. Mikään tämän luokan organisaatio ei ole koskaan ollut vapaa vastaavista ongelmista ja kun kyseessä on katolinen kirkko, on kirkon omien opettajien opetuksen mukaan selvää, että siellä missä totuutta Jumalasta kirkkaasti levitetään kaikille ilmaiseksi ja avoimesti, pahat voimat yrittävät sotkea kaikista voimallisimmin.
Itse olen jo useampia vuosia odottanut että asiat saataisiin tällä tavalla esille ja käsittelyyn. Nyt se viimeinkin tapahtui ja nyt tarvitaan mahdollisimman monen Jumalaa rakastavan rukousta ja parannusta.

Kirkkoon tulee luottaa ja sitä tulee kuunnella ja rakastaa, mutta pitää muistaa että lapsienkin tulee kasvaa aikuisiksi ja uskaltaa sanoa että vaikka vanhemmat ovat kaiken kunnioituksen ansainneet, heitä voi myös pitää silmällä “mahdollisten dementiaoireiden” vuoksi.

Englanninkielisissä, Yhdysvaltojen tilannetta koskevissa blogikirjoituksissa tuli joissain ilmi että jotkut katolilaiset eivät halua näistä syistä enää tukea hiippakuntaansa taloudellisesti.
Se ei ole viisas ratkaisu, sillä nyt jos koskaan kirkko tarvitsee tukea toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi.


#129

Katolinen kirkko on pitänyt yllä paljon orpokoteja ja kouluja yms. Tällaisissa ympäristöissä hyväksikäyttö kai on yleistä myös ei-katolisissa laitoksissa. Voisin kuvitella, että hyväksikäyttäjät mielellään etsiytyvät tällaisiin tehtäviin, joissa heillä on uhreja tarjolla helposti, he ovat auktoriteettiasemassa näihin eikä uhreilla välttämättä ole muita aikuisia tukemassa heitä.


#130

Tästä olen samaa mieltä, mutta aten kommentista sai käsityksen, että suomessa olisi juuri koulukodeissa näitä “saalistavia pappeja”, heitä ei tosiaan ole siellä töissä, mutta muusta henkilökunnasta voi näitäkin löytyä.

Mitä sanoin tuolla toisessa ketjussa tästä aiheesta ja minkä linkin @anon81097962 toi tänään tähän ketjuun, voi vain todeta, että olin oikeassa, siis tuolla, mitä sanoin; Uskonnonvapaus Suomessa
Onneksi nykyään on todella tiukka seula heistä, jotka pyrkivät ammatteihin, joissa työskennellään lasten kanssa.


#131

Ylellä oli pride-viikon aikana, kun kaikkia homojuttuja tuupattiin eetteriin, juttua siitä, miten Suomessa ei saa HIV-estolääkkeitä. Sydän verta vuotaen toimittaja siellä valitti, kuinka homot niitä niin tarvitsisivat. Sama teema toistui jonnekin linkkaamassani ylen jutussa homojen huumehuuruisista orgioista. Ongelma oli, että estolääkkeitä ei saa.


#132

Tämä kirjoitus on tietysti äärimmäisen järkyttävä kokonaisuudessaan. Ehkä siksikin, että niin paljon siinä on sellaista, joka on tiedetty, muttei ääneen sanottu. Rukoilen katolisen kirkon puolesta, että siellä todella kävisi nyt sellaiset vaihetuspäivät, joissa saasta perataan pois. Siihen tarvitaan tulta taivaasta.


#133

Atomipommi taisi räjähtää Vatikaanissa.


#134

Tjaah. Tuossa isä Oskun uusimmassa on paljon mielenkiintoisia uusia detaljeja, mutta niin sanoakseni suurta kuvaa ajatellen tuossa ei ole minulle mitään uutta tai yllättävää; näitä on yleisluontoisemmin käsitelty - kieltämättä hieman spekuloidun oloisesti - monilla seuraamillani ulkomaalaisilla saiteilla jo vuosia. Franciscuksen glooria on silmissäni karissut aikoja sitten, hyvä että se vihdoinkin alkaa karista myös ns. yleisen mielipiteen silmissä. Olen näihin päiviin saakka sisällyttänyt päivittäiseen rukoussääntööni myös rukouksen istuvan paavin puolesta, mutta jo pitkään olen tehnyt sen hyvin vastentahtoisesti. Voi olla, että lopetan sen nyt kokonaan. Jos asuisin Ranskassa, olisin jo pitkään käynyt vain SSPX:n messuissa.

