Aloituksessasi tuli hyvin lueteltua kirkon epäkohtia. Se vahvisti omaa vakaumustani mitä asiasta ajatella. Kirkon tilaisuuksissa voi tarpeen vaatiessa käydä, vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan.
Mikä logiikka tässä on? Miksi erota sieltä, jos haluaa käydä?
1 tykkäys
Sen voi ajatella niin, että ei toisaalta halua rahoittaa evlut. kirkkoa, mutta kuitenkin kokee, että voi jossain käydä omaksi rakennukseksi, jos ei muuta sopivaa vaihtoehtoa aina ole. Eli varsinaisesti siis ei haluaisi siellä käydä, mutta olosuhteiden pakosta kuitenkin joskus haluaa.
1 tykkäys
Öh. Eli ei halua antaa rahaa, mutta kuitenkin muuta tukea ja rukous-\ehtoollosyhteyttä. Ei jummarra.
1 tykkäys
On siinä toki ristiriita. Mutta en tätä tarkoitakaan pysyväksi järjestelyksi, vaan esim. tilapäinen ratkaisu kunnes löytää jostain itselle sopivamman seurakunnan. Toisaalta voi sitä seurakuntayhteydestäkin joskus taukoa pitää. Rukoilee sitten vaan ja lukee Raamattua. Usko yksin tekee vanhurskaaksi, ei seurakuntayhteys.
1 tykkäys
Se, että joku eroaa ev.-lut. kirkosta, koska ei halua rahoittaa sen toimintaa ja silti osallistuu toimintaan, maksattaa toiminnan toisilla. Minusta se ei ole mitenkään oikein.
3 tykkäystä
Mutta eihän se kirkon menoja lisää jos piipahtaa tilaisuudessa? Saahan sinne mennä vaikka fundamentalistinen ateisti nauttimaan uruista. Kirkko on itse ilmoittanut, että sen tilaisuudet ovat avoimia kaikille.
1 tykkäys
Ei lisää menoja, mutta vähentää tuloja. Muiden pitää maksaa enemmän. Jotta sekin tilaisuus, jossa haluaa piipahtaa, voidaan järjestää.
Kirkon tilaisuudet ovat avoimia. Ehtoollispöytä on vain kirkon jäsenille.
Ei kukaan valvo tuota ehtoollisellakäyntiä. Jumalan laki on ylempi kuin kirkkolaki. Jos omatunto sanoo, että voi mennä ehtoolliselle ja siellä käymisestä jää hyvä omatunto, niin mitä väliä kirkkolailla? Ja esim. opillisesti tiukka SLEY (Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys) jakaa ehtoollisen kirkosta eronneille. Toki en silti kehota menemään ehtoolliselle esim. toisessa kirkkokunnassa ellei ole jäsen. Ja itse sitten olen ajatellut niin, että SLEY:n käytännön voin soveltaa koko Suomen olosuhteisiin evlut. osalta. Toki tämä on vain minun näkemykseni, mutta toimikoon kukin omantuntonsa mukaan.
1 tykkäys
Olen eronnut evlut. kirkosta, mutta käyn siellä joskus “hätäehtoollisella”, koska en jaksa aamujumalanpalveluksiin mennä toisessa luterilaisessa yhteisössä unirytmieni takia. Jumalako nyt minut sitten tuomitsee siitä, että haluan Jeesuksen ruumiin ja veren luterilaisessa kirkossa tilapäisesti ja johon olen kuulunut koko ikäni aikaisemmin? Tähän mennessä en ole kokenut omassatunnossani ongelmaa tällaiseen käytäntöön. Toki nyt kun asia nousi pinnalle näin keskustelupalstalla, niin hetkellisesti mietityttää.
3 tykkäystä
Tähän on tarpeen lisätä vähän tietoa, jota on monesti kyllä jo tuotu täällä esille.
Sley on siis linjannut tarkasti ottaen siten, että sen messuyhteisöissä saa ehtoollista kirkosta eronneetkin, mutta ei mitenkään automaattisesti. Sleyn johtajat antoivat lausunnon, jossa puhuttiin pastoraalisista syistä ja mainittiin kirkkotilanteen poikkeuksellisuus.
Sley ei siis kehota ihmisiä eroamaan kirkosta, vaan päinvastoin vaikuttamaan kirkossa jos mahdollista.
Kun messuyhteisöissä on kuitenkin kirkkoon pettyneitä, on päätetty ymmärtää heidän haluaan käsittää Sley omaksi seurakunnaksi, jota tukea paikallisseurakunnan sijasta. Ei ole haluttu siis jättää näitä ihmisiä ulkopuolelle.
Sley ei ymmärtääkseni ole välinpitämätön eikä usko sen kannattavan mitään “viis kirkkolaista” -linjaa.
cymbuksella on painavat syyt kritiikkiin varmasti, mutta itsekin katson että alkuperäinen Sleyn lausunto (ehkä @Anskutin on tallettanut linkin?) oli ymmärrettävä ja suht koht hyväksyttävä. Sitä en sitten tiedä, onko tapauskohtaisuutta ja pastoraalisuutta (eli papin kanssa tulee neuvotella jos kirkoton haluaa ehtoollista) nyttemmin jaksettu noudattaa kaikissa paikoissa, vai onko meno villiintynyt.
Yhden kerran olen ollut Sleyn messussa, jossa Sley-pappi ehtoollisenvieton alkaessa ilmoitti, että sakramentti jaetaan kaikille ev-lut kirkon konfirmoiduille jäsenille. Lisäksi hän muistutti yleisestä tavasta osoittaa käden viennillä olalle (kumpi se on??) että haluaa siunauksen, koska ei ole kirkon jäsen. Tämä pappi ei siis halunnut riskeerata.
