Minä en AA:sta pitänyt ensinnäkin juuri tuon epämääräisen korkein voima -idean takia. Toki ryhmän puitteissa jotkut sanottivat asiansa kristilliseen tyyliin, mutta jotenkin tuohon ei aina osattu/haluttu tarttua. Ortodoksina voin onneksi käydä rippi-isän luona puhumassa asioista ilman tarpeettomia kiertoilmauksia.
Toinen ongelma oli ns. kuivanappailu. Välillä touhu meni ihan kilpaa kehumiseksi, miten rankasti oli tullut ryypättyä ja menetettyä työt, puolisot ja talot.
Paras ryhmäkonsepti päihdeongelmaiselle mielestäni on sellainen, jossa on mukana päihdetyöntekijä tai pari pitämässä keskustelua aisoissa esim. tuon kuivanappailun osalta. Täällä Jyväskylässä esim on sellainen - nimeltään AVOT.
Sitten vielä yksi juttu, josta jotkut alkoholistit ovat huolissaan: ehtoollisella käynti. Oma ajatukseni on, että jos henkilö syyttää retkahdustaan ehtoollisviinin nauttimisesta, niin se on juuri sellainen tyypillinen tekosyy, jolla alkoholisti retkahdustaan yrittää selittää - vierittämällä retkahduksen ehtoollisen syyksi! Tiedän tämän, koska olen sitä temppua itsekin joskus koittanut.
Mutta nyt oltuani kuivilla kolmisen vuotta, olen osallistunut vähintään sataan ehtoolliseen ilman, että olen sen jälkeen laukannut lähimpään kauppaan sixpackia ostamaan. Sen enempää ehtoollis- kuin jälkiviinikään eivät mitenkään kilahda nuppiin. Ei ainakaan kaltaiselleni entiselle suurjuomarille.
Silti: lukemattomat kokevat saavansa apua AA:sta enkä sitä missään nimessä kiistä. Minua se vain ei auttanut.