Kristityt ja alkoholi

Tällainen sovinnollinen puhe on internetin sääntöjen vastaista. Kyllä tuohon nyt joku syy provosoitua pitää keksiä.

Minä en AA:sta pitänyt ensinnäkin juuri tuon epämääräisen korkein voima -idean takia. Toki ryhmän puitteissa jotkut sanottivat asiansa kristilliseen tyyliin, mutta jotenkin tuohon ei aina osattu/haluttu tarttua. Ortodoksina voin onneksi käydä rippi-isän luona puhumassa asioista ilman tarpeettomia kiertoilmauksia.

Toinen ongelma oli ns. kuivanappailu. Välillä touhu meni ihan kilpaa kehumiseksi, miten rankasti oli tullut ryypättyä ja menetettyä työt, puolisot ja talot.

Paras ryhmäkonsepti päihdeongelmaiselle mielestäni on sellainen, jossa on mukana päihdetyöntekijä tai pari pitämässä keskustelua aisoissa esim. tuon kuivanappailun osalta. Täällä Jyväskylässä esim on sellainen - nimeltään AVOT.

Sitten vielä yksi juttu, josta jotkut alkoholistit ovat huolissaan: ehtoollisella käynti. Oma ajatukseni on, että jos henkilö syyttää retkahdustaan ehtoollisviinin nauttimisesta, niin se on juuri sellainen tyypillinen tekosyy, jolla alkoholisti retkahdustaan yrittää selittää - vierittämällä retkahduksen ehtoollisen syyksi! Tiedän tämän, koska olen sitä temppua itsekin joskus koittanut.

Mutta nyt oltuani kuivilla kolmisen vuotta, olen osallistunut vähintään sataan ehtoolliseen ilman, että olen sen jälkeen laukannut lähimpään kauppaan sixpackia ostamaan. Sen enempää ehtoollis- kuin jälkiviinikään eivät mitenkään kilahda nuppiin. Ei ainakaan kaltaiselleni entiselle suurjuomarille.

Silti: lukemattomat kokevat saavansa apua AA:sta enkä sitä missään nimessä kiistä. Minua se vain ei auttanut.

1 tykkäys

Eikös se omatunto meille kerro minkä verran on sopiva juoda? Kyllä minulle kertoo. Jos ei kerro, niin on rukoiltava omatunnon oikeaa toimintaa. Emme me joka asiaan tarvitse jotain kirjallista tai ulkopuolista lausuntoa.

Ei kerro. Minulle tuli fyysisesti paha olo omantunnon soimauksesta, kun ekan kerran (täysi-ikäisenä, holittomana) kävin baarissa. Omatunto on äärettömän muokkautuva hyvässä ja pahassa.

1 tykkäys

Jos näkee jonkun juovan annoksen alkoholia, niin voi käydä sanomassa, että juo toinenkin niin tulee vielä kivempi fiilis. Ei semmoinen liian tiukka Raamatun tulkinta ole hyvä asia. Kaanan häissä tuskin kytättiin tarkkoja määriä mitä ihmiset joivat. Ja alkoholin kuuluukin vähän vaikuttaa, sillä muutoin sen valmistamisessa ei olisi mitään ideaa. Jos alkoholin ei kuulu ollenkaan vaikuttaa, niin siinä tapauksessa sen valmistaminen olisi jo lähtökohtaisesti kristillisesti väärin.

Tämä on hyvä ohje tilanteessa kuin tilanteessa. Riippumatta mistään.

Alkolle uusi mainoskampanja:
“Juo toinenkin, niin tulee vielä kivempi fiilis!”

Tosin yksi ruotsinsuomalainen punkyhtye veti paremmaksi: heillä oli kappale, jonka nimi oli “Osta viinaa, juo viinaa!” Sanat oli kuulemma tehnyt bändin jäsenen alkoholisoitunut isä.

Tarkempi tutkimus osoitti, että bändi on nimeltään Rajoitus ja kappaleen nimi onkin “Osta ja juo”, mutta kyllä tästäkin alkolle kampanjalaulu saataisiin:

OSTA JA JUO

Viina tekee sustakin miehen /
Älä mee armeijaan mee alkoon /

Osta viinaa, Juo Viinaa

Viina on hyvää, se on pyhää /
Huomena dokataan ja ollaan pelti kiinni /

Osta viinaa, Juo Viinaa

Tästä se löytyy kohdasta 10:03:

Jerusalemissa oli joskus takavuosina viinimainos, jossa hurskaasti siteerattiin Raamattua Saarnajan kirjan 10:19 mukaan: “…viini ilahuttaa elämän.” Ei olisi ollut niin myyvää viitata pari jaetta aikaisempaan varoitukseen juopottelusta.

