Sanon nyt oman käsitykseni armonvälineistä tehden pienen yhteenvedon sanoen sen mukaan, että sakramentit, kaste ja ehtoollinen ovat vaikuttavia merkkejä, jotka Pyhän Hengen voimasta joko synnyttävät uskon tai vahvistavat sitä, aivan kuten tekee verbaalinen sanakin. Kastetta on vanhastaan kutsuttu luterilaisuudessa initaation, alkamisen sakramentiksi, koska siinä Pyhä Henki aloittaa työnsä ihmisessä, antaen uskon. Ehtoollista taas on kutsuttu konfirmaation, vahvistamisen sakramentiksi, koska siinä Pyhä Henki vahvistaa jo olemassa olevaa uskoa. Molemmat sakramentit ovat siis näkyvinä merkkeinä sanan kuvausta, jota Pyhä Henki käyttää välineinään uskoa synnyttäen ja sitä vahvistaen samoin kuin verbaalinen sanakin.
Uskoelämä alkaa kasteessa ja Pyhä Henki jatkuvasti vahvistaa sitä sekä ehtoollisen, että sanan kautta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että tämä uskonelämä kuolee aivan varmasti jos sana ja ehtoollinen eivät pidä sitä yllä ja näin on valitettavasti suuren enemmistön laita, he tukehtuvat tämän maailman huoliin, houkutuksiin ja rikkausiin. Kaste ei siis näin ollen pelasta tehtynä tekona, kunhan se vain on suoritettu (Väisäsen oppi), sillä jos näin olisi niin silloinhan lähes puolet maailman ihmisistä pelastuisivat, koska kuten sanoin, maailmassa on kristillisellä kasteella kastettuja ihmisiä lähes puolet koko ihmiskunnasta kautta aikain. Raamatun ilmoittama totuus on kuitenkin, että pelastuneiden määrä suhteessa muihin on hyvin pieni, joten siinäkään valossa Väisäsen opetus ei kestä. Toisekseen jos kastetta ei pidetä initaation, uskon elämän alkamisen sakramenttina, vaan omistetaan itse kastetoimitukselle Väisäsen tavoin koko pelastus, on olemassa suuri vaara, että ihmiset katsovat olevansa pelastettuja kunhan vain ovat kastetut, eivätkä tarvitse mitään muuta.
No tähän ei tarvita kummostakaan lähdettä. Riittää esim. kun tiedämme oppi-isämme vastustaneen Room. katolilaisia sanoen, he puhuvat kyllä uskosta, mutta lisäävät siihen opin ansiollisista teoista, sillä tavoin mitätöiden uskon. Tässä valossa me emme todellakaan voi tehdä kasteesta uskon mitätöivää tekoa, että se muka tehtynä tekona pelastaa. Ei, vaan kaste, kuten ehtoollinenkin täytyy ottaa uskossa vastaan, aivan samoin kuin sanakin. Muutoihan Sola Fide oppikin olisi vale. Onhan Apostoli Paavalin oppi selvä; pelastus ei tule teoista vaan uskosta!
Tätä vaan pikkaisen ihmettelin, kun en ole Väisäsen kirjoista sitä löytänyt. En minäkään tykkää ihan kaikista perusteluista Väisänen kirjoittaa mutta tämä tuntuu jotenkin olkinukelta. Siksi pyysin sitaattia. Onkohan ex opere operato jäänyt minulta huomaamatta?
Kyllä se on jäänyt sinulta huomaamatta. Jo ensimmäisessä kastekirjassaan tältä vuosituhannelta hän kirjoittaa uskon jakaantuvan kahtia pelastavaan ja pelastetun uskoon joista jälkimmäisen hän opettaa olevan toden vasta kasteen jälkeen. Tätä samaa hän on toistanut kautta koko tuotantonsa koska se nyt vaan ei ole mennyt jakeluun. Jos siis sovitus saadaan aikaan vasta toimittamalla kaste, niin silloinhan Kristus ei olekaan saanut sovitusta vastoin Raamatun opetusta aikaan, vaan meidän on saatava se aikaan toimittamalla kaste. Huomaatko tässä rinnakkaisuuden ns. vapaiden suuntien opille, jossa katsotaan uskon saavan aikaan sovituksen?