Benedictusta kyllä on sääli. Ja ikävä.


#135

Eivätkö juuri huonot paavit esirukouksia eniten tarvitse? :confused:


#136

Epäilemättä tarvitsisivat. Mutta tässä on omalta kohdaltani kyse psykologisesta mahdottomuudesta, ei niinkään tahdonalaisesta valinnasta. Ei vaan pysty.


#137

On paljon ennustuksia kirkon lankeemuksesta. Olen niiden yhteydessä miettinyt mistä sen sitten tietää kun kirkko on langennut ja paholaisen merkki on pyhimmässä temppelissä.

Moni olisi tämän laventelimafia-jutun yhteydessä, ja varsinkin jos paavi Fransiskuksesta paljastuu todeksi jotain peittelyä ja salailua, sanomassa että nyt kirkko on langennut.

Mielestäni näin ei ole. Meidän johtajamme ja paimenemme ovat tehneet syntiä, se on totta, mutta kirkko on langennut mielestäni silloin kun se ei rukoile eikä kanna eukaristista uhria kaikkein, langenneidenkin, puolesta. Kirkko on langennut kun se ei kanna omaa uhriaan kaikkien syntisten puolesta, niin kuin Kristus tekee, hänen ruumiinsa tekee.

Paha kyllä yrittää kovasti näidenkin tapahtumien yhteydessä viekoitella kristittyjä lipeämään rukouksestaan syntisten pelastumiseksi, mutta ei sitä voi lopettaa, se on kosmisen Kristuksen ääni kosmoksessa, se kaikuu kaikkialla.


#138

Kun ajattelee, ettei room.-kat. kirkon skandaalit voi enää pahentua, niin paljastuu aina vain uusia, entistä jumalattomampia skandaaleja. Mielestäni ainoa tapa voittaa nuo vaikeudet on se, että room.-kat. kirkko omaksuu ortodoksiset käytännöt niin hallinnollisesti, opillisesti kuin kulttuurillisestikin pienintä piirua myöten.


#139

En itse usko ortodoksisten käytäntöjen parhauteen kaikissa asioissa. Hallinto ja kulttuuri toimii uskoakseni monella muullakin tavalla.

Sen sijaan on vedettävä jotain rajaa siihen mikä on väärää askeesia ja mikä oikeaa. Oikea askeesi on sitä että luonnollisten asioiden on saatava tapahtua ihmisen elämässä, tavoitellaan luonnollisten tarpeiden mukaisia toimintoja, ei yli- eikä alimäärin, ellei henkilöllä ole selkeää omaa halua ja inspiraatiota kilvoitella jollain erityisellä tavalla.

Seksistä olemme paljon viime aikoina eri ketjuissa kirjoittaneet.
Omat kirjoitukseni ovat varmasti herättäneet joissakin aika paljon närkästystäkin.
Edelleen olen sitä mieltä että kristillinen kulttuuri, varsinkin kristillinen kulttuuri lännessä, keskittyy liian paljon luonnollisen seksuaalisuuden rajaamiseen johonkin kuvitteelliseen kristillisen askeesin lokeroon.
Ei, en tarkoita sitä että kristitty saisi harjoittaa seksiä milloin, missä ja kenen kanssa tahansa, mutta tarkoitan sitä että jokaisella ihmisellä on oikeus toteuttaa seksuaaliviettiään sitoutuneessa elämänkumppanuussuhteessa oli se sitten kristillisesti siunattu avioliitto tai ei.
Kun seksuaalisuus tapahtuu siten että kenenkään oikeuksia tai fyysistä koskemattomuutta ei loukata, ja seksuaalisuus ilmaisee sitoutumista ja rakkautta, on seksuaalisuus hyvää ja luonnollista. (Tiedän että määritelmäni ei ole aukoton, mutta se ei ole nyt minun tärkein asiani tässä viestissä.)