En tiedä onko se mikään ongelma, vaikka joisi mäyräkoiran (tai pari) viikonloppuna. Silloin on tietysti parempi pysytellä poissa julkisuudesta, varsinkin jos on pappi.
Suomessa olut on tabu. Helluntailaisuudessa tulee varmaan erottaminen seurakunnasta, jos nähdään ostamassa olutta.
Alkoholihan ei ole ongelma, mutta juoppottelu on, siis hengellisessä mielessä.

Olen kahteen otteeseen tutustunut AA:n ja AAL:n toimintaan. Ensimmäinen kerta oli pelkkää lukemista. Toisella kerralla kävin osallistumassa yhteen AAL:n iltaan. Minulla tai vanhemmillani ei ole eikä ole ollut ongelmia alkoholin kanssa. Toiminta kiinnosti minua muista syistä.

Toisaalta on itsessään hienoa se, että joku saa puhua ja kaikki muut kuuntelevat. Mutta se toimii vain kerran. Johtuu siitä, että tilanteeseen kuuluu illuusio, jonka mukaan muut ymmärtävät sen ja samaistuvat siihen, mitä puhuja kertoo.

Vertailun vuoksi. Olin joskus askartelemassa erään opintoihin liittyvän tehtävän kanssa. En saanut mitään aikaiseksi. En ymmärtänyt asioita, mitkä olin joskus aikaisemmin kirjoittanut kyseistä tehtävää varten. Valitin tästä eräälle ystävälle eräässä chatissa. Kun olin valitukseni esittänyt, yllättäen oivalsin kaiken kirjoittamani ja tein tehtävän erinomaisen hyvin loppuun.

Tässä vaikutuksessa oli keskeistä se kokemus (tai se illuusio), että ystävä näki ja ymmärsi tilanteeni. Joten saatoin peilata hänen kauttaan sitä, missä olin, ja suunnistaa sen avulla. Ei fyysisesti (olin työpöydän ääressä) tai tiedollisesti (seuraava vaihe oli jatkaa päättelyä teemasta x), vaan psyykkisesti (en tajua pätkääkään; en pääse sisään omiin edellisiin ajatuksiini). Eli saatoin toisen avulla ymmärtää omaa kokemustani ja motivaatiotani. Todellisuudessa hän tuli lukeneeksi angstisen pyörittelyni vasta, kun olin saanut tehtävän tehtyä ja palautettua.

Tämä juttu ei olisi ollenkaan toiminut jos ystävä olisi osoittanut kesken kaiken, että hän ei oikeastaan ymmärrä, a) että angstaan, b) miksi angstaan tai c) miten paljon angstaan. Joten hyöty tapahtui sen oletuksen varassa, että hän käsittää tilanteeni.

On yksi suuri ongelma se, että ihmiset eivät ole toisilleen soveltuvia terapeutteja. Jos laitat kymmenen alkoholistia samaan tilaan, niin he ovat kuin ravut ämpärissä. Sinä kuuntelet minua nyt - ei, vaan sinä kuuntelet minua nyt - minä saan kertoa - ei, vaan minä saan kertoa - ymmärtäkää minua - ei, vaan ymmärtäkää minua - mun kokemus on tärkeä - ei, vaan mun kokemus on tärkeä!!!

“Ketään ei kiinnosta mun juttu, koska kaikkia kiinnostaa niiden oma juttu. Tässä on kyse siitä, että mä olen ongelmissa ja en siksi voi auttaa ketään niiden ongelmissa. Koska niiden pitäisi auttaa mua mun ongelmissa ensin. Mutta ne ei pysty, koska niillä on niiden omat ongelmat.”

Jos kaikkien pitää olla hiljaa ja kommentoimatta, niin tätä ongelmaa ei esiinny. Samaan aikaan syntyy se ääneen lausumaton illuusio, että ne muut kuuntelevat, ymmärtävät ja samaistuvat. Koko AA:n ja AAL:n toiminta perustuu tällaiselle säännölle, että jokainen kuvittelee, että muut kuuntelevat, ymmärtävät ja samaistuvat.