1 tykkäys
Palasin juuri kotiin messusta, joka on itselleni aina tärkeä, ja ehtoollinen useimmiten tärkein osa sitä. Tällä kertaa olivat tasapainossa myös muut asiat. Saarnan piti Kansan Raamattuseuran Mikko Matikainen, joka lienee monille tuttu nimi. Sen sisältö oli todella hyvä. Myös musiikki ja rukoukset olivat taas kohdillaan, kuten näissä paikoissa missä käyn on tapana olla. Tuli suorastaan hyvin hengellä täyttynyt olo koko messusta.
Minulla on oikeastaan kaksi yhteisöä, joissa mieluiten käyn ja vuorottelen niissä. Myös kolmas ja neljäskin ovat mahdollisia. Lisäksi paikallisseurakunnissa on pääkaupunkiseudulla vielä monissa hyvää toimintaa jäljellä, ja niissäkin käyn vähän valikoiden. Onneksi valinnanvaraa vielä löytyy senkin vastapainona, että toisaalla taas on luopumista liikkeellä.
2 tykkäystä
Niin on, kyllä muutakin pitää olla. Ja mikään tuskin estää luterilaista kristittyä, joka on kastettu ja konfirmoitu menemästä ehtoolliselle silloinkaan, jos omantunnonsyistä ei voisi enää jakaa luterilaisen kirkon nykylinjaa. Sley ja Luthersäätiö taitavat ainakin hyväksyä tällaisen menettelyn ja kai se on lopulta jokaisen omantunnon kysymys viime kädessä. Itse siis kuulun vielä toistaiseksi kirkkoon ja luultavasti jatkossakin. Ymmärrän niitäkin, jotka ovat päättäneet toisin, sillä kuuluminen nimellisesti johonkin ei varsinaisesti ratkaise mitään.
Minusta on syytä noudattaa yhdessä päätettyä linjaa tässä asiassa. Se on hyvin perusteltu ja teologisesti viisas. Se, että vastasin ehkä turhan epäystävällisestii Aramikselle, johtui siitä, että en oikein näe perusteita tuollaiselle kirkkolaki on väärin ja minä noudatan vain Jumalan lakia -ajattelulle. Kirkolla on omat hyvät syynsä omille säädöksilleen. Tämähän on samaa sarjaa, kuin kapinapappien homovihkimiset. Itse tiedetään, miten pitää tehdä ja säännöillä pyyhitään lattiaa. Ja tosiaan, jos Suomen ev-lut. kirkko on kerran niin harhassa, että siitä pitää erota, miten noitten harhaoppisten ehtoolliselle sitten haluaa mennä? Ja jos eroajia riittää, ei niitä jumalanpalveluksia kauan enää ole ja kirkot myydään moskeijoiksi ja yökerhoiksi. Ehtoollinen ei ylipäänsä ole ensisijaisesti mikään yksilösuoritus, vaan yhteisön ja jos yhteisöstä on julkisesti sanoutunut irti, niin sitten on irtisanoutunut myös yhteydestä. Tämä yhteys on kaikkien ev.-lut. kirkkojen ehtoollistenkin välillä, niihin kuuluvat myös SLEY:n ehtoolliset, joita vietetään kirkon järjestyksen mukaisesti asianmukaisin luvin.
Ymmärrän sinua mutta näetkö sinä eron näissä :
- yhteisö opettaa että ehtoollinen kuuluu kaikille kirkkokunnista viis
- yhteisössä on mukana luterilaisia ehtoollisesta oikein uskovia, jotka ovat omantunnon syistä päätyneet eroon paikallisesta srk sta ja näitä ei haluta irrottaa osallisuudesta
2 tykkäystä
Näen. Mutta paikallisesta srk:sta eronnut eroaa koko kirkosta ja sen yhteydestä.
Vaikka kirkkolaki on ihmisten eikä Jumalan säätämä, sitä on silti noudatettava. Kyllä jokaisella uskonnollisella yhteisöllä on oikeus asettaa itselleen säännöt oman harkintansa mukaan, ja kyllä jokaisen on niitä noudatettava - tai oltava osallistumatta sen yhteisön toimintaan. Minulla ei todellakaan olisi hyvä omatunto, jos menisin ikään kuin varkain osallistumaan jonkin yhteisön sakramentteihin vastoin sen yhteisön nimenomaisia sääntöjä.
3 tykkäystä
Ehtoollisen sakramentti ei ole pelastukseen välttämätön, joten tällaisia hätätapauksia on todellisuudessa perin harvoin.
1 tykkäys
Taidan sitten menetellä niin, että suljen itseni evlut. kansankirkon ehtoollisyhteyden ulkopuolelle. Nuorten aikuisten illat kuitenkinkin houkuttelee minua evlutissa. Tosin vähän päälle kolmekymppinen kun olen, niin alkaa ikäero jo tuntumaan.
Osallistumalla herätys- ja lähetysjärjestöjen omiin messuihin niissä kerättävillä kolehdeilla rahoitetaan omaa toimintaa, sillä järjestöjen varojen saanti on pääasiassa kannattajiensa vastuulla. Muodollisesti ne ovat osa luterilaista kirkkoa, mutta rahallista muuta tukea ne eivät kirkolta juuri saa kuin virallisten nimettyjen kolehtipyhien tuoton. Ja lisäksi osin käyttää kirkkotiloja. Harvemmin kuitenkaan omiin messuihinsa.