“Vai ettekö tiedä, veljet minä puhun lain tunteville,että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle” . ( Room 7:1-3). ( Tässä avioliiton kontrastina on Siinain liitto, Hän oli - nykysuomalaista sanontaa käyttääksemme - “naimisissa lain kanssa”; näin kuva muuntuu - kuolema muuttaa tämän asetelman)
Kuolema purkaa siis avioliiton, leski on vapaa menemään uusiin naimisiin. Näin ollen sakramentaalinenkin yhteys muuttaa muotoa.
Ja apostoli sanoo: ” Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa… Toivoisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies kantaa huolta siitä, mikä koskee Herraa, siitä, miten olisi Herralle mieliksi. Naimisissa oleva taas huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi vaimolleen mieliksi… Se, joka menee morsiamensa kanssa naimisiin, tekee siis oikein, mutta se, joka ei mene, tekee vielä paremmin” (1.Kor. 7:8 - 9,32-33, 38).
Alla olevasta linkistä muodostuu erilainen kuva kuin kertomasi.
Ps. entä jos niillä nuorilla leskillä ei ole lapsia?
Ilmeisesti et ymmärrä, että kysymys on ihanteesta? Yksi avioliitto on ihanne. Kaikkien kohdalla ihanne ei kuitenkaan toteudu. Kirkko sallii maallikoille uudelleen aviotumisen leskeyden tai eron jälkeen, mutta ei suosittele sitä.
Olisit ollut selvempi! Yksi avioliitto kirjoitit ja sitten se onkin ihanne. Sitten toinen sallitaan maallikoille ( tässä mennään Paavalin mukaan sekä Rm, että 1 Kr - mukaan) - mutta ei suositella - aivan kuten Paavali. Paavalia siis seuraatte, sittenkin.
Ps olisitko muuten selittänyt tätä oma- aloitteisesti ilman lisäkysymyksiä?
Nyt yksinkertaisuus ei ihan onnistunut. Roomalaisesta juridisesta ajattelusta tässä ei ole kysymys. Taidan ymmärtää ihan hyvin ajatteluanne, se on liian helppo vastausyritys.
Kiitos avusta kuitenkin.
Aika kauhea taulu. Ylösnousemusta ei voi kuvata ikoneissa koska sillä ei ollut silminnäkijöitä. Siksi voidaan kuvata vain tyhjää hautaa, käärinliinoja, enkeliä, vieritettyä kiveä jne.
Tuttu perustelu. Liekö pätevä kuitenkaan? No, tuonela ikoni ilmeisesti käy, sillä helvetissä Jeesuksen nähtiin pelastavan Aatami ja Eeva. Samoin Mamren kolmikko voidaan kuvata, sillä Aabraham näki sen. Ylösnousseen taas näkivät monet ja Luukas maalasi Jeesuksen jo lapsena niin siksi Jeesusikonin voi maalata hänkin, joka ei häntä ole nähnyt, jos kuitenkin on hänet nähnyt.
Vastaan nyt kuitenkin Jenson kysymykseen. Katson että minulla on tyypistä ja hänen teologiastaan jonkin verran tietoa. Ensimmäinen viestini alkufoorumille vuonna 2007 käsitteli Jensonia ja siitäpä lähtien olen lukenut miehen tuotannon ja tutkiumkset läpi sitä mukaa kun niiitä ilmestyy.
Jenson on jatkuvasti sanonut asiasta about samalla tavalla, alkuperäisessä luterilaisessa hengessä:
“The slogan sola scriptura, if by that is meant “aprt from creed, teaching office, or authoritative liturgy,” is an oxymoron… Insofar as the Scripture principle has in fact been destroyed in protestantism, this has been done precisely by the lack of creed and teaching office…” Robert W. Jenson, Systematic Theology vol 1, s. 28
Ja Raamatun auktoriteetista (ja solasta):
In one role, as liturgically read in the churches and as pervading the liturgy and read for devotion, Scripture is itself a living voice of the gospel and has the living gospel’s power to awaken the faith. And “only” is herein a way appropriate, since without Scripture there would now be no living word at all.
Scripture’s other role, according to these old Lutherans (The next generation of Lutheran theologians after the Reformers), is legal: in doctrinal and and ethical argument it is the norma normans non normata, the “norm which norms and is not normed,” the authority which cannot be trumped. This does not necessarily mean that all theological arguments must be directly derivable from Scripture, only that they must not deliver result contrary to Scripture.
If there is a legitimate reading of sola scriptura I thinkit is the old Lutheran reading. But in my judgment we might better do without the slogan , and simply say what the old Lutherans said materially: on the one hand we should hearken to Scripture as living law and gospel, and privilege its verbal presence in the church so that it is there to be heard; and on the other hand, when in doubt about moral or theoilogical questions, recur to Scripture as the last authority. The “only” * (sola)* adds nothing that needs to be added. Robert W. Jenson Sola Scriptura teoksessa Lutheran Slogans: Their Use and Abuse (2011), Artikkelikokoelmassa The Triune Story: Collected Essays on Scripture - Robert W. Jenson. Ed. Brad East, 2019. Oxford University Press.