Esittelyssä sanottiin korkeammasta voimasta. Ja todettiin, aivan kuin puoliksi huolimattomasti, että joillekin se korkeampi voima on AA itse. Tyyliin, että “jos et muuta keksi, niin voit pitää vaikka itse järjestöä tai omaa ryhmää korkeampana voimanasi”. Ajatuksena tietenkin, että yleisempi ratkaisu on pitää vaikka kristinuskon Jumalaa korkeimpana voimana. Mutta että vaikka se on kulttuurissamme oletus (tai joku vastaava versio tai riparilta jäänyt muisto tai muu hämärä käsitys), niin siihen ei pakoteta, jotta järjestö ja sen toiminta olisi avoin kaikille.

Käytännössä AA ja sen johdannaiset ilmiöt eivät tarjoa mitään sisältöä, missä kristinuskon Jumala tai jokin muu teologinen ymmärrys voisi toimia. Tämä johtuu juuri siitä, että kristinusko - tai mikään oikea yhteisöllisyys - ei toimi passiiviselle joukolle puhumisen kautta, vaan reaktioiden ja kommenttien kautta. Samaistumisen ja myötäelämisen kautta. Eli AA:n suuri likainen salaisuus on se, että sillä ei ole käytännössä tarjolla eikä olemassa muuta korkeampaa voimaa kuin se itse.

Tämän valossa ovat täysin ymmärrettäviä ne ylemmäksi laittamastani linkistä avautuvien tekstien sisältämät väitteet, että AA toimii yhtä hyvin kuin placebo. Eli sen onnistumisprosentti on yhtä hyvä kuin ilman hoitoa jäämisen. Jolloin suurin ihme on se, että joissain valtioissa alkoholismiin liittyvien ongelmien lakisääteisenä hoitona käytetään AA:han osallistumista.

Tämä taas selittyy ilmiöllä nimeltä terapeuttinen aggressio. Määritelmällisesti se tarkoittaa sitä, että mieleltään viallinen ihminen pitää saada jollain yhteisön hyväksymällä tavalla tunnustamaan se, että hän on mieleltään viallinen. Ongelman korjaantuminen (tai edes sisäinen vakuuttuminen ongelmasta) on siihen nähden täysin toissijaista.

Tähän pieneen yksityisikohtaan vain tartun, eli yhtä tehokas kuin placebo ei todellakaan tarkoita, että yhtä hyvä kuin ilman hoitoa jääminen, koska placebovaikutus on kuitenkin ihan tunnettu ja melko tehokas vaikutus. Tietysti sen saadakseen pitää uskoa saavansa hyvää hoitoa.

1 tykkäys

My bad. Vilkaisin linkistäni löytyviä artikkeleita. Niiden mukaan AA:n tulokset ovat jopa pahempia kuin kokonaan ilman hoitoa jääminen. Tämä oli lopullinen johtopäätös jostain kahdeksan vuoden työskentelystä, jolla yritettiin tieteellisesti osoittaa AA:n hyödyllisyys.

Jos tuo pitäisi johonkin attribuoida, niin siihen, että AA keskeisenä elementtinään julistaa yksilön avuttomuutta. Eli se on korkeintaan niin hyvä kuin henkilön valitsema korkeampi voima. Jos puheenvuoroja saisi kommentoida, ja kyseessä ei olisi kasa autettavia keskenään, vaan selvästi auttaminen ja autettavana oleminen olisivat eri rooleja, niin tulos olisi yhtä hyvä kuin auttajien ja heidän autettaviin luomiensa suhteiden laatu.

Ihminen muuttuu tullessaan nähdyksi. Esitän tämän truismina, koska perustelemiseen menisi liian pitkään. Tämä ei kuitenkaan tapahdu passiivisen kuuntelemisen, vaan kohtaamisen seurauksena. Kun joku ilmaisee itseään, hän tulee ehkä nähdyksi. Mutta hänen pitää nähdä se, että millä tavalla hän tulee nähdyksi. Jos muodostuu oikeanlainen takaisinkytkentä, eli esiintyy palautteen antamista, niin kohtaamisessa tapahtuu tuomio. Eli henkilö saa käsityksen siitä, että miltä hän, hänen ajattelunsa ja hänen toimintansa näyttävät.

Raamatussa yksi tuomioksi käännetty sana on κρισις (krisis). Tällaisessa kriisissä uskon, että on muutosvoima. Luulen sen johtuvan siitä, että kriisissä ihminen suuntautuu kohti jotain toisenlaista olemista, jossa se toinen, se näkevä ja palautetta antava osapuoli edustaa mahdollisesti muutoksen tavoitetta tai suuntaa. Tai sitten henkilö saa vain tiedon, että näin ei voi jatkua, ja suunta pitää löytää myöhemmin. Tai sitten kriisi laantuu, henkilö unohtaa oppimansa ja jatkaa ennallaan.

