“Raamattu opettaa, että kaikki tapahtuu välttämättömyyden pakosta. Vaikka sinusta inhimillisissä asioissa näyttää olevan satunnaisuutta, niin juuri tämä ihmisjärjen päätelmä on kumottava.”
(Melanchthon: Ydinkohdat. 1986, 27)
Ilmeisesti Melanchcthonille raamatullisesti ajatellen vapaus ei tarkoita vapautta ulkoisissa teoissa vaan sydämen sisäisissä liikkeissä.
Melanchthon perustelee seuraavassa tekstissä tavallaan ihmisjärkeä tyydyttävästi, miksi vapautta suhteessa sydämen sisäisiin liikkeisiin ei ole.
"Jos ajattelet inhimillisen tahdon voimaa luonnollisena kykynä, ei ihmisjärki voi kieltää tiettyä vapautta ulkoisissa teoissa. Olet esimerkiksi havainnut, että sinun vallassasi on tervehtiä jotakuta tai olla tervehtimättä, pukea tämä takki yllesi tai olla pukematta, syödä lihaa tai olla syömättä. Tahdon vapautta puolustavat filosofoijat ovat kiinnittäneet huomionsa tähän ulkoisten tekojen satunnaisuuteen. Raamattu ei kuitenkaan ole kertonut mitään tuollaisesta vapaudesta, sillä Jumala ei katso ulkoisiin tekoihin, vaan sydämen sisäisiin liikkeisiin. Filosofit ja eräät uudemmat teologisoijat, jotka kuvittelevat ulkoisia ja teeskenneltyjä kansalaistapoja, opettavat tällaista vapautta.
Tätä vastaan on sanottava, että sisäiset mielenliikkeet eivät ole meidän vallassamme. Kokemus ja tavat osoittavat meille, että tahto ei voi halutessaan oma-aloitteisesti rakastaa, vihata tai kokea muita mielenliikkeitä, vaan että yksi ihmismielen liike nujertaa toisen. Jos esimerkiksi joku, jota rakastat, pettää sinua, lakkaat rakastamasta häntä, sillä rakastat itseäsi kiihkeämmin kuin ketään muuta."
(Melanchthon: Ydinkohdat. 1986, 28-29)
Melanchthon olisi nähdäkseni varma siitä, että oikea raamatullinen opetus Jumalasta on ristiriidassa myös sinun ajatuksesi kanssa, jonka mukaan vapaan ratkaisuvallan kieltäminen ei mahdu inhimillisen mielen käsitykseen tai tulkintaan hyvästä, järkevästä, ei-despoottisesta, oikeudenmukaisesta ja kaikkia rakastavasta raamatullisesta Jumalasta.
Sidotun ratkaisuvallan ja Melanchthonin oppi on myös minun mielestä ristiriidassa inhimillisen ajatuksen kanssa, jonka mukaan Jumala on oikeudentajuinen ja armollisesti kaikkiin suhtautuva. Käy todellakin järkeen ajatella, että Jumalassa on sadistinen piirre, jos oletamme persoonallisen, vapaan ja kaikkivaltiaan Luojan luoneen todellisuutemme, ja oletamme, että kaikki tapahtuu deterministisesti tai välttämättömästi, josta syystä pelastus on tulkittava raamatullisessa kehyksessä monergistiseksi prosessiksi.