Käsittääkseni Sleyn papit eivät kylläkään jaa ehtoollista avoimesti epäuskonsa tunnustavalle ihmiselle, jos asia on tiedossa. Tuiki tuntemattomien kohdalla ei asiaa toki käytännössä mitenkään kysellä. Osassa yhteisöjä on käsiohjelmassa kirjallinen ohjeistus, kenelle ehtoollinen on tarkoitettu.
4 tykkäystä
Sama käsitys, ainakaan pk-seudulla. Jo sillä perusteella että pappeja on niin vähän että tieto tuollaisesta liikkuu heidän välillään.
Näin arvelisin.
Tapahtuuko aivan oikeasti tällaista vuonna 2024?
Nyt on korkea aika toteuttaa suunnitelma ja käydä LHPK:n messussa.
1 tykkäys
Juu, on ihan hyvä tapa. Myös meillä näin.
1 tykkäys
Satunnaisen kävijän kannnalta kyllä hämmentävä tapa. Kanssakävijät tietävät miksi pappi tulee penkkiin juttelemaan.
Kieltämättä juttelemaan tuleminen voi helposti tuntua Suomen oloissa vähän tungettelevalta. Meillä homma hoidetaan siten, että pappi lausuu ennen ehtoolliselle valmistavaa rukousta jotenkin tyyliin ”Ehtoolliselle valmistautuneet Ortodoksisen kirkon jäsenet, luemme yhdessä” tms. mikä tuntuu hienotunteisemmalta.
1 tykkäys
Tämän voi tehdä monella tapaa, ja mitä kokeneempi pappi, sitä huomaamattomammin hän osaa sen tehdä.
1 tykkäys
Makuasia. Tämä on mielestäni häiritsevä päälleliimaus liturgian kulkuun. Erikseen keskustelu vaikuttaa hyvältä järjestelyltä.
Jos tilanne etenee siihen pisteeseen että papin edessä ehtoollisella seisoo joku jolle pappi ei tahdo ehtoollista jakaa, aina voi turvautua siunauksen antamiseen. Kukaan ei silloin edes huomaa mitä kaikkea siihen tilanteeseen liittyi.
Tunnustusluterilaisessa messussa olen nähnyt ns. käsiohjelmia messun kulusta. Niistä voisi saada tiedon myös ehtoollismenettelystä.
Sanotaanko muuten Raamatussa jossain, että on pastoreiden tehtävä kuulustella ehtoolliselle tulijat? Ainakin tuossa Korinttilaiskirjeen yhdennessätoista luvussa tuo koettelu on ehtoollisvieraiden itsensä tehtävä. Vai johdatteko te sen jostain muusta Raamatun kohdasta joka nimenommaan liittyy ehtoolliseen?
1Kor 11:27-32: “Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.”
1 tykkäys
Minun mielestäni seurakunnan sisäistä vanhin/paimen vs. lauma rakennetta ei saa hajottaa jokaisen yksilölliseksi vastuuksi vaikka isompi kirkko pirstaloituisikin erimielisyyksien vuoksi pieniksi yksiköiksi.
Nimenomaan ehtoolliseen kokoontuva seurakunta, Herran seurakunta, on elimellisesti yhtä, yksi on siinä ykseydessä paimen, toinen paimenen suojeluksessa oleva.
Johtajianne Herrassa, johtajianne ehtoollisyhteydessä.
Pitäkää siis huoli itsestänne ja koko siitä laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän on omalla verellään itselleen hankkinut. Minä tiedän että lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Apt. 20:28-29
Pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksen niille, jotka näkevät vaivaa keskuudessanne ja ovat teidän johtajianne Herrassa ja neuvovat teitä. Pitäkää heitä erityisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne. 1. Tess. 5:12-13
2 tykkäystä
Augsburgin tunnustus XXIV sanoo:
Kansa tottuu myös yhteisesti (1 Kor. 14:9-11) käymään ehtoollisella, mikäli paikalla on siihen kelvollisia. Tämäkin lisää julkisten jumalanpalvelusmenojen kunnioitusta ja arvonantoa. Ketään ei näet päästetä ehtoolliselle ilman edeltävää tutkimista ja kuulustelua. Ihmisiä myös valistetaan sakramentin arvosta ja sen oikeasta käytöstä, siitä kuinka suuren lohdutuksen se tuo arvoille, omilletunnoille, että he oppisivat luottamaan Jumalaan ja odottamaan ja pyytämään häneltä kaikkea hyvää. Tällainen palvonta miellyttää Jumalaa; sellainen sakramenttien käyttö edistää Jumalan mielen mukaista hurskautta."