Jaak. 1:21 Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. 22 Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. 23 Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; 24 hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. 25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.

Alkoholismi on, ainakin joissain tapauksissa, kriisien eli ymmärtämisen ja nähdyksi tulemisen pakenemista. Eli sitä, että ei tarvitsisi nähdä itseään, esimerkiksi omia epäonnistumisiaan, muiden katseiden kautta. Loogisesti silloin kaikki parannuskeinot ovat niitä, mitkä vaikuttavat päinvastaisella tavalla. Joten jos on järjestelmä, joka systemaattisesti eliminoi tietyt nähdyksi tulemisen tavat ja määrittelee sen, että miten henkilö on mahdollista edes nähdä, niin tästä voi ynnäillä, että miksi se ei toimi. Tai että miksi se toimii silloin joskus kun se jostain syystä toimii.

Tämä saattaa olla se syy miksi et kiinnittänyt huomiota tilaisuuden vertaistukivaikutukseen.
Mielestäni vertaisryhmien suurin etu ei ole se että voi samaistua ja ymmärtää toisen sanomiset vaan se, että kuulee hieman toisenlaisia näkökulmia ja ratkaisumalleja samankaltaisiin asioihin mitä itsekin pyörittelee mielessään ja elämässään.

2 tykkäystä

Itse käyn olen käynyt kahdessa vertaistukiryhmässä nyt reilun vuoden ajan (ei alkoon liittyviä), ja @Plautilla :n kommentti osuu minusta kohdalleen.

Alkoholi ei varmasti sinänsä, ainakaan viini tai olut tms. ruokajuomana, ole ongelma Raamatun kannalta jos se pysyy kohtuudessa. Miten meidän tulisi suhtautua ehtoollisviiniin alkoholiriippuvaisten kohdalla? Nykyään on toki joissakin piireissä alkoholitonta viiniä tai rypälemehuakin, mutta tällaista vaihtoehtoa ei ehkä ole käytetty Raamatun aikoina. Ehtoollinen on toki sakramentti ja Jumalan armon väline, mutta alkoholistille sekin voi herättää kiusauksia juomiseen. Mitkä ovat oikeita ehtoollisaineita ja miksi? Eroja on kristittyjen välillä leivän happamattomuuden ja happamuuden välillä. Entä viinin alkoholittomuuden ja alkoholittoman rypälejuoman suhteen? Mikä merkitys näillä on? Tuskin kokis ja sipsit menevät paitsi ehkä poikkeustapauksessa jossain vaikessa oloisssa, joissa ei ole muita vaihtoehtoja? Vai meneekö? Ehkä tätäkin on käsitelty jo jossain täälllä, mutta onko viinin alkoholipitoisuudella merkitystä ehtoollisella?

Kuten aiemmin totesin (neljäs kappale), minusta sillä ei ole merkitystä. Joissain kirkkokunnissa tarjotaan alkoholiton vaihtoehto, mutta minusta se on tarpeeton.

Ok. Sori. Olisi pitänyt lukea tarkemmin.

Katolisella puolella on taidettu linjata, ettei täysin alkoholitonta viiniä voida välttämättä laskea viiniksi, eikä sitä ole sallittu ehtoollisena käyttää. Ehtoollisaineiden on oltava leipää ja viiniä Kristuksen asetuksen mukaan, joten on katsottu, että muuta ei voi käyttää. Kuitenkin koska Kristus on todella ja täydellisesti läsnä sekä ruumiissaan että veressään, voi ehtoollisen vastaanottaa halutessaan vain yhdessä muodossa, jolloin myös erityisen herkät alkoholistit taikka keliaakikot (jos he eivät voi syödä edes sitä hyvin vähägluteenista pateenia, mitä voidaan käyttää) voivat käydä ehtoollisella.

2 tykkäystä

Tiedän seurakunnan, jossa käytetään alkoholitonta ehtoollisviiniä. Siellä on ainakin yksi ehtoollisvieras, joka on lähetyskentällä sairastanut semmoisen sairauden, että ei kestä pisaraakaan alkoholia.

Kuulemma on ihmisiä, joille asia on todellakin vakava terveyskysymys. Allergia jollekin aineelle on ainakin hieman eri asia kuin esim. alkoholismista toipuneen tai siihen taipuvaisen halu nauttia alkoholiton ehtoollinen.

En silti osaa ottaa kantaa siihen, riittäisikö pelkkä leipä näissä tapauksissa.