Eli uudelleen avioituminen on aina synti, tällöin ei pääse ehtoolliselle. Entä miten jos aviopuoliso kuolee ja aviotuu uudelleen puolison kuoleman jälkeen. Pääsekö tällöin ehtoolliselle katolisessa kirkossa.
Mielestäni tällainen on juuri protestanttista joko-tai-ajattelua, josta juuri edellä puhuit.
Ikonit saavat jännästi kykyjä: ne puhuvat ja katsovat meitä.
Sanoja käytetään eri merkityksissä. Luterilaiset puhuvat siitä, kuinka Raamattu tulkitsee itse itseään, jolla tarkoitetaan sitä, että Raamattua tulkitaan siten, että kohtaa pyritään selittämän toisen kautta.
meille länsimaisille ja luterilaisille kristityille realistiset ja kärsivät Kristus kuvat ovat tärkeitä, sillä ne muistuttavat meitä siitä, että Jumala tuli ihmiseksi, inkarnoitui hätäämme. Ajatonta Jumalaa julistaa pakanatkin. Aikaan astuva Jumala… se on se hullutus ja ihme! Vastaavasti me kuvaamme Jeesus-lapsen lapsena, sillä uskomme, että hän todella näytti ja oli lapsi, ei aikuinen äitsinä sylissä. Ja sädekehät… loistiko sädekehä (vrt. Joonan merkki) Jeesuksen pään yläpuolella hänen vaeltaessaan Galilean kulmia (vrt. hehkulamppu pään yllä)? Ei näkynyt. Uskossa nähtiin Jumalan poika.
Tässä retoriikka korostuu tarkan esityksen kustannuksella. Ei ortodoksisuus ole maantieteellinen määre. Ortodokseja asuu niin länsimaissa kuin muuallakin.
Mutta ehkä keskeinen ero on se, minkä sanoit: eli luterilaiset muistavat kuolemaa ja ortodoksit ylösnousemusta.
Kyllä minä olen luterilaisuudessa kasveneena oppinut että koko Kristuksen elämä, sikiämisestä ylösnousemukseen (tai kunniassa palaamiseen) on kokonaisuudessaan se juttu. Ei mikään yksittäinen hetki tai kohtaus.
D
3 tykkäystä
On eri asia olla olennainen yleisesti ja eri asia olla relevantti tietyssä suhteessa eli erityistapaus. Se, että heti ensimmäiseksi https://uskojarukous.fi/t/luterilainen-sola-scriptura/1924/77 aloit seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen säätämän ikonien välttämättömyyden tullessa puheeksi kysellä sokeista, oli varsin selvä poleemisen asenteen ruokkimista ja suosimista. Sama näkyy yllä olevassa uusimassa viestissä, jossa tulkitset muistaa sanan mahdollisimman suppeasti joko tahallasi tahtoaksesi antaa viestistäni väärän vaikutelman tai sitten vahingossa, koska et ymmärtänyt viestiäni eli sitä, että käytin partitiivia en akkusatiivia).
muokk. Jos olen tulkinnassani erehtynyt, niin pyydän oikaisemaan virheeni.
Tentin aikanaan tuon Pelikanin dogmihistorian. Kun ikonit tulivat puheeksi, niin muistin tuon aistiasian ja samalla muistin, että näöllä/aisteilla oli osansa ikonien historiassa. Tai tarkemmin sillä, miten ihminen saa tietoa. Samalla oma historiani erilaisissa kirkon ja yhteiskunnan auttamistöissä, kuten sanoin, vaikutti asiaan. Asia ei ole merkityksetön, kuten esitit.
Tuo viimeisin kommenttini oli vain huomio omasta elämästäni ja siitä millaisena luterilaisuus minulle näyttäytyy. Uudemmassa luterilaisessa/protestanttisessa dogmatiikassa/systemaattisessa teologiassa tuohon asiaan kiinnitetään huomiota. Siis siihen, että Kristuksen kuolema ei vielä ollut voitto. Vaikka sitä aspektia korostetaan tai se korostuu protestanttisuudessa, krusifikseista lähtien. Minulla ei ollut mitään syytä antaa väärää vaikutelmaa viestistäsi tai tulkita sitä väärin.
Ei minulla ole mitään syytä olla poleeminen. Siinä olet väärässä. Tai sitten esim. timo_k:n linkittämä kuva sola scripturasta oli myös poleeminen, vaikka minä, timo_k:n henkilökohtaisesti tuntevana, en pahastunut siitä laisinkaan, joten minulle se ei ollut poleeminen lainkaan.
Linkitin tuota Pelikania toiseksi edelliseen viestiini todisteeksi siitä, että näkö (ja kuulo) oli mukana ikoni/kuva pähkäilyissä jo alusta pitäen ja että siihen liittyen sokeus ei ole mikään irrallinen juttu teologiassa. Aisteillakin on teologinen tehtävänsä. Nähtävästi minun on seuraavaksi pengottava dogmatiikoista jotain tuosta kuolema/ylösnousemus asiasta osoittaakseni että kommenttini eivät olleet sinua vastaan suunnattuja henkilökohtaisesti. Ehkäpä kirjoitit epäselvästi. Niin minäkin teen joskus. Tai ajattelen että viestini ymmärretään kun kirjoitan mitä kirjoitan. Aina ei ymmärretä. Aina syy ei ole lukijan.
Olet erehtynyt tulkinnassasi ja ei ole minun tehtäväni korjata sinun erehdystäsi. Omituinen ajatus kaiken kaikkiaan. Siis jos olet tulkinnut minua väärin… niin on minun tehtäväni osoittaa että olet tulkinnut minua väärin. Ei muuten ole. Sinä olet olettanut jotain ja sinun on kysyttävä pitävätkö oletuksesi paikkansa. En minä ole vastuussa sinun oletuksistasi.