Tämä lienee johdettu tästä Raamatun kohdasta:
- Korinttilaiskirje 11:27-29,31-32
“Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa…
Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.”
Suljettu ehtoollisyhteys on ollut alkukirkosta asti itsestäänselvyys. Lue Werner Elertin kirja “Ehtoollinen ja kirkollinen yhteys varhaiskirkossa.”
2 tykkäystä
73 viestiä yhdistettiin ketjuun: Avoin ja suljettu ehtoollispöytä
Olen tästä todella paljon samaa mieltä.
Raamatullinen lähtökohtani messuihin, liturgioihin ja jumalanpalveluksiin on Emmauksen tie.
Kulkiessa vielä tuntemattoman Jeesuksen rinnalla tutkitaan sanaa sydämet jo palaen, mikä johdattaa tuntemaan Jeesuksen leivän murtamisessa.
1 tykkäys
Tässä oikein hieno kuvaus katolisilta veljiltä ja sisarilta koskien sitä näkymätöntä todellisuutta, joka on keskellämme Kristuksen nimen, sanan ja sakramentin kautta joka messussa! (Jes.6:1-7, Hepr.12:22-24, Ilm.21:3)
Ainakin itse liikutun joka kerta tämän katsoessani kyyneliin asti. Tämän todellisuuden tähden on korkeakirkollinen liturgia paikallaan: Kristus on keskellämme, taivas on maan päällä, enkelit ja kaikki pyhät ovat kanssamme pyhän Jumalan temppelissä!
3 tykkäystä
Tässä myös hieno kuvaus ortodoksisilta veljiltä ja sisarilta, näkyvästä ja näkymättömästä todellisuudesta. Pyhästä liturgiasta.
1 tykkäys
Anteeksi ihmettelyni, mutta mitä nämä katoliset ja ortodoksiset filminpätkät tekevät luterilaisessa korkeakirkollisessa ketjussa. Katolinen menee ehkä vielä ja vielä, vaikka siellä ei viiniä tavan kuolevaiset yleensä saakaan vastoin luterilaista käytäntöä. Ortodoksisessa ehtoollisessa ei ole muuta yhteistä kuin ajatus leivästä ja viinistä Kristuksen ruumiina ja verenä.
D
2 tykkäystä
Onko nyt niin että Kristus ei ole keskellämme matalakirkollisessa liturgiassa.
Itse olen käytännössä elämäni velkaa korkeakirkolliselle evankeliointityölle mutta en ole koskaan ajatellut että Kristuksen läsnäolon toteutuminen vaatisi korkeakirkollisen liturgian olemassaoloa.
Ei se niin päin mene, tietenkään.
Liturgian tulisi heijastaa sitä näkymätöntä todellisuutta, joka keskellämme on - korkeakirkollinen liturgia tekee sen paremmin.
Matalakirkollimen liturgia itsessään ei haittaa, mutta se voi antaa vääränlaisen mielikuvan joillekin, ikään kuin Kristus ei olisi keskellämme, eikä kirkkomme olisikaan “Jumalan huone ja taivaan portti” maan päällä.
1 tykkäys
Tämä on niin henkilöön ja hänen taustoihinsa sidonnaista.
Nykyään rakastan niin korkeakirkollista läntistä kuin itäistäkin liturgiaa mutta edelleen saan hylkimisreaktion mahtipontisista barokkikirkoista, erityisen koreilevista liturgisista asusteista ja muusta seremoniamestaroinnista.
Liturgia opetti minut rukoilemaan, viittaan tällä luostariviisauteen jonka mukaan Isä Meidän -rukous on tiivistettyyn muotoon kirjoitettu liturgia tai toisinpäin, liturgia on aukikirjoitettu Isä Meidän -rukous.
Silti estettinen krumeluuri saa minut ajattelemaan maallista valtaa ja sen mukanaan tuomaa ylpeilyä taivaan valtakunnan sijaan. Taivaan valtakunta on ollut helpommin havaittavissa pienissä koristelemattomissa kivikappeleissa ja vanhainkodin ruokasalissa pidetyissä messuissa, ja viime aikoina vapaiden suuntien koruttomissa ja käytännönläheisissä palveluksissa jotka usein joutuvat ylenkatsonnan kohteeksi.
Kaikkia näitä tapoja rukoilla varmaan silti tarvitaan, koska ihmiset ovat niin erilaisia.
Joillakin on toki näin. Useimpien kokemuksesta sanoisin silti että matalakirkollinen liturgia ei ensisijaisesti tuo mieleen: vau, olen Pyhän Herran kasvojen edessä, taivas on tullut maan päälle!