Luterilaisuus

Kun liityin kirkkoon (roomalaiskatolinen), minua opetti karmeliittasisar. Puhuimme kuuliaisuudesta.
Tuo mitä p. Ignatius opettaa on totta. Kuitenkin niin että jos tulee tilanne, jossa omatunto kehottaa toimimaan tai ajattelemaan jossain kohtaa kirkon neuvoja ja opetuksia vastaan, koeteltuaan päätöstään rukouksessa, omaatuntoa on seurattava. Ei kuitenkaan erottautumalla kirkosta vaan nöyrästi ottamalla vastaan kirkon määräämät seuraukset. Myös p. Fransiskus Assisilainen opettaa näin.

Omasta näkökulmastani en ole vaihtanut kirkkoa sillä katolilaiset ja ortodoksit tunnustavat toistensa ehtoollisen oikeaksi. Olen siirtynyt ortodoksisen hiippakunnan eukaristiseen jurisdiktioon, katolista termiä käyttääkseni ja otan nöyrästi vastaan katoliselta puolelta eukaristialta erottamiseni, vaikka messuissa käynkin ja osallistun toimintaan.

Olen tosiaan tässä vaiheessa tullut siihen tulokseen että suurin huono päätös mitä kirkko lännessä on tehnyt, on ollut alkaa kääntää eleison armahdusta tai tuomion poisnostamista tarkoittavilla sanoilla. Esimerkiksi filioquen käyttöön oli pätevä syy ja se myös teologisesti perusteltiin oikeaoppisesti. Mutta eleisonin huonoihin käännöksiin ei ole ollut mitään pätevää syytä ja se on luultavasti ollut syynä sittemmin moniin ei-niin-rakentaviin teologisiin ajatuskulkuihin.
Viitaten tuohon linkkaamaani Aleteian artikkeliin, uskon että “kyrie eleison” on säilytetty useissa Roomalaisissa messukirjoissa tarkoituksella.
Myös esimerkiksi p. Augustinus Psalmien selityksissään hakee usein latinankielisen käännöksen merkitystä kreikan sanoista. Kreikkalaiset versiot olivat kuitenkin ne vanhimmat kristilliset tekstit. Käännös latinaan on ollut iso asia, ja niin kuin kaikki käännökset, se on sisältänyt merkityksiä kieroon vääntäviä kohtia.

Jotenkin typerä olo seisoa liturgiassa kuuntelemassa jatkuvaa “Herra armahda” toistoa samalla kun suurin osa osallistujista kokee siihen konnotaatioita jotka liittyvät kuninkaiden ja tuomarien armahtamiseen tuomiosta.
Miksi lännessä ei esimerkiksi rukoilla “Herra paranna”?

Nykyinen katolinen liturgia sentään lisää “Herra armahda” vuoroveisun lopuksi p. Ambrosius Milanolaisen ylistysveisun mikä jotenkin saa tunnelman oikeaksi.

Olen täsmälleen samaa mieltä Melanchcthonin kanssa! Meillä ei ole vapaata tahtoa kääntyä paheesta hyveeseen, kuten sanoin vapaa tahto on pelkkä kupla. Onhan tämä loogisestikin täysin selvää, ei syntiinlagennut ihminen voi tahtoa hyvää sillä silloinhan syntiinlakeemus ei olisikaan tosi. Jos ei Jumala meitä auta niin me jäämme synnin orjiksi Raamatun yksiseltteisen todistuksen mukaan. Jeesus sanoo, “joka syntiä tekee, on synnin orja.” Vain Jumalan Kristuksessa tekemän teon kautta me saamme hengen, jonka välityksellä me pääsemme orjan asemasta lapsen asemaan.

Room 8:14-15: “Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: “Abba! Isä!””

Gal 4:6-7: “Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: “Abba! Isä!” Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.”

Eikä meillä luterilaisilla ole Apokryfikirjoja sillä ne eivät ole Kristuskeskeisiä. Niiden poisjättäminen Raamatun kaanonista oli hyvä homma.

Apokryfit jäivöt 1992 pois tekijänoikeudellisista syistä. Eivät minkään teologisen pähkäilyn seurauksena. Uudemmissa painoksissa ja vanhemmissa, ne ovat mukana. Siirakin kirja on liturgisessa käytössä. Ortodoksikirkko voisi hyötyä ilmestyskirjan lukemisesta. Joissakin ortodoksisen uskon historiallisissa esityksissä tavan kansaa kiellettiin lukemasta kaikkea Raamattua. Luterilaisilla ei koskaan.

D

3 tykkäystä

Olen edelleenkin tätä mieltä. Päivän lukukappaleita on hyvä lukea, Raamattua vain hyvän ohjaajan opastuksella.