Väisäsen room. katolilais/lestadiolais viritteinen opetus kumoaa siten luterilaisuuden silmäterän, opin yleisestä vanhurskauttamisesta. Siksi minä ja monet muut erosimme LHPK:sta, kun tällainen vääränlainen sakramentalismi ja yli äyräitten menevä kirkon ja viran korostus nostettiin siellä salkoon murtaen tällä tavoin luterilaisuuden Raamattuun vankasti ankkuroidun perustan.
Kirjoitin väärin ettei kasteessa kuulu olla ex opere operato -oppia. Kyllä kuuluu. Oikeastaan pitäisi sanoa tarkemmin: ex opere operato Christi. Sanonta tarkoittaa käsitykseni mukaan sitä, että kaste on Kristuksen teko, ei ihmisen teko.
Kasteen pätevyys ei siis ole riippuvainen kastettavan tai kastajan uskosta tai asenteesta. Kasteen hyöty sen sijaan riippuu kastettavan uskosta, mutta tämä sanonta ei otakaan kantaa siihen.
Ei Väisänen noin opeta, vaan yleistä vanhurskauttamista; eli sovitus on saatu aikaan ristillä. Luterilaisuudessa sovituksen lukemiseen ihmisen hyväksi tarvitaan armonväline, jossa pukeudutaan Kristukseen - missä muualla pukeudut Kristukseen kuin kasteessa? Missä muualla kuolit yhdessä Kristuksen kanssa Häneen yhteenkasvaneena?
En valitettavasti, vaikka olen kaikki Väisäsen uudet kirjat lukenut. Olen väsyksiin asti miettinyt noita donatolaisuusepäilyjä, en pääse millään kärryille niiden oikeellisuudesta Väisäsen kohdalla. Vaikka olen itse eronnut lestadiolaisuudesta juuri donatolaisuuden (= 1. käskyn rikkomisen) takia, niin en siltikään näe Väisäsen opissa mitään lestadiolais-paavillista ex opere operato ecclesiae -oppia, jossa sanan ja sakramentin vaikuttavuus/voima olisi jonkin näkyvän kirkon omistuksessa, ja tähän näkyvään kirkkoon siis pitäisi uskoa). Kaipaisin lujia teologisia perusteluita väisäskritiikin esittäjiltä.
Sinä saat virtaa pistorasiasta tökkäämällä töpselin pistorasiaan. Virta on siis jo valmiina pistorasiassa, etkä sinä saa virtaa aikaan tökkäämällä töpselin seinään. Samoin on sovitus jo valmiina Kristuksen teon tähden, eikä sitä saada aikaan kasteen toimittamisella. Kaste vain liittää meidät tähän valmiiseen sovitukseen, mutta ei tietenkään saa sitä aikaan.
Ei tarvita armonvälinettä, vaan “Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut sille sen rikkomuksia.” (2. Kor. 5: 19). Armonväline vain liittää sinut tähän valmiiseen sovitukseen, mutta ei saa aikaan sen hyväksi lukemista sinulle. Lue edellinen viestini kissalle.
Juuri näin! Samoin virtaa Jumalasta valmis sovitus Kristuksen sovitustyön tähden sinulle. Kasteen kautta sinä kytkeydyt tähän sovituksen virtaan, mutta et saa sitä virtaamaan, koska se virtaa jo.
Voidaan puhua töpseleistä tai viinipuusta, ihan sama. Ei ole kuitenkaan hyppysähköä - eikä viinipuun/oliivipuun oksat elä ilman että ne ensin liitetään jaloon puuhun (Jumalan toimesta).