Katolisessa kirkossa on tiedetty että pappien selibaatti ei ole ainoa ratkaisu pappien elämänvalinnaksi. Silti niin on toimittu jo pitkään. En usko että selibaatti tekee kenestäkään hyväksikäyttäjää, mutta on väärin että mies joka tuntee kutsumusta papiksi, joutuu näin tiukasti valitsemaan avioliiton ja pappeuden välillä, kun kristillinen traditio ei kiellä pappeutta avioliitossa olevalta mieheltä.

Katolisessa kirkossa avioliitosta on tehty myös liiallinen askeesitavoite, sekään ei ole kristillisen tradition mukaista. Meillä on paljon kirkon opettajien kirjoituksia joissa seksuaalisuus kuvataan lähtökohtaisesti synnillisenä, mikä ajatus on mielestäni suuri virhe ja johti aikoinaan sellaisiinkin ihmisyyden tiettyyn muottiin pakottamiseen kuin pappien itsensä kuohitsemiseen.
Uudelleen avioitumista en tässä niinkään kommentoi, vaan esimerkiksi sitä että kun kirkkoon kuuluva löytää elämänkumppanin, hänen pitäisi voida vakuuttaa elämänkumppani kirkollisen avioliiton tärkeydestä, muuten heidän välisensä seksuaalisuus katsotaan avioliiton ulkopuoliseksi.
Uudelleenavioitumiseenkin on kristillisellä kirkolla ollut muitakin vaihtoehtoja kuin katolinen käytäntö joka varmasti on ollut pitkäaikaisena ahdistuksena monille katolilaisille elämän yllättävissä tilanteissa.
Kirkon asettamien hyvän elämän rajojen tulisi olla kristillistä askeettista elämää tukevia ja kannustavia, eikä sellaisia joissa ihmisten ihmisyyttä venytetään niin pitkälle, että ihmiset joutuvat taistelemaan omaa luonnollista ihmisyyttään vastaan.

(En tarkoita nyt tässä viestissä puolustaa mitään seksuaalivähemmistöjä, siitä keskustelemiseen on toisia ketjuja. Tahdon vain sanoa, että jokaisessa ihmisessä on tavalla tai toisella [jotkut harvat ovat täysin onnellisia ilman elämänkumppanuussuhdetta ja seksiä] luonnollinen kaipuu luoda elämänkumppanuussuhde ja toteuttaa luonnollista seksuaalisuuttaan.)
Seksuaalisuuden rajaaminen tiukoin määrittelyin (kannatan sitä että tietyt itse valitut elämäntilanteet ovat samalla lupauksia selibaatista) säännöin, tilanteessa missä ei ole mitään syntiä tehty vaan harrastettu seksiä. Pelkästään se, että seksi on tapahtunut avioliiton ulkopuolella ei tee seksistä syntiä, se on ainoastaan kristittyjen keskinäistä askeesisäännöstöä vastaan. Kristityille voitaisiin opettaa että jos he toivovat olevansa soveltuvia osallistumaan maailman edestä kannettavaan uhriin, heidän tulee elää tietyllä tavalla. Jos he eivät siihen tule osallistumaan, heidän tulee silti noudattaa lähimmäistä rakastavia ja kunnioittavia tapoja.

Meillä on aivan varmasti ollut ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina esimerkiksi aviopareja joista toinen on ollut kristitty ja toinen ei. Onko tässä liitossa seksi katsottu avioliiton ulkopuoliseksi jos sillä ei ole ollut kirkollista siunausta? Emme voi ajatella että jokainen kristitty solmiii elämänkumppanuussuhteen siten että suhteen toinen osapuoli suostuu kristilliseen avioliittoon.

Oliko esimerkiksi pyhä Augustinus avioton lapsi, avioliiton ulkopuolisen seksin tulos? Hänen isänsähän tiettävästi kastettiin vasta kuolinvuoteellaan vaikka äiti Monica oli harras kristitty.