Minulle Herra armahda on ihan validi käännös. Herra parantaa kaikennäköiset haavat ja armahtaa sillä tavalla sekä hengelliset ja fyysiset haavat. Armahtaminen on sama asia: menneisyyteni ja tekoni eivät määrittele minua Jumalan silmissä, vaan Hän hyväksyy minut niistä huolimatta, tekee uudeksi, parantaa kuin sairaudesta jossa jatkaisin muuten. Oma sanakirjani (ei luterilainen) ei mainitse tuota oliiviöljyä kantasanaksi. Voidella öljyllä on tietenkin χρίω josta edelleen Kristus.

UT:ssa voidella on myös ἀλείφω, jonka kantasana ei ole oliiviöljy, vaan nykyisiä lipidejä tarkoittava sana.

https://biblehub.com/greek/218.htm

Strong's Greek: 1656. ἔλεος (eleos) -- mercy, pity, compassion

D

1 tykkäys

Mutta kun ne nimenomaan ovat kristuskeskeisiä ja kirkkovuoden merkittävien juhlien liturgisissa teksteissä ne Lutherinkin aikana usein nostettiin opetukseksi Kristuksen pelastavasta syntymästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta.

2 tykkäystä

On se todella julmaa, oikeudentajun vastaista, jolloin Jumalasta tulee perkele, mielenvikainen sadisti, mitä muita määritelmiä voisi käyttää. Jumalasta tulee lottokoneeseen verrattava saalistaja, joka mielivaltaisesti käännyttää jonkun ( armahtaa) ja toisen taas jättää armahtamatta ( pelastamatta) . Onko niin että tätä Melantocin ajatusta vastaan täytyy jotenkin lantrata luterilaisten piirissä puhumalla sitä vastaan.

No, meillä on lupa lukea kaikkea. Minusta se on hyvä. Pointti on se että harmittelu siitä että lutkut eivät lue jotakin, kuulostaa omituiselta, jos lukeminen on kovin kontrolloitua ja etukäteen sanotaan mitä onnhyvä lukea.

D

5 tykkäystä

Tai synnistä tai syntisestä elämästä. Eikö muka tässä olla taivaallisen tuomarin edessä? Hänen joka palaa aikojen lopulla kunniassa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Tuomio voi olla myös vapauttava ja sitähän armokin on.

D

? Onko tässä asiassa tehty jokin uusi päätös? Hätätilanteissa, jos jompaa kumpaa kirkkosa eiole saatavilla, vieraanvaraisuus sallittaneen, mutta muutenhan yhteyttä ei ole.

Ortodoksisessa kirkossa ehtoollisesta voivat osallistua vain kirkon jäsenet. Tästä säännöstä voidaan poiketa ainoastaan piispan luvalla. Esimerkiksi katoliseen kirkkoon kuuluva henkilö, jonka kotiseudulla ei ole mahdollisuutta osallistua katolisen kirkon jumalanpalveluksiin, voi piispan luvalla osallistua ehtoolliselle ortodoksisessa kirkossa. Lupa on kuitenkin aina henkilökohtainen, eikä sitä voida myöntää reformoitujen kirkkojen jäsenille.

Yhtä selkeä ja muuttumaton on kirkon kanta siihen, että ortodoksisen kirkon jäsen ei voi osallistua evankelisluterilaisen tai jonkun muun kristillisen kirkon ehtoolliseen. Mikäli ortodoksisen kirkon jäsen tämän ymmärtäen tietoisesti osallistuu ehtoollisesta evankelis-luterilaisessa kirkossa, hän tulee erottaneeksi itsensä ortodoksisen kirkon jäsenyydestä

Ortodoksi osallistuu vain ortodoksisen kirkon ehtoolliseen | Suomen ortodoksinen kirkko

D

1 tykkäys

En sanonut että on ehtoollisyhteys, sanoin että sakramentit tunnustetaan puolin ja toisin oikeiksi. Poislukien tietysti änkyrät kuten tunnarikatskut, athoslaiset ja Moskova.
Sakramenttien keskinäinen oikeaksi tunnustaminen on vanha asia.
Eli siis sekä katolilainen että ortodoksi voi uskoa että kaveri naapurikirkossa saa oikean ehtoollisen.

Toisaalta kanonien mukaanhan ero tulee jos ei käy kolmena peräkkäisenä sunnuntaina kirkossa.

D

1 tykkäys

Juuri näin! Pitäisi noudattaa edelleen.

