Vaistosi ei ole aivan väärässä. En minä kuitenkaan tällä palstalla (tai missään muuallakaan) pelkästään provoilun vuoksi provoile. Pastoreita Kares ja Simojoki arvostan ihan vilpittömästi. (Kosolan Vikkiä nyt en niinkään, mutta en toisaalta häntäkään yhtä pahana pidä kuin hänen nykyinen jälkimaineensa.)
Niin. Semmoista se on. Yhden mieltä lämmittävät yhdet nimet, toisten mieliä toiset. Oletan, että Kareksen ja Simojoen nimet aiheuttavat sinun mielessäsi suunnilleen vastaavia kemiallisia reaktioita kuin herätysjuhlien yhteydessä kiittäen mainittu Pekka Haaviston nimi minun mielessäni.
Juu. En epäillytkään ettet noita mainitsemisiasi nimiä symppaisi. Minä pitäydyn mielelläni Pekka Haavistossa vaikka en häntä nyt minään hengellisenä ohjaajanani pidä. Pidän kuitenkin enemmän väkivallattomien keinojen ja tasa-arvon ihanteista enkä ole kovin kansallismielinenkään.
Körttiläisyyden tunnusomainen piirre on valtaapitävien piirien ja aatteiden mielistely. Lapualaisuuden aikana oltiin lapualaisia, 1980-2000 kovasti demaria, nykyään ollaan “liberaalin” pride-uskonnnon kelkassa. Tämä osoittaa erinomaisen lahjakasta tilannesilmää ja taipuisaa selkärankaa.
Hyvin tuntuu pelittävän 2000-luvullakin körttiläisyys. Uusin suunta lienee islam. Jaakko Löytty, körttilisyyden kulmakiviä nykyään, toteaa “- Islamilla on paljon annettavaa kristinuskolle. Lähtökohtamme ei ollut siellä paremmuus vaan jakaminen.” (https://www.h-y.fi/2045-jaakko-loytyn-haastattelu, linkki ei toimi mutta minulla on kopio.).
Jos meitin paikallislehteä on uskominen, niin siellä joku pomo ihmetteli, miksi ev.-lut. kirkko sietää lähetysjärjestöjä, jotka eivät hyväksy naispappeutta. Lisäksi tuli selville, että ihan kaikki herännäisetkään eivät ole yhtä mieltä avioliittokysymyksestä, mutta ko. pomo kertoo rohkaisevansa ihmisiä miettimään sitä, mikä heitä yhdistää. (Ilmeisesti muiden järjestöjen suhteen tähän ei erikseen rohkaista.)
En ollut juhlilla.
Joku lainasi Simo Juntusen puhetta fb:ssa. Kuten arvata sopii, se kosketteli mm. kirkkomme osallistumista Pride-tapahtumaan. Ja siten että kritiikki kuitattiin ahtaudeksi. Rajankäyntiä on hänen mukaansa aina ollut paljon mutta ainut pysyvä raja on elämän ja kuoleman raja jota kohti kaikki kuljemme.
Körteillä oli seurat Helsingin Priden yhteydessä joten on selvää että heistä ainakin monet hyväksyvät tuon jutun.
Kuuntelin juhlien aikaan Körttiradiota Järviradio-puheen taajuuksilla sen verran mitä pystyin ärsytykseen asti. Alussa oli vanhoja juhlapuheita menneiltä vuosikymmeniltä ennen suoraa lähetystä. Ne olivat muuten periaatteessa melko ok, mutta körttieetoksen kyllä tunnisti ja hengellinen sisältö jäi vähän ohueksi.
Välimusiikkina oli joko vanhaa körttiveisuuta, baritoni Esa Ruuttusta, ihan ok, tai Sateenkaariunia-lauluja Irinan tai jonkun muun laulamana.
Löytty ei kai edes tarkoittanut tuota laulua miksikään sukupuolivähemmistöjen lauluksi 80-luvulla, kun se syntyi, eikä sateenkaarellakaan ollut tuota merkitystä vielä silloin. Tuossa Irinan tulkitsemassa versiossa oli ilmeisesti oikein aidot pride-marssista lainatut marssiaskeleet alkuun laitettuna. Pistin toosan kiinni, kun vointini alkoi tulla tarpeeksi huonoksi.
Tuo on kyllä varmasti totta, että körteillä ei ole vain yhtä mielipidettä avioliitosta. Tiedän itsekin ikääntyneempiä körttijuhlakävijöitä, joiden uskonkäsitykset ovat hyvinkin perinteisiä. Joissain tapauksissa tällaisilla ihmisillä voi olla aivan käsittämätön kieltäminen päällä liikkeen nykyisen liberaaliuden suhteen. Ei millään suostuta uskomaan, että herättäjäyhdistyksessä on aika paljonkin homoavioliittojen tai ainakin jonkinlaisten homosuhteiden siunaamisen kannattajia.
En ole käynyt eikä tee mieli käydä. Kyllä minulla on tuttuja körttiliikkeen sisällä, mutta en jaksa enää vääntää heidän kanssaan liikkeen nykytilasta. Kuulostaa tosi “körttiläiseltä” tämä kirkolliskokousedustaja. Kovasti on naisella suunnitelmia jatkaa kirkon sanoman vesittämistä. En tykkää.