Jos kirjoituksissani on jokin asiavirhe, niin sen korjaan mielelläni.
Muoks* Teoksessa The Oxford Handbook of Christology, Ed. Francesca Murphy, on Aidan Nicholsin (O.P.) artikkeli Image Christology in the Age of the Second Council of Nicaea (787), s. 174, joka korostaa samoin 787 osallistujien…
“…conviction that the mimetic or pictorial icon reproduces the mode in which revelation of Christ was primarily given. This mode was a visual mode…”
D
1 tykkäys
No hyvä! Minä jo säikähdin, että kysymyksessä on kategorinen kielto uudelleen avioituneille riippumatta siitä katuvatko he vai eivät. Luterilaisen käsityksen mukaan uudelleen avioituminen ei edes ole synti tietyissä tapauksissa.
Heitetäänkö Robert Jenson kehiin? Se olisi sikäli osuvaa, että hän on kritisoinut luterilaista sola scripturaa, korostanut luterilaisena Jeesuksen ylösnousemuksen merkitystä ja kirjoittanut ikoneista. Jenson vahvisti ikoniteologian tradition (1999), mutta kielsi sen toisaalla (2004). Jännästi hän väitti, että yksi teologi on vastuussa siitä, että kristinuskon teologiaan, perinteeseen ja valtauomaan ommeltiin kreikkalais-platoninen kuva-ymmärrys mukaan. Tuo teologi oli tuomittu Origenes. Liekö perää?
- konsiilin… öö teksti löytyy englanniksi täältä:
Vähän vaikeasti saatavilla Suomessa millään kielellä. Ei ihme, ettei luterilainen papisto tms. osaa sanoa konsiilista tuon taivaallista, sillä yliopistossa otetaan - tai ainakin otettiin - kunnon loikka Augustinuksesta Anselmiin ja pysyttiin muutenkin lännessä…
Grunewald maalasi Ristiinnaulitsemisen pariksi Jeesuksen ylösnousemuksen osaksi samaa teosta, joka oli jännästi avattavissa. Ylösnousemuskuvat ovat lännessä jääneet valitettavasti pitkäperjantain varjoon. Grunewald ei tiettävästi ollut luterilainen, mutta Ristiinnaulitsemisesta voimme me luterilaiset rajata sivupaneelien pyhimykset poies…
1 tykkäys
Olen Jensonia piilositeerannut, mutta en kerjää enempää verta nenästäni. Jensonilla on paljon ikonisitaatteja. Minulla on yhtä väikkäriä vaille kaikki Jensonin omat ja hänestä kirjoitetut kirjat. Hänen vävynsä on ortodoksi.
D
Point taken.
Mitä tarkoitat sillä, että ikoni puhuu? Jos siis näin ajattelet. Ehkä Mariannella ei ollut ihan sana nyt kohdallaan…
Herttinen, en kai minä nyt noin sanonut! Korostuksia, korostuksia!
Jenson on tietenkin ortodoksin ekumeeninen ystävä… ja samalla ortodoksille kuin härkä tradition posliinikaupassa. Laitan YV:tä…
Minulla on kreikka/latina versio, kuten edellä sanoin. Mikä Jensonin kirjoitus 2004 käsitteli ikoneja. IJST:ssä ilmestyi Jensonilta 3-osainen artikkelisarja tuolloin. Siinä mainitaan ikonit… Mutta aika neutraalisti.
D
Siis missä ilmestyi artikkelisarja ja mitä käsitteli? Viittasin tähän opukseen:
https://www.amazon.com/Theology-Revisionary-Metaphysics-Essays-Creation/dp/1620326345
Oho, se olikin 2014 ja tuolla on siis Jensonin vanha artikkeli, mikä käsittelee kuvaa…
No nyt. Tuohan löytyy välittömästi. Jensonin metafysiikasta on ainakin yksi väikkäri vuodelta 2016.
D
Avioliitto on vain tämän elämän ajaksi, joten kuolleeseen puolisoon ei sido mikään. Leski saa mennä uudelleen naimisiin.
1 tykkäys
Avioliitto on yksi kirkon sakramenteista. Siksi sillä on tuonpuoleinen ulottuvuus. Leskeyden jälkeinen uudestaan avioituminen on yhtä paha asia kuin avioeron jälkeinenkin (sallittu kristityillle vain tietyissä tilanteissa myönnytyksenä.)
Hetkinen, puhut ilmeisesti nyt ortodoksi kirkon näkemyksestä. Luulen, että olet tässä informoitu väärin. Vaikea uskoa tuota todeksi. Paavalin kanta roomalaiskirjeestä on aivan toinen. Miten nämä paavalin selvät ohjeet soveltuvat näkemykseesi. Ja lopuksi mikä on se myönnytys, että leski saa mennä naimisiin.
Miksi Jenson on luterilaista solaa kritisoinut? Mikä on kritiikin sisältö? Täällä tämä Jenson on tullut esille ja nyt hänestä paljastuu yllättäviä puolia.
Paavalin kanta ei ole sama asia kuin kirkon kanta. Yhden ihmisen (apostolinkaan) mielipide ei ratkaise kirkon kantaa. Ortodoksinen kirkko opettaa, että kristityllä tulee olla vain yksi avioliitto. Vain nuoret lesket saavat avioitua uudestaan, koska heillä voi olla lapsia huollettavana.
Lisään tähän kuitenkin, että ortodoksisella kirkolla ei ole tapana kieltää ehtoollista uudestaan naineilta.