5 viestiä yhdistettiin ketjuun: Ortodoksien ja katolilaisten välinen vuoropuhelu

Modet hoi. Täällä on nyt aika paljon juttua ortodoksisuuden ongelmallisista taustaoletuksista. Hesykasminen kokemus on jo liikaa. Se ei ole lutskuille mikään ongelma, koska sellaista ei lutskuilla, Luojan kiitos, ole. Siivousta pliis! Pysytään lutetilaisuuden olemattomissa ongelmallisissa taustaoletuksissa.

D

2 tykkäystä

Saisiko nuo armahda-sanan olemusta pohtivat viestit tänne Ortodoksien ja katolilaisten välinen vuoropuhelu
eikä oftopicciin, koska toivoisin sinne tulevan keskustelua johon luterilaisetkin voivat osallistua.

1 tykkäys

Ei pysty osallistumaan kyseiseen keskusteluun. Ko. sanasta löytyisi kyllä sanakirjoista yms lähtien matskua reilusti, mutta en ole osa ko. vuoropuhelua. Siksi ihmetyttää että se nähdään osana luterilaisuuden ongelmatiikkaa.

D

1 tykkäys

Olen ymmärtänyt että ortodoksit ja katolilaisetkin voivat tässä kertoa minkä kokevat luterilaisuuden ongelmatiikkana. Yksi ongelmakohta on mielestäni juuri tuon sanan ja siihen yhdistettyjen merkityksien käyttö.
Totta kai voit osallistua ort. /kat. keskusteluun. Se on foorumin sääntöjen mukaista.

“Raamattu opettaa, että kaikki tapahtuu välttämättömyyden pakosta. Vaikka sinusta inhimillisissä asioissa näyttää olevan satunnaisuutta, niin juuri tämä ihmisjärjen päätelmä on kumottava.”

(Melanchthon: Ydinkohdat. 1986, 27)

Ilmeisesti Melanchcthonille raamatullisesti ajatellen vapaus ei tarkoita vapautta ulkoisissa teoissa vaan sydämen sisäisissä liikkeissä.

Melanchthon perustelee seuraavassa tekstissä tavallaan ihmisjärkeä tyydyttävästi, miksi vapautta suhteessa sydämen sisäisiin liikkeisiin ei ole.

"Jos ajattelet inhimillisen tahdon voimaa luonnollisena kykynä, ei ihmisjärki voi kieltää tiettyä vapautta ulkoisissa teoissa. Olet esimerkiksi havainnut, että sinun vallassasi on tervehtiä jotakuta tai olla tervehtimättä, pukea tämä takki yllesi tai olla pukematta, syödä lihaa tai olla syömättä. Tahdon vapautta puolustavat filosofoijat ovat kiinnittäneet huomionsa tähän ulkoisten tekojen satunnaisuuteen. Raamattu ei kuitenkaan ole kertonut mitään tuollaisesta vapaudesta, sillä Jumala ei katso ulkoisiin tekoihin, vaan sydämen sisäisiin liikkeisiin. Filosofit ja eräät uudemmat teologisoijat, jotka kuvittelevat ulkoisia ja teeskenneltyjä kansalaistapoja, opettavat tällaista vapautta.

Tätä vastaan on sanottava, että sisäiset mielenliikkeet eivät ole meidän vallassamme. Kokemus ja tavat osoittavat meille, että tahto ei voi halutessaan oma-aloitteisesti rakastaa, vihata tai kokea muita mielenliikkeitä, vaan että yksi ihmismielen liike nujertaa toisen. Jos esimerkiksi joku, jota rakastat, pettää sinua, lakkaat rakastamasta häntä, sillä rakastat itseäsi kiihkeämmin kuin ketään muuta."

(Melanchthon: Ydinkohdat. 1986, 28-29)

Melanchthon olisi nähdäkseni varma siitä, että oikea raamatullinen opetus Jumalasta on ristiriidassa myös sinun ajatuksesi kanssa, jonka mukaan vapaan ratkaisuvallan kieltäminen ei mahdu inhimillisen mielen käsitykseen tai tulkintaan hyvästä, järkevästä, ei-despoottisesta, oikeudenmukaisesta ja kaikkia rakastavasta raamatullisesta Jumalasta.

Sidotun ratkaisuvallan ja Melanchthonin oppi on myös minun mielestä ristiriidassa inhimillisen ajatuksen kanssa, jonka mukaan Jumala on oikeudentajuinen ja armollisesti kaikkiin suhtautuva. Käy todellakin järkeen ajatella, että Jumalassa on sadistinen piirre, jos oletamme persoonallisen, vapaan ja kaikkivaltiaan Luojan luoneen todellisuutemme, ja oletamme, että kaikki tapahtuu deterministisesti tai välttämättömästi, josta syystä pelastus on tulkittava raamatullisessa kehyksessä monergistiseksi prosessiksi.

2 tykkäystä