Mielestäni nuo kaksi lausetta ovat keskenään ristiriidassa. Ensin ei tarvita armonvälinettä, mutta sitten kuitenkin tarvitaan?
Voitaisiinkos ajatella näin: Kasteessa jalkalampun töpseli laitetaan seinään, ja usko on kytkin, josta valot laitetaan päälle/pois. Jos töpseli ei ole seinässä, valokytkimen napsuttelu ei sytytä valoja vaan huone pysyy pimeänä. Kastekäsky on kehotus tuoda töpseli saapuville, jotta Kristus laittaisi sitten töpselisi ensin pistorasiaan, koska et itse yletä niin ylös. (kyllähän tuostakin vertauksesta joku saa synergian tulkittua, mutta ei voi mitään…keksitään sitten ennättävälle armolle joku sähkötermi, vaikka magnetismi…)
Yleinen vanhurskauttaminen on siis potentiaalinen vanhurskauttaminen, kunnes a) tullaan kastetuksi b) uskotaan (subjektiivinen vanhurskauttaminen uskon kautta mutta ei uskon perusteella).
Näin siis Jumalan säätämässä perustapauksessa, josta nyt puhutaan. Erityistapauksista meille ei ole annettu ilmoitusta, joten siitä lienee turha vääntää uudestisynnyttääkö sana ennen kastetta. Kaikki teologisointi puoleen (kastamaton uskova menee helvettiin) tai toiseen (kastamaton uskova menee taivaaseen) menee erityisen ilmoituksen ulkopuolelle, salatun Jumalan alueelle. Hyppysähkö on toki Jumalalle mahdollista, mutta vain poikkeustapauksissa. Tästä on mielestäni kyse Markuksen 16:16 jakeessa, jossa uskovan kastamattoman kohdalle ei tarkoituksellisesti anneta selkeää ilmoitusta, vaan jätetään auki “Herran haltuun” ja luotetaan että Herra on kaikessa pyhyydessään ja kunniassaan edelleen hyvä, ja että Herran tahto toteutuu.
Siitä ollaan varmaan kaikki samaa mieltä, ettei donatolaisia lisäkytkimiä tarvita valojen sytyttämiseen, eli järjestäytynyttä kirkkoa/seurakuntaa eikä edes järjestäytynyttä pastorin virkaa tarvita kasteen pätevyyden varmistamiseksi. Veteen yhdistyneellä sanalla (Jumalan nimellä) on itsessään pelastava voima.
@anon31067578: Asian ydin on siinä, että yllä oleva lainaus, koko asiayhteys huomioon ottaen, tarkoittaa, että Väisänen opettaisi, että kaste pelastaa tehtynä tekona ilman kastetun uskoa. Epäselvyyden poistamiseksi sinun pitäisi joko 1) myöntää, että näin ei ole, siis että Väisänenkin pitää uskoa välttämättömänä pelastukseen (näin me muut Väisästä lukeneet olemme asian ymmärtäneet); tai 2) jos tosissasi väität, että Väisänen opettaisi pelastuksen olevan mahdollinen ilman uskoa, sinun tulee näyttää, missä kirjassaan ja millä sivulla Väisänen tällaista opettaa.
Vastasin, lue huolellisemmin ja mieti. Lutherin sanat tuovat esiin ilmiselvän totuuden, vaikka uskoon lisätään kuinkakin pieni ansiollinen teko, usko nullifioituu.
Luin huolellisesti ja mietin. En saa selvää: 1) vai 2), kumpaa tarkoitat? Koska et löydä Väisäsen kirjoista perustetta kannalle 2), sinun kai pitäisi olla kannalla 1); mutta oletko?
Ja sitä paitsi, mitä tulee tuohon vakavaan syytökseen, niin Väisänen sinkoaa vähintään yhtä vakavan syytöksen Lutheria, luterilaista ortodoksiaa, Franz Pieperiä jne., kohtaan antaen heidän ja meidän, jotka heidän tavallaan ajattelemme kuulla kunniamme ja olevamme filippistejä.