Sivulla lukee 6 kertaa “voit tukea lahjoituksella” , sen lisäksi linkki lahjoita -sivulle ja Herättäjä-Yhdistystä voit tukea myös etäherättäjäjuhlilla, Lahjoita verkkopankissa, lahjoita tekstiviestillä, lahjoita mobilepaylla, lahjoita soittamalla. Pikkuisen aikaa kuuntelin Simo Juntusen haastattelua ja tuntui olevan rahapula yhdistyksellä. Avokätisimmät lahjoittajat ovat joko kuolleet tai avanneet silmänsä liikkeen nykytodellisuudelle. Ne, joita he kosiskelevat, eivät taidakaan olla niin alttiita lahjoittamaan. https://herattajajuhlat.fi/4964-seurapuheet
Hyvissä varoissa olevaa kristillistä järjestöä, herätysliikettä, uskonnollista toimijaa, lähetysjärjestöä tms taitaa olla vaikea näinä päivinä osoittaa olevan olemassa. Jokainen on jo aikaisemman kannatuskadon ja kevään koronan lisäseurauksien vuoksi jäänyt heikoille mm kolehtitulojen vuoksi. Mutta, joo, kyllä Herättäjäyhdistys on varmasti aikamoisessa rahapulassa.
Toki tuohon moninkertaiseen erilaisten lahjoituskanavien ilmoittamiseen liittyy sekin, että kun fyysisiä Herättäjäjuhlia ei voi pitää ei normikolehtia tule lainkaan, mikä on valmiiksi huonolle taloustilanteelle myrkkyä. Joutui Sleykin netti-Evankeliumijuhlan yhteydessä vähän väliä muistuttamaan, että kolehtia voi antaa myös etänä.
Ihan hienoa, että olet löytänyt edes körttiläisyydestä kiinnostusta. Herännäisyys ei ole kirosana itselleni, mutta nykyinen liberaali citykörttiläisyys Jaakko Heinimäkineen alkaa helposti olla. Tiedän körttiläisyydestä paljonkin aito uskoa tunnustavia.
Körttiläisyyttä pidetään vastakohtana uskonvarmuudessa kulkeville herätyskristityille, etenkin helluntailaistyyppiselle ratkaisukristillisyydelle, jota on myös muilla reformoiduilla kirkkokunnilla. Luterilaisuudessa vastapäätä ovat kai lähinnä viidesläiset, vaikka sekin suunta on muuttunut paljon vuosikymmenten aikana poispäin tällaisesta.
Kun ajattelee, miten herännäisyys on muuttunut aikojen kuluessa, ei voi kuin ihmetellä, kuinka kauas se on joutunut juuriltaan vaikkapa Paavo Ruotsalaisen kokemuksista ja Telppäsniityn tapahtumasta, joka muistuttaa enemmänkin helluntailaista herätystapahtumaa. Tästä myös näkee, että Jumala ei valitse ihmisiä, aikaa tai paikkaa missä toimia inhimillisin kriteerein, vaan toimii siellä missä Häntä aidosti etsitään ja Hänelle on sijaa.
Kuuntelin joitain vuosia sitten Eero Junkkaalan ja Jaakko Heinimäen debattia radio Deissä ja molemmat tietenkin pyrkivät kohteliaaseen keskusteluun, mutta kyllä Heinimäeltäkin tuli aikamoista herätyskristittyjen mollaamista ja raamattukäsityksiä, joita viidesläiset eivät voisi hyväksyä ja päinvastoin Junkkaala puolusti konservatiivisia näkemyksiä, vaikka hän ei teologialtaan olekaan kovin konservatiivinen esim. kreationistisuuden suhteen. Sukupuolineutraalius ja avioliittokäsitys myös jakoivat heidän käsityksiään. Mutta kyllä Junkkaalakin piti körttejä ja Heinimäkeä kristittyinä.
No mikä minä olen körttejä puolustamaan, mutta kyllähän körttiläisyyteen vaikkapa täällä suhtaudutaan juuri ennen hyvänä liikkeenä tai liikkeenä jossa vielä on vanhasta tottumuksesta joukko todellisia uskovia jotka eivät ole ymmärtäneet että körttiläisyyden uskontopuoli on muuttunut vain joksikin prideksi. Ehkä sinä et huomaa että suhtautuminen on juuri tällaista, koska et ole liikkeessä mitenkään mukana. Minä sentään olen puolisoni kautta jonkinlaisessa kosketuksessa siihen.
Ja minusta Heinimäen ja Junkkaalan debatti, jonka itsekin kuuntelin, ei ole hyvä osoitus siitä miten körttiläiset suhtautuvat muihin. Sehän on tilanne jossa on tarkoituskin etsiä eroja. Normaali tilanteessa en muista koskaan kuulleeni körtiltä sanoja joissa liikkeen ulkopuolisia pidettäisiin jotenkin vääräuskoisina tai uskossaan vajaampina. Sitä vastoin vaikkapa täällä on monet kerrat pidetty heitä nykyisin uskossaan seitin ohuina jos sinäkään.
Mutta kuten sanoin. Ei ole minun asiani heitä puolustaa. Kunhan aina ihmettelen sitä miten monelle oma tapa uskoa on ainoa oikea ja rajoja vetävä.