Ylösnousseen Krisstuksen näkivät monet, mutta kukaan ei nähnyt ylösnousemushetkeä. Haudanvartjat vaipuivat tajuttomina mahan ennen yylösnousemushekeä. Sen tähden kanonisina pidetään ortodoksisessa kirkossa vain tuonelaanlaskeutumisikonia ja mirhantuojanaiset tyhjällä haudalla- ikonia. Ylösnousemushetkeä kuvaava ikoni on epäkanoninen.
Ok. Mistä löydämme tämän kriteerin kuville, siis sen, että jonkun (ihmisen) on täytynyt nähdä tapahtuma, jotta se voidaan kuvata? Onko tämän kriteerin kärki siinä, että havainnosta voidaan johtaa traditio, joka mahdollistaa kuvaamisen vai se, että havainto tarkoittaa, että ko. tapahtuma oli ylipäätään tarkoitettu nähtäväksi? Onko ajatus se, että tuo tapahtuma voidaan sitten sellaisenaan kuvata ikonissa? Tai ehkä kuvata uskon silmin, ikuisuuden näkökulmasta?
Jenson on nykyajan merkittävin luterilainen teologi, jonka pääteesi oli ajassa identifioituva Jumala eli kolminaisuusoppi, joka korosti Jumalan temporaalisuutta hellenististä ja yleismaailmallista ikuisuuskäsitystä vastaan, missä tämä ikuisuus turvataan katoavaisuudelta ja muutokselta paksulla muurilla, jotta sinne voisi sitten projisoida kaiken kauniin Kronoksen hampailta. Jenson on hedelmällinen ekumeenikko, mutta hänen lähtökohtansa esim. kirkkoisiin on erilainen kuin ortodoksiteologeilla. Tämä johtuu siitä, että Jenson saattaa kritisoida näitä pyhiä auktoriteetteja eli tietää paremmin.
Kirjoitin taannoin Jensonin teologiasta esseen… pitäisiköhän sekin julkaista blogissani…
Minä kirjoitin gradun. Jensonillakin on ikuisuus, mutta se on ehtymättömyyttä. Ei sitä, että aika vaan jatkuu ja jatkuu loputtomiin ja loputtomiin ja vielä senkin yli. Sitä, että Jumalalla on aina riittävästi aikaa, että mikään aika ei erota hänestä. Jenson kehitti Barthilta ideoimaansa, tai Barthin logos asarkos oppia kohtaan esittämää tyytymättömyyttä (ei opin vääryyttä), edelleen. Jensonin mielestä ei ole olemassa logos asarkosta. Eikä minustakaan. Itsehän olen päissäni kehitellyt ajatusta vielä pidemmälle, mutta siitä lisää dogmatiikan yleisesityksessäni kunhan pääsen eläkkeelle.
Läntisellä puolella on tosiaan hiukan vaikea ymmärtää ortodoksien epäjuridista ajattelua. Rooman kirkko opettaa, että leski saa avioitua uudelleen ja eronnut ei (paitsi kun edellinen puoliso on kuollut); näin sekä teoriassa että käytännössä. Ortodokseilla taas sen paremmin leski kuin eronnutkaan ei saa ottaa uutta puolisoa, mutta tämä on vain “ihanne”; käytännössä molemmat saavat.
Tämäkö on ortodoksien käsitys P. Raamatusta? Että Raamatun lausunnot ovat vain kulloisenkin erehtyväisen kirjoittajan oma mielipide? Ja että kirkon ei tarvitse tunnustaa Raamatun teksteille mitään sitovuutta, vaan kirkko muodostaan kantansa vapaasti?
Paavalin kannan pitäisi olla kirkon kanta. Kirkko on Hengen johdatuksessa kaanonin vahvistanut ja samalla päättänyt että se mitä Paavali sanoo, on se mitä kirkko haluaa pitää ohjeellisena. Kirkkoa ei itse asiassa kiinnosta Paavali henkilönä, vaan sikäli että se mitä hän sanoo, on kirkon mielestä koherenttia evankeliumin kanssa.
…äh, tämä tuli nyt vastauksena, vaikka sen piti olla itsenäinen kommentti.
Eikö niin, että Pyhän Hengen kannan tulee olla kirkon kannan ja Pyhän Hengen johdossa Paavali kirjoitti, joten hänen kantansa on oltava kirkon kannan tai muutoin ei ole enää kysymyksessä kristinusko. Sisällöllisesti kristinuskon ydin on hyvin tiivistetysti esitettynä Paavalin kirjeissä, etenkin roomalaiskirjeessä, jota luen päivittäin yhä uudelleen. Ei kukaan teologi koskaan ole esittänyt, eikä voi esittää asiaa yhtä pätevästi kuin Paavali, joka oli Jumalan armosta se mikä oli ja jonka kautta Kristus oli hyväksi nähnyt ilmaista itsensä.