Luostarielämän aiheuttamia psykologisia patoutumia on tutkittu paljon. Ehdottomasti on kielletty nykyään se että perhe pakottaa jäseniään liittymään sääntökuntaan. Sellaiseen elämään joutuminen vastoin tahtoaan on kauhea kohtalo. Aiemmin ja ehkäpä vielä nykyäänkin joissain yhteisöissä vallitsee epäterve ryhmäkuri jossa joutuu vastoin tahtoaan elämään “askeettisesti” mikä on kuitenkin terveen kristillisen askeesin irvikuva. Tällaisia käytäntöjä ei pitäisi kirkon johdon hyväksyä osaksi minkään sääntökunnan sääntöä. Pakollinen neljän seinän sisään sulkeutuminen on nyt viimeisimmäksi, kesällä 2016, otettu pois kirkollisesti hyväksytyistä luostarisäännöistä. Sellainen ei ole kristillistä askeesia mihin ketään voidaan velvoittaa nunnaksi tai munkiksi vihkimisen varjolla.

En ole romuttamassa katolista ja kristillistä moraaliopetusta, vaikka sellaisia kommentteja olen tällä foorumilla saanut. Olen esittänyt ajatuksia siitä miten kristillinen kilvoitus ja askeesi voisivat kukoistaa kun niitä voitaisiin harjoittaa olemalla kokonaisia ihmisiä, sellaisia mitä ihmiset oikeasti ovat, ilman että tarvitsee näytellä olevansa jotain muuta ja tuntea koko ajan riittämättömyyttä.
Ennen kristinuskoa, ja vieläkin, on monessa uskonnossa tapana harjoittaa kovaa askeesia, koska taivas saavutetaan niissä kehittämällä itseään erilaisin tekniikoin. Kristittyjen pitäisi tietää paremmin. Meidän taivaamme on tullut alas ihmisten keskelle, ja me saamme olla ihmisiä, ja ihmisinä ymmärtää yhä enemmän omasta ruumiillisuudestamme, josta tulee kerran pala taivasta. Oppimista ja kehittymistä varmasti kristityilläkin on, mutta mielestäni sen ei pitäisi olla luonnollisen ja kauniin ruumiillisuuden kieltämistä.

Selvästi on paljon ongelmia siinä että ihmiset eivät osaa valita aviopuolisoaan kerralla, on tarvetta useammalle kuin yhdelle kokeilulle. Samoin en usko että pappiskuntamme voi pysyä lukumäärältään suurena ja mieleltään terveenä jos pappeus ei kristillisen tradition mukaisesti ole avoinna myös avioituneille miehille.
Myös raskauden ehkäisy tuntuisi olevan teema jota ei ole vielä loppuun käsitelty.

Nyt viimeisimmäksi paljastuneissa hyväksikäyttötapauksissa ei tietysti ole kysymys siitä että elämänvalinta olisi ollut näille miehille ylivoimainen.
Näissä tapauksissa ei luultavasti ole aiottukaan sitoutua papin elämään vaan on käytetty katolisen kirkon elämäntapoja ja käytäntöjä häikäilemättömästi hyväksi omien tarkoitusperien saavuttamiseksi. Tällainen toiminta kirkon tulee pyrkiä jatkossa kaikin voimin estämään.


#140

Aloitetaanko Timo omaksumalla vaikka näitä ortodoksisia kasvatusmenetelmiä: Ortodoksisen lastenkodin auvoisaa elämää? (Tässäkin tapauksessa oikeudenkäyntiä on pidetty “ajojahtina ortodoksista kirkkoa vastaan” - täsmälleen samaa hallintokulttuuria siis kuin Amerikan katolisissa hiippakunnissa.)


#141

Yksittäistapaus.

Yksittäistapaus oli myös Tanjuska-tyttösen kohtelu ortodoksisen eksorsisti-papin käsittelyssä. Oikeasti ortodoksisen kirkon kasvatusfilosofia on, kuten kaikki tietävät, syvästi inhimillinen ja terapeuttinen.

Guns-in-church-priest-with-gun-II


#142

6 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Vatikaani II kirkolliskokous